Vapaan kaupan viimeinen taistelu

Vapaakauppa on saavuttanut palvelut. CETA-sopimus EU:n ja Kanadan välillä on ensimmäisiä sopimuksia, joilla yritysvalta pyritään ulottamaan hyvinvointivaltion viimeiselle puolustusrintamalle – julkisiin palveluihin, ja joilla demokratian mahdollisuuden hyvinvoinnin ohjaamiseksi tehtäisiin tyhjiksi ylikansallisen lainsäädännön nojalla.

Tässä artikkelissa on Eurooppa-keskeinen näkökulma. Prosessi globaalin luokkayhteiskunnan synnyttämiseksi ei ole ristiriidaton. Kiinan, Venäjän, Intian, Brasilian, Iranin ja Alba-liittouman nihkeämpi tai täysin kielteinen suhtautuminen uusliberaalin maailmanjärjestelmän rakennukseen voi tarkoittaa voimakkaita ristiriitoja. Ne voivat edetä niinkin pitkälle, että eurooppalaiset työmiehet lähetetään kohtaaman työmies toisen maan aseellisessa mittelössä luokkavallan puolesta. Nämä ristiriidat suljen tarkastelun ulkopuolelle. 

Globaalin luokkayhteiskunnan rakennus ja esteet

Kansainvälistyminen on markkinatalouden perusprinsiippi. Vapaakauppa on kansainvälistymisen väline. Vapaasta kaupasta käyty keskustelu 1700-luvulta alkaen johti seuraavan vuosisadan alussa Britannian viljalakien kumoamiseen ja kansainvälisten markkinoiden syntyyn. 

Marxilaisessa tajunnassa kansainvälistymisen ylistyslaulu markkinataloudessa kuulostaa niin falskilta, että se häiritsisi Nykästäkin, jos tämä sellaisista asioista välittäisi. Marxilaisesta näkökulmasta on oikeampaa puhua ylikansallistumisesta. 

Vuosituhannen vaihteessa vasemmistolaiset yhteiskuntatieteilijät, William Robinson ja Jerry Harris (2000) tulkitsivat maailman talousjärjestelmän sellaiseksi muotoutuvassa olevaksi poliittiseksi järjestelmäksi, jota parhaiten voi kuvailla termillä globaali luokkayhteiskunta. Poikkikansallinen kapitalistinen eliitti on järjestelmän keskiössä, ohjaa ja rakentaa sitä omista lähtökohdistaan uskollisten lakeijoidensa, poliittisen kerman, akateemisen maailman ja tiedotusvälineiden tuella. 

Globaalin luokkayhteiskunnan rakenteita pitävät yllä ja kehittävät nimellisesti hallitustenväliset globaalin ja alueellisen hallinnan järjestöt, kuten Maailmankauppajärjestö, EU ja Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alue. Suurpankit ja ylikansalliset yritykset ovat järjestelmän pääasiallisia toimijoita, jotka paitsi hallitsevat elinkeinoelämän resursseja – eli ihmisten toimeentuloa, myös vastaavat resurssien käytöstä ja poliittisen agendan suunnitellusta. Liike-elämän etujärjestöillä on useissa kansainvälisen hallinnan järjestöissä virallinen asema neuvoa-antavina organisaatioina. Tällaisia järjestöjä ovat muun muassa Euroopan teollisuusyrittäjien pyöreä pöytä (ERT), BusinessEurope (BE), Transatlanttinen elinkeinoelämän neuvosto (TBC) ja Kansainvälinen kauppakamari (ICC) sekä sen kansalliset kauppakamarit.

Erinäisten salaisten ja puolisalaisten järjestön avulla poliittiset, tiedostusalan ja talouden eliitit päättävät yhteisistä linjauksista – muokkaavat ideologista hegemoniaa ja yhteistä maailmankuvaa. Tällaisia järjestöjä ovat ainakin Trilateraalinen komissio ja Bilderberger-ryhmä, mahdollisesti myös vapaamuurarijärjestö, joka kuitenkin on niin salainen, että siitä on paha sanoa mitään siirtymättä salaliittoteorioiden puolelle. 

Salaliitosta ei nimittäin ole kyse. Aivan avoimena edessämme avautuu kansainvälinen järjestelmä, jossa valta ihmisten elinkeinosta ja mahdollisuuksista päättää, millaista elämää he haluavat viettää, keskittyy suurpankeille ja ylikansallisille yrityksille. YK:n kauppa ja kehitysrahaston mukaan ylikansalliset yritykset hallitsevat noin 80 prosenttia maailmankaupasta. 

