Klassikkoteoksen uusi suomennos

03.11.2022 - 18:30
(updated: 22.11.2022 - 17:21)

Televisiossa on moneen kertaan näytetty Ridley Scottin elokuva Blade Runner, joka on muodostunut science fictionin klassikoksi valkokankaalla. Monesti teknologian uhkakuvien kuvaamaa maailmaa kuvaava tarina muistetaan nimenomaisesti Scottin elokuvasta, mutta sen taustalla oleva romaani ei ole monelle tuttu. 

Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut, ja klassikkoelokuvan taustalla oleva klassikkoromaani on saatavilla myös suomeksi. Philip Kindred Dickin (1928-1982) teoksesta Uneksivatko androidit sähkölampaista? ilmestyi tänä kesänä uusi J. Pekka Mäkelän tekemä suomennos, joka on varustettu Tähtivaeltaja-lehden päätoimittaja Toni Jermanin erittäin hyödyllisillä loppusanoilla. Englanninkielinen alkuteos ilmestyi vuonna 1968. 

 

Kirjailijan monivaiheinen elämä

Dickin ura scifi-kirjailijana oli värikäs ja monipuolinen. Hän kirjoitti yhteensä 44 romaania, ja ainakin 120 novellia. Ensimmäisen novellinsa Dick julkaisi vuonna 1951 22-vuotiaana.

 Huolimatta laajasta tuotannostaan Dick kärsi koko ikänsä taloudellisista vaikeuksista ja saavutti suurimman menestyksensä vasta kuolemansa jälkeen.  Nyt käsillä olevan uuden suomennoksen loppusanoissa Toni Jerman mainitseekin, että Dickin tuotanto julkaistiin useimmiten halpoina kioskipokkareina, vaikka hän voittikin useita palkintoja. 

Tänä päivänä Dickin kirjoista otetaan jatkuvasti uusintapainoksia ja niitä käännetään jatkuvasti uusille kielille.

Vaativan taloudellisen tilanteen myötä Dick kärsi ajoittain myös päihde- ja mielenterveysongelmista, ja vuosien 1971 ja 1974 välillä Dick kärsi valkoisen paperin kammosta, eli hän ei tuona aikana julkaissut mitään. Avioeronsa jälkeen hyväsydäminen Dick ylläpiti kodissaan Kalifornian Santa Venetiassa kommuunia. Vuonna 1972 Dick yritti itsemurhaa epäonnistuneen parisuhteen myötä. Dick oli naimisissa viidesti, ja hänellä oli kolme lasta. Dickin henkilökohtainen elämä oli siis varsin myrskyisää.

Dickin tytär Isa Dick Hackett on luonut uraa Hollywoodissa. Tuottajan asemassa Amazonilla, hän on  vastannut isänsä kirjallisen perinnön siirtämisestä valkokankaalle, televisiosarjoiksi ja suoratoistopalveluihin. Monet Dickin teokset on sovitettu valkokankaalle tai televisioon, kuten Paul Verhoevenin ohjaama Totall Recall – Unohda tai kuole (1990), George Nolfin elokuva  Adjustment Bureau (2011) ja tuoreimpana esimerkkinä Englannissa neloskanavalla ilmestynyt tv-sarja Electric Dreams (2017)

Nyt arviossa olevan teoksen elokuvaversiota Blade Runneria Dick ei ehtinyt näkemään, sillä menehtyi muutamia kuukausia ennen ensi-iltaa. 

Tänä päivänä Dickin kirjoista otetaan jatkuvasti uusintapainoksia ja niitä käännetään jatkuvasti uusille kielille. Suomessa Dick on ollut eräs kaikkien aikojen myydyimmistä science-fiction kirjailijoista. Kuten Jerman teoksen loppusanoissa mainitsee, syy Dickin teosten jatkuvaan suosioon on niiden teemojen ajankohtaisuus. Näistä mieleen nousevat käynnissä oleva ympäristökatastrofi ja tarkkailuyhteiskunnan nousu, jota myös Uneksivatko androidit sähkölampaista käsittelee.

 

Kirjailijan poliittinen elämä

Poliittisilta mielipiteiltään Dick oli mielenkiintoinen tapaus. Vaikka Dick yritti pysyä aikakautensa poliittisten tapahtumien ulkopuolella säilyttääkseen toimeentulonsa, hän tuli silti sotkeutuneeksi politiikkaan, eikä voinut olla ottamatta kantaa oman aikansa merkittäviin poliittisiin tapahtumiin. Vuonna 1955 FBI suoritti kotietsinnän Dickin kotiin, koska Dickin toista vaimoa Kleo Apostolidesia epäiltiin vasemmistolaisesta toiminnasta. Hän oli tunnettu sosialistisista näkemyksistään. Vuonna 1968 Dick itse liittyi kirjoittajien ja kustannustoimittajien sotaveroprotesti-ryhmään, jonka jäsenet kieltäytyivät maksamasta liittovaltion tuloveroa Vietnamin sodan takia. Tämän vuoksi Yhdysvaltain verovirasto IRS takavarikoi Dickin auton.  

