Suomen vanhustenhoito kaipaa perusteellista remonttia. Tätä mieltä on Turun yliopiston yleislääketieteen professori, ylilääkäri Sirkka-Liisa Kivelä.
Kivelä sai keväällä sosiaali- ja terveysministeriöltä tehtäväkseen selvittää erilaisia tapoja geriatrisen hoidon ja vanhustyön kehittämiseksi. Aikataulu oli tiukka: kaksi kuukautta on lyhyt aika koko vanhustyön kentän kartoittamiseen ja parannusehdotusten laatimiseen.
Vaikka Suomenkin median huomion on viime viikkoina varastanut Libanonin sota, on suorastaan käsittämätöntä, miten pimentoon Britanniassa 10. elokuuta paljastettu terroristijuoni on painettu.
Olihan suunnitteilla sentään "mittakaavaltaan ennennäkemätön joukkomurha", kuten Britannian sisäministeri John Reid hankkeen valtavuuden ilmaisi. Tarkoitus oli räjäyttää Atlantin yllä jopa kymmenen matkustajalentokonetta nestemäisillä räjähteillä.
* * *
Itsensä suohon laulanut Suomen poliittinen eliitti, presidentti Bushin verenpunainen vapaus ja vanhan työväenliikkeen puhki ammuttu unelma ovat kolme esimerkkiä aiheista, jotka ovat esillä vahvasti kantaaottavina kuvina J. Kareliuksen taidenäyttelyssä Tampereella. Kulttuuriravintola Telakka on oiva paikka näyttelylle, sillä Tampereen Tullikamarinaukiolla näkyy yhä seinissä vuoden 1918 luodinreikiä, niiden jotka murskasivat monta työväenliikkeen unelmaa.
Ensi vuoden budjetti tuodaan koko hallituksen budjettiriiheen keskiviikkona 23. elokuuta.
Suomenkin media on jo viisi viikkoa kertonut totuutena, että sota Libanonissa alkoi, kun Hizbollah tunkeutui keskiviikkona 12.7. Israelin alueelle ja kaappasi kaksi israelilaista sotilasta.
Tämän päälle on muistutettu, että "Israelilla oli oikeus itsepuolustukseen". Vain harva on antanut periksi sen verran, että on myöntänyt sotilaiden kaappauksen olleen Israelille tekosyy sodan aloittamiseen.
Toisaalla tässä numerossa selostetaan Libanonissa aikaansaatua tulitaukoa ja sen taustaa. Tulitaukoon johti Israelin ja USA:n sotasuunnitelmien epäonnistuminen Hizbollahin vastarinnan edessä. Tulitauko on – ainakin tilapäinen – voitto maailman rauhanvoimille, imperialismin vastustajille ja ennen kaikkea libanonilaisille.
Kysyin taannoin Hakasen Yrjöltä, kuinka meidän vasemmistolaisten työväenliikkeen ihmisten pitäisi suhtautua Kiinan nykykehitykseen, kun törmäsin häneen jossain maailmanparannustilaisuudessa. Yrjön vastaus oli sen verran diplomaattinen ja pyöreä, että arvelin, ettei hänkään aivan tarkkaan osannut sanoa.