Pankkimaailma puolestaan hallitsee vaihdonvälinettä, rahaa. Liikepankkien mahdollisuus luoda uutta rahaa ja korkea velkaantumisaste (euroalueen ulkoinen velka on 500 prosentin luokkaa BTK:sta) puolestaan tarkoittaa, että rahanväärentäjillä on kaikki oikeudet kansantalouden tuottojen ryöstämiseen, ja kun kasvu on heikkoa, olemassa olevan varallisuuden ryöstämiseen. 

Ylikansallistuvan maailmantalouden kasvuprosessi globaaliksi luokkayhteiskunnaksi ei kuitenkaan ole vielä valmis. Maailman vauraimmissa valtioissa julkinen valta pitää vieläkin yllä tasa-arvoistavaa koulutusjärjestelmää, terveydenhuoltojärjestelmää ja sosiaalisia perusoikeuksia tukevia rakenteita. Nämä ovat kaupan esteitä, joilla on vankka perinne ja kansan voimakas tuki. Ne takaavat vauraiden maiden ihmisille jonkinasteisen riippumattomuuden. Ei ole pakko tehdä mitä tahansa työtä kuinka tahansa pitkään. On mahdollisuus kansansivistykseen ja kansanvaltaan. Tämä mahdollisuus voi realisoitua kunnissa ja kansallisissa parlamenteissa. Julkisen vallan ylläpitämät hyvinvointi- ja sosiaalipalvelut takaavat siihen mahdollisuuden – aikaa ja resursseja. Kaikki aika ja kaikki resurssit eivät täällä maailman vauraimmissa yhteiskunnissa vielä ole ylikansallisen päätösvallan alaisuudessa. 

Siksi pidän uhkaavana huomispäivän Eurooppaa. Komission neuvottelut kattavasta vapaakauppasopimuksesta Kanadan kanssa ovat viimeisessä vaiheessa. Kyse on CETA-sopimuksesta.

CETA ja esteiden purkaminen

CETA-sopimuksella EU:n ja Kanadan välinen kauppa vapautettaisiin lähes täysin. Suurimmat taloudelliset hyödyt tulisivat palveluiden kaupan vapauttamisesta. Tällöin puhutaan julkisten hankintojen laajemmasta kilpailuttamisesta, painostuksesta julkisten palveluiden yksityistämiseen ja pankkien fuusioitumisesta. Toisin sanoen, ylikansallistuminen, joka on leimannut maailman taloutta, saattaisi laajentua sosiaalipalveluiden alalle. Vanhustenhoidossa, koulutuksessa ja terveydenhuollossa ylikansallisten yritysten merkitys kasvaisi ja valtion asema heikkenisi. Markkinoiden ehdollistava mekanismi voimistuisi ja riippumattomuuden viimeiset rippeet alkaisivat karsiintua. 

CETA-sopimus näyttää johtavan ylikansallisen vallan vahvistumiseen ja kansanvaltaisen potentiaalin kuihtumiseen. 

Tulkintani perustuu kolmenlaiseen päättelyketjuun. Ensimmäinen päättelyketju pohjautuu maailmantalouden tarkasteluun jatkumona. Demokratian tuho ja ylikansallistuminen sopii jo kauan sitten alkaneeseen, mutta 1970-luvulla voimistuneeseen prosessiin sellaisen markkinaehtoisen maailman luomiseksi, jossa ylikansalliset intressit harvojen eduksi määrittävät massojen elinehdot. 

Toinen päättelyketju perustuu tähän ja muihin samantyyppisiin sopimuksiin. CETA on nimittäin yksi toisen sukupolven vapaakauppasopimuksista, joiden tarkoituksena on palveluiden kaupan vapauttaminen. EU:n palveludirektiivissä sosiaali- ja terveys, koulutus- ja rahoituspalvelut jäävät yhteismarkkinoiden ulkopuolelle. CETA:ssa ne eivät jää… eivätkä muissa toisen polven vapaakauppasopimuksissa. 

Ensimmäiseksi, sopimusten tavoitteena on uusien markkinoiden avaaminen erityisesti juuri palvelusektorilla. Toiseksi, niiden tavoitteena on kaupan esteiden purkaminen. Kolmanneksi, niillä pyritään luomaan institutionaalinen järjestelmä, jolla julkishallinnon päätöksenteko oikeusteitse ehdollistetaan markkinoiden etuun. Tällä tarkoitan riitojensovittelumekanismia, joka perustuisi sijoittajien kanteisiin valtioita vastaan. Sijoittaja voisi nostaa syytteen valtioita ja kuntia vastaan, jos nämä jostakin syystä pyrkisivät suojelemaan paikallista elinkeinoelämää, paikallisia yrityksiä, tukemaan lähiruokaa, tai rajoittamaan markkinoille pääsyä sosiaalisin tai ympäristönsuojeluun liittyvin perustein. 