 

Suomalaisen käännöksen pitkä historia

Uneksivatko androidit sähkölampaista? on teos josta Dick muistetaan. Dick sai koko tuotantonsa ajan vaikutteita myös kovaksikeitetyistä noir-dekkareista, mikä näkyy nyt myös käsillä olevassa teoksessa.

Teoksesta on olemassa myös aiempi dekkarikirjailija Kari Nenosen tekemä suomennos nimellä Palkkion-metsästäjä, joka ilmestyi vuoden 1989 jälkimainingeissa Kustannus Oy Jalavan kustantamana. Teos sai tuolloin Portti-palkinnon. 

On kuitenkin ollut korkea aika saada klassikkoteoksesta uusi laitos lukijoiden saataville. J. Pekka Mäkelän suomentamiseen käyttämät resurssit näkyvät. Teos on sujuvaa suomea ja monet hankalasti käännettävät termit on istutettu hyvin kerrontaan, jolloin tarina etenee painokkaasti ja hyvin. 

Kääntämisestä on monesti todettu, että työssään kääntäjä kirjoittaa kokonaan uuden teoksen. Käännös ei voi koskaan vastata täsmällisesti alkuperäisen teoksen kielellistä ilmaisua ja välittää täydellisesti sen asiasisältöä. Näin tämä periaatteessa on, mutta Mäkelän suomennos on hyvin uskollinen alkuperäisteoksen välittämää ideaa kohtaan. 

Suurimman menestyksen Philip K. Dick saavutti vasta postuumisti. Kuva: wikicommons

Dystopiakuvaus saastuneesta maailmasta 

Teos kuvaa ydinsodan jälkeistä maailmaa vuonna 1992. Maapallo on pahasti saastunut, ja YK säätelee suuryritysten kanssa sitä, ketkä maapallon jäljellä olevista ihmisistä ovat kelvollisia lähtemään maan ulkopuolisille planeetoille perustettuihin siirtokuntiin. Maailmaa hallitseviin yhtiöihin kuuluu muun muassa Rosen-yhtiö, joka on romaanissa keskeisessä osassa. 

Kriteereinä maapallolta siirtokuntiin muuttoluvan saamiseen ovat ikä, mielenterveys, älykkyys ja muut kylmät mittarit. Mikäli nämä kriteerit eivät täyty, saastuneelle maapallolle on jäätävä. Maapallolle voi kuitenkin jäädä myös omasta halustaan, tai mikäli varallisuus ei riitä siirtokuntiin lähtemiseen. Tämä rinnastuu hyvin myös nyky-yhteiskunnassa vallitseviin ihmiseen kohdistuviin odotuksiin. Yleisesti scifi-kirjallisuudessa käsitellään todellisen yhteiskunnan ongelmia, joita kritisoidaan ja käsitellään fiktion keinoin. 

Oppi- ja moraalijärjestelmänä toimii Wilbur Mercerin ympärille perustettu uskonto. Tähän mercerismiin viitataan halki koko romaaniin, kuten myös Merceriin Jeesuksen kaltaisena messiaana.

Maapallolta ovat kuolleet lajikadon myötä muun muassa eläimet, jotka on korvattu eläimiä muistuttavilla roboteilla. Jäljellä olevista harvoista eläimistä käydään kauppaa korkeilla hinnoilla, kun ihmiset haalivat näitä lemmikeikseen. Ihmiset säätelevät tunteitaan erilaisilla koneilla, joita löytyy joka kodista. Näitä laitteita kutsutaan tunteistimiksi. Tunteistimilla voi säätää tunteensa millaisen muottiin tahansa; millainen on mieliala aamulla, mitä tunnetta haluaa tuntea mihinkin vuorokauden aikaan. Tämä kuvataan osuvasti päähenkilön Rick Deckardin ja tämän vaimon Iranin välisestä aamupalakeskustelusta:

”Minun kalenterissani on tälle päivälle kuusi tuntia itsesyytöksien täyttämää masennusta”, Iran ilmoitti.

”Mitä ihmettä?” Miksi sinä olet sellaista laittanut kalenteriin?” Sehän vesitti koko tunteistimen tarkoituksen. En edes tiennyt, että sellaista voi valita, hän lisäsi synkkänä.”

