Se mikä on porvareille ja demareille mahdotonta, se on kommunistien eurovaaliehdokkaille mahdollista: olla mukana EU-parlamenttivaaleissa kumoamassa kapitalistista unionia ja rakentamassa sen tilalle uudenlaista kansalaisten Eurooppaa.

Nuoret tamperelaiset kommunistit, postityöntekijä Petra Packalén, 30, ja pätkätyöläinen Simo Suominen, 24, tekevät kevään eurovaaleissa työtä tämän vision puolesta.

– Ei EU:ta kumota vaaleissa, mutta ei myöskään vaaleja boikotoimalla. Osallistuminen vaaleihin on yksi osa sitä liikettä, joka on käynnissä torimielenosoituksissa, työpaikoilla ja kaikkialla, missä kansalaiset kamppailevat oikeudenmukaisuuden puolesta. EU:n rakenteet natisevat liitoksissaan ja pinnan alla kehittyy uudenlainen Eurooppa, sanovat Petra ja Simo yhteisenä kantanaan. 

Työtä, demokratiaa ja kansalaisverkostoja

Että ihmisillä olisi tulevaisuuden toivoa, täytyy ensin olla tämän päivän työtä, toimeentuloa ja ihmisarvoa. Maahan poljettu kurjalisto ei muuta maailmaa, tämän totesi jo Karl Marx.

– Teemani vaaleissa on juuri työllisyys ja samalla Suomen itsemääräämisoikeus. EU-määräyksillä, budjettivallan riistolla ja ylikansallisella kapitalismilla on Suomesta hävitetty niin hirveä määrä työtä, että siihen on nyt tultava muutos. Työn pitää ihan käytännön politiikassa olla ykkössijalla, Simo sanoo ja torjuu väitteet ihmisten työhaluttomuudesta.

– EU:n ”vapauksiin” kuuluu työvoiman vapaa liikkuvuus, mikä usein tarkoittaa työttömien pakkoa liikkua maasta toiseen. Työnantajat käyttävät asiaa hyväkseen ja luovat kahden kerroksen työmarkkinat, joilla palkka- ja muut normit eivät koske muualta tulevia. Muutos tähän saadaan vain ay-liikkeen kansainvälisyyden voimin, Petra jatkaa työteemasta.

Molemmat toteavat, että kyse ei ole muurien rakentamisesta kansojen välille, vaan lakien ja sopimusten noudattamisesta. Työmarkkinoilla on päästävä irti kapitalistien isäntävallasta.

– Ay-liikkeen vallankumouksellisten voimien yhteistyötä on tiivistettävä. Eurooppalaisen ay-liikkeen organisoima mielenosoituspäivä huhtikuun alussa on esimerkki siitä, mihin suuntaan toimintaa on kehitettävä. Tästä on vielä matkaa siihen, että eri maissa lähdetään liikkeelle toisen maan työläisten puolesta, Petra sanoo.

Kapitalismin rajat ylittävä muutos

Jos ja kun EU:sta pitää päästä irti tai unioni peräti lopettaa, miten se tapahtuu? Millä lihaksilla? Nuoret eurovaaliehdokkaat Simo ja Petra ovat sitä mieltä, että nyt on jo merkkejä EU:n rakenteiden sisällä muotoutuvasta toisenlaisesta Euroopasta, sellaisesta joka rakentuu työn ja oikeudenmukaisuuden, ihmisten ja luonnon ehdoilla.

– Myös eläinten ehdoilla, sillä nykyinen EU ei tunnusta eläinten oikeuksia. Eläinkokeet ja hirvittävän pitkät kuljetusmatkat ovat osoituksia eläinten hyödyntämisestä vain markkinoiden tarpeisiin, Petra kiteyttää.

Vanhan järjestelmän kriisit ja uuden merkit on siis osattava nähdä, tulkita ja käyttää poliittisesti viisaasti. Käynnissä olevaa prosessia voi ja pitää vauhdittaa sekä osoittaa sille suuntaa.

– Yhä kauemmaksi karanneen päätösvallan suuntaa pitää kääntää takaisin lähelle niitä, joita päätökset koskevat. On käytävä taisteluun demokratiasta. Luonnonvarojen käyttö on esimerkki isosta kokonaisuudesta, jossa kansalaisliikkeillä on mahdollisuus kääntää politiikan suuntaa, Simo pohtii.

Talvivaaran tapaus osoittaa ehdokkaiden mielestä kapitalistisen ahneuden, mutta myös vastavoimien mahdollisuudet. Sen sijaan porvarillis-vihreät keinot eivät ole heidän mieleensä.

– En ole ikinä hyväksynyt EU:ssa käytössä olevaa päästökauppaa, joka on vain viherpesua firmoille ja rahan kierrätystä taskusta toiseen, sanoo Petra kantanaan.

– Vihreä kapitalismi voi johtaa esimerkiksi siihen, että raaka-aineiden käyttö tehostuu, hinta laskee ja käyttö lisääntyy. Muutokset kapitalismin sisällä estävät todelliset muutokset, Simo jatkaa.

Kumpikaan ei liputa tekeillä olevalle EU:n ja USA:n vapaakauppasopimukselle, varsinkaan sen investointisuojapykälälle, vaikka hallitseva eliitti näkee sopimuksen suurena mahdollisuutena – kuten EU:n aikoinaan.

- Siihen loppuu demokratia, jos kansainväliset yhtiöt saavat sakon uhalla sanella, mitä Suomen valtio saa tehdä.

Uudelle Euroopalle uusi suunta

Suunta on siis oltava kohti sosialistisia ratkaisuja radikalisoituvan ay-liikkeen, valppaiden kansalaisliikkeiden ja asialleen uskollisen poliittisen työväenliikkeen voimin. EU voi murentua sisältä päin, mutta suunta voi olla väärä ilman poliittista tietoisuutta.

Tarvitaan taistelua demokratiasta, mutta tarvitaan myös taistelua taloudesta. Simo toteaa, että EU-parlamentti on hyvin erilainen kuin Suomen eduskuntalaitos ja Euroopan Keskuspankki on ihan ainoa laatuaan maailmassa. Niiden valtaa ei helposti murreta.

– Vaikka EU:ta ei sen oman parlamentin päätöksellä lopeteta, tarvitaan taistelua myös parlamentin sisällä. Tärkeintä on löytää kansalliset rajat ylittäen ne EU-kriittiset vasemmistolaiset voimat, jotka ovat valmiita tukemaan Euroopan laajuista kansalaisliikettä.

Ei siis pidä tuijottaa vain siihen, onko omasta maasta edustajia vai ei. Työväenliikkeen kansainvälisyys on päivitettävä uuteen aikaan ja tilanteeseen. Kreikan Syrizan puheenjohtajan Alexis Ziprasin ehdokkuus EU:n komission puheenjohtajaksi voi yhdistää eri maiden vasemmistolaisia.

– Ympäristö- ja muissa kansalaisliikkeissä tarvitaan uudenlaista rohkeutta lähteä mukaan politiikkaan, sillä ilman poliittista kumppanuutta liikkeet ovat vaarassa kuihtua pelkästään kansallisiksi yhden asian liikkeiksi. Minusta on hienoa, että Talvivaara-aktiivi Hannu Hyvönen tuli mukaan SKP:n eurovaaliehdokkaaksi, Petra pohtii.