Ympäristökolonialismi ja ekologinen imperialismi

02.06.2006 - 12:00
(updated: 09.10.2015 - 12:38)

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 22/2006.

Saksassa käytiin 1900-luvun alussa kriittistä keskustelua imperialismista ja kolonialismista. Muun muassa talousmaantieteilijä Ernst Friedrich puhui ryöstötaloudesta, joka leviää ympäri maapalloa. Samaan aikaa marxilaisista teoreetikoista erityisesti Rosa Luxemburg pyrki liittämään siirtomaat osaksi imperialismiteoriaa.


Luxemburgin teoria oli niin sanottu alikulutusteoria, jonka mukaan kapitalismi ei löydä työläisten heikkojen palkkojen vuoksi tarpeeksi markkinoita teollisuusmaista. Tämä pakottaa kapitalismin laajenemaan ja tuhoamaan esikapitalistisia rakenteita ja tuotantomuotoja, joita löytyi ennen kaikkea siirtomaista.


Tältä pohjalta dosentti Jussi Raumolin lähtee arvioimaan marxilaista luontosuhdetta. Ryöstötalous- ja imperialismiteoriat eivät hänen mukaansa päätyneet samaan tieteelliseen keskusteluun, koska marxilaisia kiinnostivat yhteiskunnalliset tuotantosuhteet enemmän kuin suhde luontoon.




Ilmakehä kolonialisoitu



Kriittinen ympäristökeskustelu yleistyi öljykriisin myötä 1960-70-lukujen vaihteessa. Samat teemat ovat ajankohtaisia yhä 2000-luvun alussa.


Raumolin määrittelee ympäristökolonialismin intialaisten tutkijakolleegoiden tapaan.


– Heidän mielestään länsimaat ovat esimerkiksi kolonialisoineet ilmakehää 1700-luvulta asti polttamalla fossiilisia polttoaineita. Nyt kehitysmaita kielletään tekemästä samaa, koska ilmakehä lämpenee liikaa, havainnollistaa Raumolin.


Ympäristökolonialismi on Raumolinin mukaan keskuksen ja keskuksen ylä- ja keskiluokan aseman ylläpitämistä ottamalla haltuun reuna-alueiden tilaa ja luonnonvaroja.


Ekologinen imperialismi puolestaan tarkoittaa reuna-alueiden luonnonvarojen riistoa siten, että voitot valuvat rikkaaseen keskukseen ja köyhyys ja ympäristötuhot jäävät reuna-alueille.


Nämä ongelmat voivat esiintyä eri tasoilla, esimerkiksi tietyn maan sisällä eri alueiden välillä.


Jo muinaiset Lähi-idän imperiumit elivät alueilla, missä luonnonvaroja oli vähän ja kulutus suurta. Luonnonvaroja, kuten puuta ja vettä tavoiteltiin ympäröiviltä alueilta.




Suuren mittakaavan ryöstötalous



Länsimaiden kolonialismi on historiallisesti ollut suuren mittakaavan ryöstötaloutta. Esimerkiksi amerikkalainen Alfred Crosby on tutkinut, miten valkoiset ihmiset käytännössä valtasivat kaikki hedelmälliset tasangot muun muassa Pohjois-ja Etelä-Amerikassa sekä Australiassa. Uudisasukkaiden mukana siirtyivät rikkaruohot, karja ja kulkutaudit, jotka vähensivät radikaalisti alkuperäisasukkaiden lukumäärää.


Nyt elämme aikaa, jolloin ilmakehäkin on varattu rikkaalle pohjoiselle. Kehitysmaiden kehityksen ehtona kuitenkin on, että teollisuusmaat tekevät tilaa ja supistavat omaa fossiilisten polttoaineiden kulutusta huomattavasti sovittua enemmän.


– Intialaisten tutkijoiden ehdotus on, että päästöjä tarkasteltaisiinkin suhteessa asukasmäärään eikä bruttokansantuotteeseen kuten tällä hetkellä. Silloin koko globaali kuvio muuttuisi toisenlaiseksi esimerkiksi Intian kohdalla, sanoo Raumolin.


Kansalaisjärjestöjen tutkijoiden argumentit ovat niin hyviä, että useat kehitysmaat käyttävät niitä kansainvälisissä päästöneuvotteluissa.


Raumolinin mukaan Euroopan unionilla oli Kioto-prosessissa aluksi tiukka kanta: mitään Yhdysvaltojen sopimukseen vaatimia ylimääräisiä, joustavia keinoja ei voida mukaanottaa.