CETA ei suinkaan ole ainut tämänsisältöinen sopimus. Maaliskuussa komissio sai valtuudet vapaakauppasopimuksen neuvottelemiseen Yhdysvaltain kanssa. EU on lisäksi yksi 21 valtion ryhmästä, jotka keskenään tavoittelevat kansainvälistä palvelusopimusta. 

Kolmas päättelyketju nojautuu Suomen yhteiskunnalliseen muutokseen. Tästä voi mainita kaksi. Ensimmäinen on uusi julkisjohtamisen periaate. Toinen on kuntauudistus. 

Uusi julkisjohtaminen tarkoittaa julkisen palveluntuotannon markkinaehtoista tuottamista. Toisin sanoen, julkinen valta näyttelee yhä enemmän ostajan roolia, ja niissäkin tapauksissa, joissa palveluntuotanto pysyy julkisen sektorin toimijalla, tuotanto määräytyy tuloksellisuuden mukaan. 

Yliopistouudistus on tuoreimpia kehityksiä tässä suunnassa, jonka kärjessä voi häämöttää uusliberaali yliopisto – ammattikoulu ylikansallisten yritysten lakeijoille.

Kuntauudistuksen avulla koulut ja terveydenhuolto keskittyy tuotannollisesti tehokkaisiin keskuksiin. Haja-asutusalueet kuihtuvat. Niiden luoma yhteisöllisyys – riippumattomuuden eräs muoto, tukehtuu. Suuret palvelukeskukset avaavat mahdollisuuksia uusliberaalille kunnalle – palveluntuotannolle, jossa yksityiset yritykset vastaavat valta-osasta koulutus- ja terveyspalveluita. 

Pankkien paikalliskonttoreiden sulkeminen voi olla osa tätä samaa kehitystä. Niiden on varauduttava kansainväliseen kilpailuun. Jos kilpailu noudattaa vanhaa kaavaa, kansalliset pankit fuusioituvat lopulta kaikki ylikansallisten pankkien verkostoon, ja kytkeytyvät yhä voimakkaammin suurpankkien hallitsemaan rahajärjestelmään – joilla yhä vähemmän on kytköksiä paikalliseen hyvinvointiin.

Kasvun seireenit

Näistä kehityskuluista maailman harvainvallan sinetöimiseksi ei juurikaan puhuta osaksi siitäkin syystä, että Lissabonin sopimuksen jälkeen (artikla 188c) kauppasuhteet ovat komission vastuulla.

CETA-sopimusta on työstetty suljettujen ovien takana. Julkiseksi sopimusasiakirjat tulevat vasta, kun on aika niiden hyväksyttämiseen Euroopan parlamentissa. CETA saattaa tulla hyväksyttäväksi jo kesän kuluessa tai syksyllä. 

Sopimusten pitäisi kiinnostaa laajaa yleisöä. Kyse ei ole vain vasemmistolaisesta kapinasta vapaakauppasopimuksia vastaan. Kyse on paljon muustakin. CETA ja muut samankaltaiset sopimukset ehdollistavat demokratiaa markkinatoimijoille. Tällaista kehitystä voivat kannattaa vain ne, jotka eivät tiedä, että yli 90 prosenttia väestöstä ei hyödy talouden ylikansallistumisesta. Kehitystä voivat kannattaa vain ne, jotka sokeasti uskovat demokraattisen kontrollin ulkopuolella olevan vallan kykyyn ja haluun luoda yksilön vapautta edistävä järjestelmä. 

Ei tarvitse vastustaa kapitalismia sinänsä, vastustaakseen ylikansallista kapitalismia ja CETA:a. Mutta jos ei vastusta kapitalismia sinänsä, pitäisi sitoa itsensä mastoon, jotta seireenien ylistyslaulu kasvusta ja kansainvälistymistä ei tenhollaan houkuttaisi surman suuhun. 

Historiallisessa taistelussa ihmiskunnan enemmistöjen puolesta vähemmistöjä vastaan on vaikea nähdä hedelmää kantaneita voiton hetkiä. Sotaa emme vielä ole hävinneet, mutta jos CETA seuraajineen menee läpi, se hävitään.

Kirjallisuutta

Jackson, Andrew & Werner, Richard & Greenham, Tony & Ryan-Collins, Josh (2012), Where Does Money Come From? New Economics Foundation. 

Carroll, William K. (2010). Making of a Transnational Capitalist Class : Corporate Power in the 21st Century. London: GBR: Zed Books.

Juutinen, Marko (2013), Neoliberal Civilization: Definition, Evaluation and Trends. Tampereen yliopisto.