Vietti- ja luokkataistoa karuilla nummilla
Äidistään orpo, ylilahjakas sisarussarja karuilla Englannin nummilla 1800-luvun puolivälissä. Kas siinä taustaa sisaruksista keskimmäisen eli Emilyn Bronten ainokaiselle romaanille Humiseva harju. Nummilla humisi niin, että tuuli kävi läpi pään.
Emilyn romaani jäi alkuun varjoon niin kotimaassaan kuin Suomessakin. Vasta Eila Pennasen suomennos 1947 toi romaanin suomen kielelle, 100 vuotta ilmestymisensä jälkeen. Sittemmin se on suomennettu pari kertaa. Silti se lienee jäänyt suosiossa vanhimman sisaruksen Charlottan Kotiopettajattaren romaanin varjoon.
Mutta elokuvaohjaajat ovat tarttuneet innolla Emily Bronten romaaniin, aina Luis Bunuelin tulkinnasta nyt leffoissa pyörivään Andrea Arnoldin ohjaukseen saakka.
Humisevaan harjuun on tarttunut myös Tampereen työväenopiston Sampolan opistoteatteri, jonka tulkinta nähdään Olli-Matti Oinosen sovituksena ja Raija Vikmanin ohjauksena.
Heathcliffin ja Catherinen yksilöitään ja yhteisöitään ravisuttava rakkaustarina on vaativa haaste myös teatterin lavalla. Tuomas Peltonen ja Mia O´Neill pääosissa ovat vahvat erityisesti ristiriitojen ja tuskan tulkkeina. Luokkajako jyrää alleen rakkauden, joka ei suostu kuolemaan, vaan muuttuu tuhon voimaksi.
Yhteishenki kantaa hienosti
Oinonen lienee yrittänyt mahduttaa sovitukseensa liikaa, sillä vaikka esitys kestää kaksi tuntia, jäävät kohtaukset ikään kuin sarjakuvaruuduiksi. Välittäjäaine on paikoin vähissä. Vika voi olla katsomon puolellakin – myönnän – mutta selkeämpi näkökulman valinta olisi voinut tuoda paremman lopputuloksen.
Mutta minkä sovituksessa menettää, sen ohjauksessa voittaa. Pitkän linjan ohjaaja Raija Vikman on saanut opistoteatterilaiset sellaiseen vireeseen, että Yorkshiren nummien humina kuuluu Pispalan teatterin lainatiloissa Pyynikin kupeessa. En lähde arvioimaan yksittäisiä näyttelijäsuorituksia, mutta sen sanon, että Sampolan tiimin yhteishenki kantaa hienosti läpi vaativan näytelmän. Kaikki ovat hyviä.
Sampolan remontin vuoksi teatteri esiintyy lainatiloissa. Entiseen Suomen Trikoon tehtaaseen rakennettu näyttämö on pieni tila, joka luo intiimin tunnelman aivan katsojien edessä. Erkki Auran ja Raija Vikmanin lavastus on karu, ehkä turhankin karu. Tuulten huuhtomilla nummilla on sävynsä, joiden esiintuonti saattaisi elävöittää tunteiden, viettien ja yhteiskuntaluokkien taistoa.
Ristiriidassa on salattua voimaa
Humisevan harjun teatteritulkinta herätti minussa halun paikata kulttuuriaukkoani tutustumalla laajemminkin Bronten klassikkoromaaniin ja sen tulkintoihin. Yhdellä teatteri-istumalla siitä ei selviä. Mikä kaikki tässä tarinassa on kiehtonut ihmisiä niin vahvasti yli puolitoista vuosisataa?
Puoliorvon, heiveröisen papintyttären kirjoittamaksi tarina on rankka, vähän niin kuin Helene Schjerfbeck olisi maalannut vappumarssin tai lakkotilanteen. Tämä outo ristiriita lienee yksi kantava voima, joka kiehtoo ihmisiä Bronten romaanissa ja siitä tehdyissä tulkinnoissa.
Kiitos Sampolan opistoteatterille tarttumisesta tähän ristiriitaan. Se on nähtävissä vielä 16. ja 19. toukokuuta. Ja oheisohjelmistona Arnoldin rujoksi mutta kauniiksi mainittu tulkinta menee elokuvateattereissa.
Humiseva harju
Sampolan opistoteatteri
Emily Bronten romaanin pohjalta sovittanut: Olli-Matti Oinonen
Ohjaus: Raija Vikman
Lavastus: Erkki Aura ja Raija Vikman
Pääosissa: Mia O´Neill (Catherine Earnshaw), Tuomas Peltonen (Heatcliff)
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kulttuuri
Alatorniolainen kunnallispoliitikko Eino Lindholm piti ensimmäisen kerran aapiskirjaa kädessään kiertokoulussa Ylivojakkalassa. Eino löysi kirjoista ja työväenliikkeen lehdistä sellaista viisautta, jota hän halusi jakaa köyhille ihmisille. Vasta ilmestynyt Eino Lindholmin elämäkerta ”Kielletyt kirjat” kertoo, kuinka nuori perheenisä salakuljetti hevosella kuusi säkillistä kiellettyjä kommunistisia kirjoja Vojakkalasta Kemijokivarteen Taivalkoskelle ja autokyydissä Kemiin. Kirja kertoo punavangin kohtalosta lapuanliikkeen repimässä Suomessa.
Ikonisen näyttelijän Anneli Saulin uskomattomasta elämästä kertova dokumenttielokuva Annelin aika sai ensimmäiset silmäparinsa alkuvuodesta järjestetyillä DocPoint–festivaaleilla saaden yleisöltään lämpimän vastaanoton.
Syksyllä laajempaan levitykseen tulevan dokumentin ohjannut Saara Cantell on erityisen ilahtunut nuorilta tulleesta palautteesta.
Taiken kulttuurilehtituen rajut leikkaukset tietävät loppua monen lehden julkaisemiselle ja näin valtamedian ulkopuolelle jäävät moninaiset äänet heikkenevät entisestään. Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry on järkyttynyt uutisesta, jonka mukaan kulttuurilehtien avustuksia aiotaan leikata 15 prosenttia.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.