Työväenlaulujakin kuultiin Työväen musiikkitapahtumassa!
Työväenlaulun veteraani Reijo Frank teki Työväen musiikkitapahtuman avajaisissa sen, mitä iso osa kuulijoista odottikin: hän lauloi työväenlauluja. Yleisön eläytyminen ja suosionosoitukset osoittivat, että laulut ja niiden tulkinta osuivat kuulijoiden sydämiin. Reino Bäckströmin harmonikkasäestys tuki Frankin esitystä, tehden siitä yhden tämänvuotisen tapahtuman kohokohdan.
Laulu Laukon häädöistä, Veli sisko, Lapualaisten Vaasan reissu, Marseljeesi uudemmin sanoin sekä Rossin-Ojasen Kahden laulu olkoot esimerkkeinä Reijo Frankin lauluvalikoimasta. Vaikka lähes kaikki olivat viime vuosisadan alkupuolen lauluja, Frankin voimallinen ja sydämestä tuleva tulkinta toi laulut tähän päivään.
Tässä tullaan taas ikuisuuskysymykseen Työväen musiikkitapahtuman sisällöstä. Vaikka iskelmä, laulelma, rock tai kansanmusiikki ovat sitä mitä työväki kuuntelee, ja niille kuuluu paikka Valkeakoskella, varsinaisen työväenmusiikin vähäisyys väistämättä latistaa tapahtumaa. Tulkoon tämä jälleen kerran sanotuksi.
Prioriteetit ontuu
lintukodossa
Yhteiskunnallinen rap hakee tapahtumassa paikkaansa uutena työväenlaulun muotona, mutta kuten rap-kilpailun päätuomari Mikko Ilanko totesi "Taso oli tänä vuonna kova, mutta yhteiskunnallinen sanoma puuttui, tai jos sitä oli se oli liian laimeaa".
Tänä vuonna kilpailuun osallistui seitsemän rap-ryhmää ja voittajaksi valittiin Lepakkotiimi featuring Miami Hiitti Vammalasta. Voittajabändin säe "Prioriteetit ontuu tääl meidän lintukodos, kun aukkoja on lasten ja vanhusten hoidos. Pitäs kouluttaa viisaiks tulevaisuuden toivot, vaik selviiminen open liksoil on jo yks koitos." kuvannee sekä yrittämistä että sen vaikeutta yhteiskunnallisen tekstin teossa.
Muista yhteiskunnallisesti suuntautuneita esiintyjiä olivat mm. Apulanta, Miljoonasade sekä Lauri Tähkä ja Elonkerjuu, samoin varsin omaperäinen Risto Ylihärsilä, jolta on ilmestynyt yhteinen levy Kari Peitsamon kanssa. Erikseen kannattaa mainita Lännen-Jukka eli J. Karjalainen, joka on löytänyt vanhan amerikan-suomalaisen lauluntekijän musiikin ja tulkitsee sitä upean karhealla tavalla.
Olisiko näissä maata kiertäneiden työläisten lauluissa enemmänkin ammennettavaa? Monissa niissä on suomalainen kansanlaulu pohjana ja ne tunnetaan useilla nimillä ja sanoilla, mutta niiden uudelleen löytäminen ja uudet tulkinnat voivat saada ihmeitä aikaan. Tästä osoituksena on myös Reijo Frankin tulkinta kansanlaulusta Taattoni maja, jota hän nimitti esityöväenlauluksi.
Niin tai näin, mutta 30000 kansalaista suuntasi jälleen Työväen musiikkitapahtumaan. Se on paljon, vaikka onkin 5000 vähemmän kuin huippuvuonna 2002. Saman verran veti väkeä samana viikonloppuna Nokialla pidetty Tapsan Tahdit pelkällä iskelmällä.
Kerran vielä pojat ja tytöt. Pitäisikö siihen varsinaiseen työväenmusiikkiin satsata sittenkin enemmän?
HANNU OITTINEN