VIIKON PAKINA: Muistojuhlakatsaus

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 45/2005.

Ikiaikaista perivihollistamme vastaan käytyjen sotien muistojuhlaa vietettiin taas 6. joulukuuta asiaan kuuluvin menoin.

Oli kunniakäyntejä sankarihaudoilla, seppeleenlaskuja, lipunnostoja, sotilasparaateja ja soihtukulkueita.

Lotillemme kunniaa tekevä Lupaus-elokuvakin tuli sopivasti ensi-iltaan muistojuhlan kynnyksellä.

Televisio ja radio olivat virittäytyneet muistojuhlatunnelmiin. Oli dokumentti Taistelu Laatokan Karjalassa, Sota soi -konsertti Korsuorkestereineen, Takaisin Karjalaan -dokumentti sekä ohjelma Sodan arvet luonnossa Raatteentien maisemista.

Niin ja tietenkin Tuntematon sotilas, se Edvin Laineen ohjaama. Onneksi kukaan ei ole saanut päähänsä esittää Rauni Mollbergin ohjaamaa Tuntematonta, joka onkin pasifistinen ja sotiemme muistoa rienaava.

Tosin Laineen ohjaamassa Tuntemattomassakin tehtiin taas turha myönnytys suomettumisajalle, kun Vanhala leukaili, että "Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni sisukas Suomi".

Viime aikoinahan olemme oppineet, että se oli Suomi kun voitti. Voitto se on torjuntavoittokin.

* * * * *

Ikävä tahra muuten isänmaallisessa tv-ohjelmistossa ja potkaisu auttajaamme ja pelastajaamme Saksaa kohtaan oli Juha Muurisen dokumentti Vaiettu sotavankeus. Siinä kerrottiin Natsi-Saksan keskitysleireille joutuneista suomalaisista merimiehistä.

Oli kuulemma vaikeaa – nälkää, sairauksia, väkivaltaa ja kuolemaa. Eivätkä vangit saaneet kärsimyksistään Suomen valtiolta mitään korvauksia.

Mutta eihän suomalaisia sentään pantu kaasukammioihin, ja siitä on kiittäminen Saksaa.

Erityisen provokatorinen oli kuvaus siitä, miten puna-armeija vapautti suomalaiset vangit. Sopiko tällainen perivihollistamme vastaan käytyjen sotien muistojuhlapäivään, kysyn vaan?

* * * * *

Muistopäivä huipentui presidentti Tarja Halosen emännöimiin Linnan juhliin.

Haastateltavat muistivat mainita, ettei tässä juhlittaisi, jos ei olisi sodittu ja saatu torjuntavoittoa.

Ollakseen sotiemme muistojuhlavastaanotto, juhla oli kuitenkin turhan kevytmielinen. Tanssaamista näytettiin kyllästymiseen saakka. Sotilasorkesteri soitti arvokkaiden ja sotilaallisten kappaleiden ohella turhan paljon kevytmielisiä renkutuksia. Ja naisten puvut olivat paikoin suorastaan riettaita.

Juhlaa ryhdistäisi kummasti, jos edes osa vieraista saisi ensi vuonna päähänsä pukeutua suojeluskunta- ja lottapukuihin.

* * * * *

Missä muuten sotiemme muistojuhlavastaanoton tv-lähetyksestä oli jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin haastattelu? Miksei sitä lähetetty? Kuka on vastuussa?

Ettäkö Ehrnrooth on kuollut? Se ei saisi olla mikään este Ehrnroothin haastattelun esittämiselle.

Yleisradion arkistossa no ainakin kymmenen Ehrnroothin sotiemme muistojuhlavastaanotolla antamaa haastattelua. Niitä sopii esittää uusintoina.

Jos Ylen uusi toimitusjohtaja Mikael Jungner aikoo välttyä kansan raivolta, hän ottaa vuoden päästä tästä ystävällisestä vihjeestä vaarin.

EERO