Romaani sijoittuu Yhdysvaltoihin, ja Neuvostoliitto on vielä olemassa. Rick Deckard on poliisi, joka työkseen metsästää Marsin siirtokunnista karanneita kapinoivia androideja, robotteja, jotka muistuttavat ihmisiä mutta eivät kuitenkaan ole ihmisiä. Deckard on maailmankuvaltaan kyyninen, ja romaanin alussa lukija huomaa tämän ajattelevan vain rahaa. Deckard ei juuri piittaa tappamistaan androideista, vaan ajattelee toimeentuloaan. Romaanin kulkiessa eteenpäin lukija kuitenkin huomaa miten Deckard alkaa kyseenalaistamaan omia ajatusmallejaan, etenkin saadessaan uuden toimeksiannon, jonka myötä hän tutustuu Rosen-yhtiön androidiin Rachael Roseniin. Rachael Rosen on kehitetty yhtiön esittelymalliksi siirtokuntiin muuttaville maan asukkaille, ja tämän tähden Rosen yhtiöt pitävät häntä maassa esimerkkinä uuden tyyppisestä, loistavasta Nexus-6-tyyppisestä androidista, joka soveltuu kaikkiin siirtokuntalaisten tarpeisiin.

 

Tuntevat vai tunteettomat koneet?

Rachael Rosen ryhtyy avustamaan Deckardia, ja tämän myötä Deckardin oma parisuhde joutuu kriisiin. Metsästäessään karanneita androideja Deckard alkaa pohtia, mikä pohjimmiltaan on edes ero androidin ja ihmisen välillä. Romaanin alussa on tehty selväksi, että androidit ovat planeetalla vähemmässä arvossa kuin vielä jäljellä olevat maasiirat tai mikrobit. Androidin ja ihmisen välinen ero on tiivistetty siihen, että androideilta puuttuisi empatia. Empatiaa pohditaan koko romaanin ajan Deckardin käydessä lävitse mitä empatia edes on, hänen pyrkiessään erottamaan ihmisiä androideista.

Toisaalta on varsin ristiriitaista, että androideja kehittävät yhtiöt pyrkivät kehittämään androideista mahdollisimman inhimillisiä, inhimillisempiä kuin ihminen, niin empatian kuin aivojen osalta. Rosen-yhtiön johtaja Eldon Rosen kuvailee tämän kuulustelussa Deckardille osuvasti:

”Me olemme tuottaneet sitä mitä siirtokuntalaiset haluavat”, Eldon Rosen keskeytti. ”Olemme noudattaneet kaikkien kaupallisten hankkeiden ikiaikaista periaatetta. Mikäli yrityksemme ei olisi tuottanut näitä yhä inhimillisempiä malleja, muut alan toimijat olisivat. Kyllä me tiesimme, millainen riski Nexus-6--aivojen kehittäminen oli.”

Androidit eivät romaanin edetessä välttämättä edes tiedä olevansa androideja, niin pitkälle heidän tietoisuutensa on kehitetty. Tämän päivän tekoälyn kehityksessä nämä kysymykset ovat yhä ajankohtaisempia. 

 

Kapitalismikritiikkiä myös tähän päivään

Romaanissa kuvataan myös tulevaisuuden jälkeistä aikaa, kun tulevaisuus loppuu ympäristötuhon jälkeen, siinä kapitalismilla on olennainen osansa. Deckard pohtii tätä osuvasti metsästäessään karannutta androidia oopperatalosta W.A. Mozartin Taikahuilun harjoitusten aikana:

”Tämä sai hänen miettimään, mahtoiko Mozart edes aavistaa ettei tulevaisuutta ollut, että hänen vähäinen aikansa oli kulumassa loppuun. Ehkä minunkin aikani, Rick pohti katsellessaan harjoitusten etenemistä. Tämä harjoitus on kulumassa loppuun, esitys kuluu loppuun, laulajan kuolevat, lopulta viimeinenkin oopperan partituuri tuhoutuu tavalla tai toisella. Lopulta myös nimi ”Mozart” katoaa ja pöly voittaa. Jos ei tällä planeetalla niin jollakin toisella. Kyllä sitä voi vähän aikaa väistää. Aivan kuten androidit voivat väistää minua ja säilyä olemassa rajallisen ajanjakson kauemmin. Mutta minä nappaan heidät, tai joku toinen palkkionmetsästäjä nappaa heidät. Tavallaan, minä olen osa järjestystä tuhoavaa entropiaprosessia. Rosen-yhtiöt luovat ja minä tuhoan heidän luomuksensa. Sellaiselta se varmaan näyttää heidän näkökulmastaan.”

Romaani on kauttaaltaan  osuvaa kapitalismikritiikkiä juuri ympäristötuhon osalta. Myös kaiken kaupallistamiseen romaani ottaa vahvasti kantaa. 

Romaani on kirjoitettu aikana, jolloin ydinsodan uhka otettiin vakavasti. Romaani on paitsi klassikko, ajankohtainen myös sodan vastustamisen ja ympäristökriisin kannalta yhä tänä päivänä. 

Philip K. Dick: Uneksivatko androidit sähkölampaista? Englanninkielisestä alkuperäisteoksesta suomentanut. J. Pekka Mäkelä. Täysi käsi. 242 sivua 2022.

Tekijä

Kirjoittajan artikkelit

Tilaa Tiedonantaja!

Piditkö lukemastasi? 
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!

 

 

 

 

Kulttuuri