Tuhokapitalismi tähyää uusia markkinoita
Kaksi minuuttia aikaa valokuvaamista varten, viisi minuuttia nimikirjoitusten jakoa, ohjeistaa tiukka manageri varmoin ottein sankkaa toimittajakatrasta. Pressihuoneessa on kuhinaa, kun viehättävä nuori nainen poseeraa tottuneesti toimittajille kuin maailmanluokan estradien tähti konsanaan.
Kyseessä ei kuitenkaan ole kanadalainen laulajatar Céline Dion vaan hänen maannaisensa, toimittaja-kirjailija Naomi Klein. Kummankin Suomen-vierailu sattuu vain lähes päällekkäisille päiville kesäkuun alkuun.
Globalisaatio- ja uusliberalismikriittisen liikkeen näkyvimpiin hahmoihin lukeutuva Naomi Klein piipahti Suomessa pääasiassa markkinoimassa tuoretta Tuhokapitalismin nousu-kirjaansa, joka arvioitiin Tiedonantajassa jo huhtikuun alussa. Edellistä No logo -teosta myytiin Suomessakin mukava määrä, mikä miellyttää varmasti kustantaja WSOY:n edustajaa.
Toinen myhäilevä henkilö huoneessa on Helsingin yliopiston valtiotieteen professori Teivo Teivainen, joka yliopiston puolelta isännöi Kleinin Suomen-vierailua. Aihetta tyytyväisyyteen on, sillä kanadalainen uusliberalismikriitikko keräsi valtaisan kuulijajoukon yliopistolle keskustelutilaisuuteen torstaina. Kymmeniä kiinnostuneita jäi ulkopuolelle, kun Metsätalon luentosali kävi liian pieneksi.
Ilmastonmuutos ja ruokakriisi
Päästään Naomi Kleinin kanssa asiaakin puhumaan, vaikka Yleisradion narsistitoimittaja Tuomas Enbuske pyörittää jatkuvasti omaa show"taan ja yrittää provosoida Kleinia, joka ei kuitenkaan vähästä hätkähdä. Hän kertoo olevansa sekä uusliberalismin puolustajien että George W. Bushia vastustavien 9/11-salaliittoteorioitsijoiden hampaissa, jälkimmäiset väittävät Kleinin olevan CIA:n palkkalistoilla.
Tuhokapitalismi etenee kriisistä kriisiin ja hyväksikäyttää ihmisten ahdinkoa levittääkseen yksityistämisen ja kilpailuttamisen lonkeroitaan julkisen sektorin alueille. Klein pelkää, että ilmastonmuutos ja ruokakriisi tuottavat uusia globaaleja katastrofeja ja samalla uusliberalisteille uusia markkinoita. Hän aikoo lisätä kirjansa uuteen painokseen tätä vakavaa teemaa käsittelevän osion.
Ilmastonmuutoksen torjumisessa Klein on havainnut, että esimerkiksi amerikkalaiset kapitalistit sijoittavat rahojaan entistä vähemmän uusiutuvaan energiaan ja yhä enemmän kodinturvallisuusteknologiaan. Suurpääoma hakee omaa ratkaisuaan globaaliin katastrofiin kehittämällä valvonnan ja väkivallan välineitä, mikä vaikuttaa erittäin huolestuttavalta suunnalta.
Vaihtoehtoja Etelä-Amerikasta
Uusliberalismin vastainen liike on Naomi Kleinin mukaan siirtynyt uuteen vaiheeseen. Seattlen 1999 ja Genovan 2001 kaltaisten suurmielenosoitusten aika on ohi. Klein arvioi, että vastarintaliike on pirstaloitunut, mutta ei välttämättä pienentynyt.
Tällä hetkellä Latinalaisesta Amerikasta on muodostunut eräänlainen laboratorio vaihtoehtoiselle politiikalle.
– Koska Etelä-Amerikka on pisimpään kärsinyt uusliberalistisesta politiikasta, on luonnollista että siellä myös aloitetaan ensimmäisenä vastavoimien kehittäminen, sanoo Klein ja mainitsee edistyksellisistä presidenteistä esimerkkeinä Bolivian Evo Moralesin sekä Ecuadorin Rafael Correan.
Naomi Klein huomauttaa, että lähes kaikkialla menestyksekkään uusliberalismin vastaisen politiikan takaa löytyy kaksi tekijää: voimakas kansanliike sekä ajattelemaan kykenevä johtajahahmo.
Tässä mielessä kannattaa tarkastella myös Yhdysvaltain presidenttikamppailua ja demokraattiehdokas Barack Obaman asemaa.
– Obaman talouspoliittiset linjat ovat ainakin paperilla hyvin uusliberalistisia, ja hänen taustaltaan löytyy Wall Streetin rahaa, kertoo Klein.
Klein pitää silti Obamaa fiksuna miehenä, joka on onnistunut aktivoimaan sodanvastaisia ja kriittisiä voimia. Tukijoukoilla on Kleinin mielestä suuri vastuu siinä, millaiseksi demokraattien presidenttiehdokkaan poliittinen linja lopulta muodostuu.
Vaarana on sama kuin aikaisemmin Bill Clintonin kohdalla. Vuonna 1992 Clintonin marraskuisen valinnan ja tammikuussa 1993 tapahtuneen virkaanastumisen välillä demokraattipresidentti kumppaneineen muotoili hallitusohjelman, jossa petettiin järjestään jokainen äänestäjille annettu vaalilupaus. Tämä aiheutti suunnattoman pettymyksen aallon Clintonin kampanjaa tukeneiden keskuudessa. Kleinin mukaan vastaavaa virhettä ei saa nyt toistaa Obaman kohdalla.
Hyvinvointivaltio osa identiteettiä
Naomi Klein ei ennusta uusliberalismin pikaista tuhoa. Hänen mukaansa kapitalismi on aikaisemminkin osoittautunut odottamattoman sopeutumiskykyiseksi. Tällä hetkellä esimerkiksi amerikkalaiset sijoittajat hakevat uusi voittoja muun muassa kotimaan turvallisuusalalta sekä erilaisista armeijan tukipalveluista, kuten sotilaiden terveydenhuollosta. Tämä viittaisi myös siihen, ettei USA:lla ole aikomustakaan vetäytyä Irakista, sen verran suuria ovat investoinnit kansainväliseen sotabisnekseen.
Sosialistiksi Klein ei halua julistautua. Hänelle kapitalismin vastustaminen merkitsee ennen kaikkea markkinamekanismin häätämistä alueilta, joilla ne aiheuttavat korvaamatonta tuhoa demokratialle ja hyvinvoinnille.
– Voitontavoittelu ei saa tuhota ihmisten kannalta välttämättömiä yhteiskunnan toimintoja.
Klein kertoo, miten kanadalaisille laaja julkinen sektori ja hyvinvointivaltio eivät edusta uusliberalistien vihaamaa jäykkää byrokratiaa, vaan määrittävät myönteisellä tavalla kansalaisten omaa identiteettiä.
Tutkimusten mukaan sama tilanne näyttäisi olevan myös Suomessa.
MARKO KORVELA