Työtön ei kaipaa holhousta vaan toimeentuloa
Johanna Vuoksenmaan pari vuotta sitten ohjaamassa Nousukausi-elokuvassa Tiina Lymin ja Petteri Summasen näyttelemä juppipariskunta lähtee elämysmatkalle kokeilemaan, minkälaista olisi elämä työttömänä Helsingin Jakomäen kaupunginosassa.
Tuore jakomäkeläinen Leena Ryömä hieman naureskelee elokuvassa kuvatulle dramatisoidulle miljöölle. Hän itse muutti alueelle muutama kuukausi sitten, eikä pahaa sanottavaa uudesta asuinympäristöstä juurikaan ole. Enemmän elämää koskettavat jatkuva työttömyys ja niukasta toimeentulosta johtuva epävarmuus tulevaisuuden suhteen.
Ryömän puolisolla on sentään vielä syyskuun loppuun saakka töitä, mikä tietysti helpottaa taloudenhoitoa ainakin hetkeksi.
Perusturvajärjestelmä remonttiin
Ryömän tilanne on valitettavan tyypillinen suomalaiselle nuorelle naiselle: kaupallisen alan tutkinto löytyy, ja takana on muutaman vuoden pätkätyöputki. Joskus on töitä, joskus taas ollaan työttömänä. Välissä tehdään työharjoittelujaksoja tai kouluttaudutaan työvoimatoimiston kursseilla. Myös vuokratyöfirmoista löytyy kokemusta.
Hallituksen laatimassa budjetissa ei esitetä parannusta työttömien perusturvaan. Ryömä tietää kokemuksesta, ettei työmarkkinatuella elävän leipä ole leveä. Ylimääräisiä harmaita hiuksia aiheuttaa se, että rahaa joutuu pahimmassa tapauksessa hakemaan kolmelta eri luukulta.
– Elämän järjestäminen on hankalaa, kun taloutta ei pysty etukäteen suunnittelemaan kuin korkeintaan viikoiksi. Kaikki pitkäjänteisyys katoaa. Luukulta luukulle juokseminen vie myös kohtuuttomasti työttömän energiaa, sanoo Ryömä. Perusturvajärjestelmä kaipaisi hänen mielestään perustavanlaatuista remonttia.
Mahdottomia vaatimuksia
Työministeriö patistaa työttömiä karenssin uhalla vastaanottamaan myös osa-aikaisia työsuhteita ja vuokratöitä. Ryömän mielestä moinen ei ole hyväksyttävää.
– Miksi pitäisi tukea vuokratyöfirmojen välistävetoa? Työttömälle olisi tärkeää saada oman alan töitä ja kunnollista työkokemusta. Vuokratyöfirmojen kautta saattaa päätyä mihin tahansa työhön. Tilanne ei ole järkevä työntekijän tai edes työnantajan kannalta.
Työvoiman ja avointen työpaikkojen kohtaanto-ongelmasta riittää puhetta. Ryömä nostaa esille yhden syyn, josta ei julkisuudessa juurikaan puhuta.
– Työnantajilla on nykyään kohtuuttomia vaatimuksia. Työntekijältä vaaditaan mahdottomia eikä vastineeksi tarjota kunnollista palkkaa tai parempia työsuhde-etuja. Monessa työpaikassa pitäisi olla valmis työskentelemään pyyteettömästi yrityksen puolesta lähes orjan asemassa. Joku kuitenkin käärii liiketoiminnasta lisäarvon päältä, ja se tuskin on työntekijä, pohtii Ryömä.
Valtiolle aktiivisempi rooli
Hallitus lupaa budjetissa tukityöllistämistä varten matalapalkkatukea yksityisille yrityksille. Sen sijaa valtion ja kuntien omia työllistämistoimia vähennetään. Ryömän mukaan suunta on väärä.
– Valtion pitäisi yleensäkin ottaa aktiivisempi rooli talouselämässä. Julkisen sektorin kautta voitaisiin vaikuttaa paremmin myös työllisyyteen.
Ryömä antaa jyrkän tuomion kalliilla rahalla ostetuille työllistämiskursseille, joita yhä useammin järjestävät yksityiset konsulttifirmat. Kurssit tuppaavat olemaan pelkkää turhanpäiväistä tilastojen siivoamista.
Sen sijaan Ryömä vähentäisi pakollista luukulta luukulle ravaamista ja työttömien ylenpalttista holhoamista. Hallituksen haikailu täystyöllisyyden perään kun näyttää aiheuttavan vain tilastokikkailua ja uusia kuritoimenpiteitä. Järkevämpää olisi uudistaa perusturvajärjestelmä siten, että toimeentulo olisi elämäntilanteesta riippumatta turvattu.
Työttömän arki ei ole vuosien saatossa muuttunut ainakaan paremmaksi. Ryömäkin seuraa lehtien ja verkkosivujen työpaikkailmoituksia, kirjoittaa tusinoittain hakemuksia ja toivoo parasta.
Istuvalle hallitukselle tekisi hyvää kokeilla vaikkapa kuukauden ajan, minkälaista se työttömän elämä Jakomäessä oikein on.
MARKO KORVELA