Kommunismia ei jätetä!

Kapitalismi tulee paljastamaan todellisen luonteensa. Se on barbaarinen, hyväksikäyttöön perustuva järjestelmä, joka on modernin yhteiskunnan kaikinpuolisen kehityksen este. Sitä vastaan asettuu modernin proletariaatin liike, jota ranskalainen marxilainen filosofi Alain Badiou kutsuu kolmannen aallon kommunismiksi.

Tavoitteena yksityisomistuksen poistaminen

Kommunistien on määriteltävä strategisia tavoitteita. Kärkihankkeena on tietysti Marxin esiin tuoma ajatus, jonka hän tiivistää Kommunistisen puolueen manifestissa: yksityisomistuksen poistaminen.

On enemmän kuin mahdollista ottaa tuotannon yleisten edellytysten hallinta pois yksityisten eduntavoittelijoiden diktatuurista. Yksityiset intressit, joita ’voitoiksi’ kutsutaan, on korvattava yleisillä, yhteisillä eduilla. Tämä merkitsee sekä tuotantovälineiden että tuotantoa tukevien alojen, kuten liikenteen ja viestinnän, haltuun ottoa.
Myös työn tekemisen muodot on järjestettävä uuteen uskoon. On päästävä eroon työelämää nykyään vaivaavista ristiriidoista, kuten jaottelusta älylliseen ja ruumiilliseen työhön tai johto- ja alaistehtäviin. On myös pidettävä huolta siitä, että resurssit kuten koulutus, terveydenhuolto ja kulttuuri jakautuvat entistä tasaisemmin kaikkien ulottuville. Tätä Marx piti uuden, monitaitoisen työläisen edellytyksenä.

Marx myös arvioi, että identiteettien – kuten kansallisuuden, uskonnollisen vakaumuksen, äidinkielen – rooli politiikkaa määrittävänä tekijänä tulee ajan mittaan vähenemään. Sen tilalle muodostuu todellista internationalismia – sitä kautta ihmiskunnasta tulee oman kohtalonsa hallitsija. Tämän kaltaisen internationalismin Marx näki olevan kommunismin ytimessä.

Kommunismin kolmannen aallon aika

Ei ole sattumaa, että moderni parlamentaarinen demokratia kukoistaa kaikkein kehittyneimmissä kapitalistisissa yhteiskunnissa, joita ’Länneksi’ kutsutaan. Tämän päivän kamppailua onkin ennen muuta rakennettava erilaisten kapinoiden ja kansaliikkeiden ympärille.

Poliittisten organisaatioiden on tehtävä yhteistyötä suoraan kansainvälisellä tasolla. On yhdistettävä maailmanlaajuinen työväenluokka, joka on nyt runsaslukuisempi kuin koskaan aiemmin – päinvastoin kuin mitä meille yritetään uskotella.

Uudet intellektuellit, jotka näkevät kapitalistisen kulutusyhteiskunnan sumuverhon läpi, on mahdollista koota kommunististen tunnusten alle. On koittanut kommunismin kolmannen aallon aika. Ensimmäinen aalto koettiin Marxin ja Engelsin aikana 1800-luvulla. Toisen, 1900-luvulla koetun aallon keskeisiä hahmoja oli Lenin.
Uskon, että me olemme tämän perinnön jatkajia.

Tie ulos kapitalistisesta konsensuksesta

Uusi poliittinen liike syntyy moninaisista työtä tekevän väestön ryhmistä – työväenluokkaisista nuorista, opiskelijoista, siirtotyöläisistä, pätkätyöläisistä ynnä muista. Sitä yhdistää strateginen visio, mitä kohti se pyrkii. Lisäksi tarvitaan konkreettinen ja käytännönläheinen toimintasuunnitelma, jolla se irtautuu propagandasta ja vallitsevista ajattelumalleista.

Termin ’kommunismi’ ottaminen uudelleen käyttöön on tärkeää.

Vihollinen pyrkii mustamaalaamaan kommunismin rikolliseksi ja häpeälliseksi. Pitkän aikaa myös me olemme antaneet periksi oikeiston väitteille, joiden mukaan kommunismi on yhtä kuin veriset diktatuurit. Ranskassakaan maamme kommunistinen puolue ei usein puhu kommunismista.
Enää meidän ei pidä puhua välttelevään sävyyn.

Samalla kun otamme kommunismin uudelleen sanavarastoomme, asetumme osaksi historiallista jatkumoa. Hahmottelemalla kolmatta kommunismia hahmottelemme samalla tietä ulos tästä synkästä, globaalista kapitalismista. Tavoitteen pitää olla selkeä ja saavutettavissa oleva.

Ilokseni ole saanut nähdä, miten näitä ideoita syntyy niin Turkissa kuin Koreassa, Prahassa ja Berliinissä, Amsterdamissa, Buenos Airesissa ja Palestiinassa – jopa Lontoossa ja New Yorkissakin. Nuoret ja vanhat vallankumoukselliset tavoittelevat vapautta ja riippumattomuutta kapitalistisesta konsensuksesta, jonka on meille kerrottu olevan ikuinen.

Modernin proletariaatin sykkivä sydän

Keitä ovat kommunistit? Ketkä ovat työväenluokan asian perillisiä, jotka ovat myös sen arvoisia? Niin kuuluu tämän päivän kysymys.

Kun Marx kirjoitti Kommunistisen puolueen manifestia 1840-luvulla, kommunisteiksi laskettavia oli vain muutamia. Ranskassa oli työläisten liike, Englannissa poliittisen taloustieteen osaajia, Saksassa dialektisen ajattelun taitajia. Kaikista näistä aineksista Marx muovasi uusia kommunisteja. Myös meidän on muovattava uudenlaisia kommunisteja.

Kolmannen aallon kommunistit syntyvät joukkoliikkeistä: kapinoista, tehtaiden valtauksista, asukasliikkeistä, yliopistoista, ylityöllistettyjen ja työttömien massoista, köyhän Etelän pienviljelijöistä, siirtotyöläisistä… Näistä liikkeistä muodostuu modernin proletariaatin sykkivä sydän. Kommunismista on tuleva liikkeen yhteinen toimintastrategia, jolla kapitalismin ylivalta kukistetaan.

Alain Badiou syntyi Marokossa 1937. Louis Althusserin oppilas aloitti poliittisen toimintansa 1960-luvulla siirtomaiden vapautusliikkeessä ja erityisesti Algerian sodan vastaisessa liikehdinnässä. Badiou on kirjoittanut useita teoksia, joista on suomennettu Etiikka: Essee pahan tiedostamisesta (L’éthique: Eessai sur la conscience du mal, 1993, suom. 2004), Apostoli Paavali: Universalismin perustaja. (Saint Paul: La fondation de l'universalisme, 1997-2002, suom. 2011.) sekä Filosofian puolesta: Kaksi manifestia. (Manifeste pour la philosophie & Second manifeste pour la philosophie, 1989–2009, suom. 2012.). Teksti perustuu Badioun haastattelulle, joka on julkaistu alun perin l’Humanite-lehdessä 14.11.2014.