Työttömän leipä kaventunut 1990-luvun alusta

22.09.2006 - 12:00
(updated: 09.10.2015 - 12:38)

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 34/2006.

Työttömyyspäivärahalla ei juhlita, sen me kaikki tiedämme. Erilaisten tukimuotojen viidakosta johtuen on vaikeampaa selvittää, mikä on työttömien todellinen tulotaso


Kelan erikoistutkija Pertti Honkanen paneutui vastikään julkaistussa selvityksessään työttömän perusturvan ongelmiin.


Perusteita selvityksen tekemiselle oli useita.


– Monet työttömät elävät perusturvan varassa ja sen määrään ollaan tyytymättömiä. Lisäksi ongelmana on tukien maksu monelta eri luukulta, listaa Honkanen.


Honkasen selvitys osoittaa, miten tukiviidakkoa on selkeytettävä ja päällekkäisyyksistä päästävä eroon. Erityisesti vallitseva asumistukijärjestelmä on sekava.


Selvityksen mukaan esimerkiksi samaa työttömän perusturvarahaa maksetaan kuudella eri nimikkeellä. Noin puolet perusturvaa saavista työttömistä saa asumistukea ja kolmannes myös toimeentulotukea. Neljäsosa työttömistä on oikeutettu kumpaankin.




Työttömät tulokuopassa



Laman aikana 1990-luvun alkupuoliskolla perusturvan varassa olevien työttömien määrän lisääntyi. Syynä tähän olivat pitkäaikaistyöttömyyden kasvu sekä ansiosidonnaisen työttömyysturvan ehtojen tiukentaminen.


Honkasen esittämät tilastot kertovat selvästi, miten työttömien tulotaso on suhteellisesti heikompi kuin 1990-luvun alussa.


Hän käyttää laskennassa niin sanottua laskennallista vähimmäistuloa, jolla tarkoitetaan teoreettista minimituloa, johon vuokralla asuvan suomalaisen kotitalouden voi katsoa olevan oikeutettu. Se koostuu lähinnä toimeentulotuesta ja asumiskustannuksista. Vähimmäistulo riippuu muun muassa asumispaikasta sekä kotitalouden rakenteesta.


Laskennallinen vähimmäistulo on kehittynyt Honkasen laskelmien mukaan siten, että se jää lähes aina kansallisen köyhyysrajan (=60 prosenttia mediaanitulosta, noin 11 000 euroa vuodessa) alle.


Suurimpia syitä köyhyyteen ovat perusturvaan tehdyt leikkaukset sekä suhteellisesti ankarampi verotus.




Perusturvan verotus korkeaa



Perusturva, kuten työttömyyspäiväraha, on veronalaista. Muun muassa ansiotulovähennys aiheuttaa sen, että perusturvan verotus on suhteessa kovempaa kuin esimerkiksi palkkatulojen verotus. Tällä yritetään hakea kannustinvaikutusta.


– Verotettavan tulon alarajan nostaminen kunnallisverotuksen perusvähennystä suurentamalla olisi teknisesti yksinkertainen tapa kohentaa pienituloisten ihmisten taloudellista asemaa.


Honkasen mukaan perusturvan tarveharkinta aiheuttaa tuloloukkuilmiötä. Perusturvaa saavien perheiden nettotulot kasvavat melkoisen hitaasti, vaikka toinen puolisoista saisi lisätuloja esimerkiksi palkkatyöstä.


Tähän tietysti vaikuttaa se, minkälaisia työpaikkoja on tarjolla ja millä palkalla. Pätkätyön vastaanottaminen satunnaisella palkalla ei välttämättä houkuta.




Perusturvajärjestelmää kehitettävä



Ajatus kansalaispalkasta ei saa Honkasen varauksetonta tukea. Kansalaispalkka ei välttämättä poistaisi esimerkiksi asumistuen tarvetta.


Honkasen mielestä paras ratkaisu olisi nykyisen perusturvajärjestelmän kehittäminen siten, että tarveharkinnasta ja jatkuvasta toimeentulotuen varassa elämisestä päästäisiin eroon.


Hän esittää erilaisia malleja, joilla tilannetta voitaisiin parantaa. Esimerkiksi peruspäivärahan korotus viidellä eurolla nostaisi 15 000 kotitaloutta pois toimeentulotuelta. Nettokustannukset valtiolle olisivat noin 155 miljoonaa euroa.


Vieläkin purevampi menetelmä olisi eläketulovähennyksen laajentaminen koskemaan kaikkia sosiaalietuuksia. Tämä uudistus vähentäisi toimeentulotuen piiristä 27 800 taloutta, mutta maksaisi valtiolle vain 360 miljoonaa.


Honkasen mukaan perusturvan ongelmia on kyllä tutkittu, mutta osittaisista korjauksista huolimatta tilanne ei ole olennaisesti parantunut.


– Keinoja ongelmien ratkaisuun on syytä edelleen etsiä.



MARKO KORVELA

Tilaa Tiedonantaja!

Piditkö lukemastasi? 
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!

 

 

 

 

Arkiston arkiston artikkeli