– Paradoksaalisesti EU myöntyi Yhdysvaltojen vaatimuksiin, mutta Yhdysvallat jättäytyi silti sopimuksen ulkopuolelle.


Nyt esimerkiksi suuret voimayhtiöt saavat "päästöplussapisteitä" – käytännössä voivat jatkaa saastuttamista – jos ne istuttavat tietyn määrän metsää vastineeksi. Kuitenkin esimerkiksi Intian kannalta on järjetöntä istuttaa maahan globaalia hiilidioksidia sitovaa metsikköä, kun metsiä tarvitaan kipeämmin vaikkapa eroosion estämiseksi tai polttopuuksi.




Biopolttoaineiden ongelmat



Biopolttoaineiden kehityksessä esikuvana on ollut Brasilia. 1970-luvun öljykriisin myötä maahan syntyi laajamittaista, sokeriruokoon perustuvaa biopolttoaineteknologiaa. Öljyn halpeneminen johti kuitenkin biopolttoaineista luopumiseen.


– Suhteelliset energianhinnat ovat tärkeitä. Silloin kun öljy ja sähkö ovat halpoja ei uusiutuvaa energiaa kannatta ottaa käyttöön, toteaa Raumolin.


Tällä hetkellä halvimpia biopolttoaineita ovat erilaiset palmuöljyt, joita tuotetaan trooppisissa sademetsissä muun muassa Malesiassa ja Indonesiassa.


– Palmuöljyn käytön laajeneminen johtaa viimeistenkin sademetsien tuhoutumiseen ja prosessi on jo pitkällä, muistuttaa Raumolin.


Esimerkiksi Indonesian valtavat metsäpalot 1997 johtuivat osittain siitä, että Eurooppa korvasi hullun lehmän taudin pelossa eläinperäisiä rasvoja kasvirasvoilla. Tämä nosti palmuöljyn hintaa, joten Indonesiassa yritettiin polttamalla raivata sademetsää nopeasti palmutuotannon alta.


Nyt Brasilia haluaa tuoda Euroopan markkinoille biopolttoaineita. Ongelmana on, että esimerkiksi sokeriruo\'on tuotanto merkitsee usein mekanisoituja suurtiloja ja suurimman hyödyn saa kaupunkien keskiluokka, eivät paikalliset maatyöläiset.




Luonnonvarat ja öljy



Ekologinen imperialismi toteutuu Jussi Raumolinin mielestä tyypillisimmillään Nigeriassa. Siellä toimijoina ovat niin valtio kuin kansainväliset suuryhtiöt, jotka hyödyntävät maan öljyvaroja. Vain yksi prosentti asukkaista hyötyy riistosta. Mittavat ympäristötuhot ovat johtaneet aseellisen kapinaliikkeen syntymiseen.


Alueellisesta ekologisesta imperialismista Raumolin mainitsee esimerkkinä Thaimaan.


– Thaimaa on ensin käyttänyt omat luonnonvaransa, metsät ja kalakannat. Myös koralliriutat ja mangrovemetsät on kansainvälisellä tuella tuhottu.


Nyt maa riistää naapurimaita, Myanmarin, Laosin ja Kambodzhan metsiä. Kalastusalukset saalistavat vierailla vesillä ja katkarapuviljelmät on siirretty Vietnamin rannikolle.


Yhdysvaltojen nykyistä, vahvasti öljylle rakentuvaa taloutta kuvaa osuvasti termi fossiilinen tuotantotapa. George W. Bushin valtaannousuun suhtauduttiin Raumolinin mukaan liian naiivisti. Nyt maa on terrorismin vastaisen sodan varjolla siirtänyt joukkoja ympäri maailmaa ja hamuaa luonnonvaroja Lähi-idän lisäksi Afrikasta, Etelä-Amerikasta sekä Alaskan luonnonsuojelualueilta.


Yhdysvallat rakentaa esimerkiksi Paraguayn takamaille sotilastukikohtaa, jonka avulla se pyrkii hallitsemaan niin Bolivian luonnonvaroja kuin alueella olevaa latinalaisen Amerikan suurinta pohjavesiesiintymää.


Myös idän jättiläinen Kiina on entistä riippuvaisempi ulkomaisista luonnonvaroista.



(MK)

Tilaa Tiedonantaja!

Arkiston arkiston artikkeli