Miten saada joukot liikkeelle!

10.11.2014 - 12:51
(updated: 09.10.2015 - 10:59)

Me kommunistit puhumme mielellämme joukkojen kokoamisesta, kuinka joukoissamme on voimaa ja teemme työtä yhdessä joukkojen kanssa. Missä ne joukot sitten oikein luuraavat – siinäpä sitä pohdittavaa.

Yhteiskunnasta heitteille jätetyt ihmiset, kapitalismin kovan kouran masentamina, tiedostamatta sitä, ovat käpertyneet sohvien nurkkiin selaamaan eri televisiokanavilta humpuukiohjelmia hakien illasta toiseen unohdusta arjen raadollisuudesta.

Ne kansalaiset taas, jotka ovat vielä joskus olleet aktiivisia ja koittaneet kansalaistoiminnan kautta saada heille läheisiä ja tärkeitä asioita pelastettua, ovat joutuneet kerta kerran jälkeen katkerasti pettymään ja lopulta alistumaan. On tapeltu kyläkoulujen puolesta, yritetty pelastaa terveysasemia, estää arvokkaiden rakennusten purkuja, vastustettu tunnelihanketta ja taisteltu luonnon puolesta. Ymmärrystä ja päiden nyökytyksiä valtion ja kuntien päättäjiltä on löytynyt, jonka jälkeen päättävät elimet ovat tehneet juuri niin kuin olivat suunnitelleet, pyyhkien kansalaisten mielipiteillä pöytää. Ihmekös jos kansalaistoiminta ja yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttaminen eri keinoin on hiipunut olemattomiin.

Mikä sitten on kommunistien rooli tässä ja nyt? Miten saadaan joukot hereille ja uudelleen liikkeelle? Meille kommunisteille on käynyt kuten noille yhteiskunnan hylkäämille ihmisille. Lukuisten takaiskujen, valtavien vaaleissa koettujen pettymysten jälkeen olemme entistä enemmän käpertyneet itseemme vakuutellen ja nyökytellen toisillemme politiikkamme ja ideologiamme erinomaisuutta.

Kun kaiken lisäksi kommunisteja on isketty kuin vierasta sikaa ja aatettamme lyöty lokaan kaiken aikaa ja kaikilla mahdollisilla keinoilla, niin haemme turvaa ja uskoa tieteellisestä maailmankatsomuksesta tai historiallisesta tehtävästä. Näitä sitten hoemme ja samassa lauseessa haukumme kapitalismin alempaan helvettiin. Kerromme miten oikeassa olemme ja vain meidän tietämme seuraamalla voidaan maamme ja maailma pelastaa, saattepa vielä nähdä.

Onko siis ihme jos ihmisten parissa mielikuva kommunisteista on toisenlainen kuin itse kuvittelemme tai oletamme. Kommunistit suostuvat yhteistyöhön vain kun se tehdään heidän ehdoillaan. Kommunistit kulkevat koko ajan ketun häntä kainalossa ja Stalinin kuva perstaskussa vaikka muka vakuuttelevat olevansa moderneja nykyajan huomioon ottavia. Kommunistit ovat petollisia jotka puhuvat suvaitsevaisuudesta, mielipiteen vapaudesta mutta tukahduttavat jopa omissa joukoissa eri mieltä olevat, sensuroivat heidän arvosteluaan tai ajatuksiaan ja pahimmassa tapauksessa savustavat ulos joukostaan. Kommunistit aloittavat aina poliittisen tai yhteiskunnallisen keskustelun sanoilla – Marx sanoi näin tai Lenin oli sitä mieltä! Kommunistit ovat rasittavia joilla Marx kulkee olkapäällä jopa vapaalla. Ja vapaalla ollessaankin kommunistit muistavat vähintään tasatunnein syyttää kapitalismia milloin mistäkin ja jonka ikeestä päästään eroon vain kulkemalla Marxin ja Leninin viitoittamalla tiellä.

Ovatko he mielikuvissaan väärässä ja miksi ylipäätään tuollaisia ajatuksia kommunisteista syntyy, vai kuvittelenko omiani? Olisiko nyt toverit aika laskeutua ihan oikeasti sinne kansan pariin mitä me kyllä paperilla jatkuvasti hoemme? Ei opettajina ja kaiken tietävinä, vaan aidosti tasavertaisina, syyllistämättä eri mieltä olevia tai poliittisesti toista mieltä olevia.

Ihan ensimmäisenä kysyä kanssakulkijalta, naapurilta, tutuilta tai tuntemattomilta – mitä sinulle kuuluu! Kuunnella ja myötäelää vilpittömästi ja aidosti ihmisten arjessa, välittää, siinä peruslähtökohdat. Tarjota apua ja miettiä yhdessä yhdenvertaisina, voisimmeko tehdä jotain, milloin, missä, miten ja miksi. Mitä ajatuksia sinulla on? Ottaa huomioon toisen ja toisten ihmisten mielipiteet ja ajatukset.

Ennen kaikkea tarvitaan roppakaupalla rehellistä avoimuutta ja vain sen kautta saamme luottamusta. Korjata virheitämme ja omalla toiminnalla karistaa kommunismin peikko ja pelko ihmisten hartioilta. On toverit elettävä tätä päivää eikä haikailla mennyttä. Ja tovereille jotka kenties kirjoituksestani suuttuvat ja sanovat minun olevan väärässä, sanon, että ite ootte ja nikkaan silmää.

Tekijä

Kirjoittajan blogikirjoitukset

Tekijä

Kirjoittajan blogikirjoitukset

Kommentit (14 kpl)

Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä

Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.