Tsunami ja kierretyt kysymykset
Vuoden takaista Intian valtameren tsunamikatastrofia ja sen uhreja on muisteltu laajasti eri puolilla maailmaa, kuten asiaan kuuluukin. Onnettomuus vaati neljännesmiljoona ihmisuhria, niistä lähes 150 000 Indonesiassa. Aineelliset tuhot olivat valtavat, ja ne ovat yhä suureksi osaksi korjaamatta. Katastrofi kosketti myös Suomea, 178 suomalaista matkailijaa sai surmansa. Hengissä selvinneet ja läheisensä menettäneet eivät unohda tapahtumaa koskaan. Eikä maailmankaan ole syytä unohtaa. Vietettäköön näitä vuosipäiviä jatkossakin.
Miksi tsunamista tuli ihmisuhreiltaan niin tuhoisa, sitä ei juuri pohdittu tuoreeltaan, eikä sitä pohdittu vuosipäivän yhteydessäkään. Koettiinko sellainen pohdinta vuosi sitten jotenkin turhaksi kaiken surun ja hävityksen keskellä? Pidettiinkö pohdintaa vuoden kuluttua uhrien aidon suremisen kannalta jotenkin sopimattomana? Vai kaihdettiinko kysymysten esittämistä jostakin muusta syystä? Mene tiedä.
Joka tapauksessa asian kiertely on katastrofin uhreja ja siitä edelleen kärsiviä kohtaan väärin. Ja opiksi ottamisen sekä tulevien katastrofien torjunnan näkökulmasta kiertely on suorastaan vaarallista. Ellei haluta sanoa, rikollista.
Vuosi sitten maailman vaihtoehtoisessa mediassa oli muutamia kriittisiä poikkeuksia, tutkimuksia ja muita kirjoituksia, joita Tiedonantajassa tuoreeltaan selostettiin (7.1. ja 14.1.2005). Kirjoittajina olivat professori Michel Chossudovsky (www.globalresearch.ca, 29.12.04 ja 14.1.05), tutkivat journalistit Sara Flounders ja Dustin Langley (www.iacenter.org, 27.12.04), tutkija ja journalisti Lila Rajiva (www.dissidentvoice.org, 6.1.05) ja professori Eric Waddell (www.globalresearch.ca, 12.1.05). Tiivistelmä Chossudovskyn artikkeleista on julkaistu tsunamin vuosipäivän merkeissä uudelleen (www.globalresearch.ca, 28.12.05).
Vuosi sitten Indonesian rannikolla tapahtunut 9.0 richterin maanjäristys vapautti Columbian yliopiston mukaan energiaa karkeasti ottaen 700 miljoonan Hiroshiman pommin verran.
Seisminen informaatio tästä tiedemiesten "harvinaisen suureksi maanjäristykseksi" luonnehtimasta järistyksestä oli seismisen tutkimuksen keskusten käytettävissä USA:ssa ja ympäri maailmaa lähes reaaliajassa, toisin sanoen miltei heti, todettiin mainituissa artikkeleissa.
Artikkeleissa pidettiin harhauttavana, että julkisessa keskustelussa kiinnitettiin päähuomio tsunamiin ja tsunamivaroitusjärjestelmän puuttumiseen, sillä olennainen ja nopein on seismiseen dataan perustuva informaatio maanjäristyksestä.
Myös muun tyyppiset tiedot, mukaan lukien satelliittikuvat, olivat käytettävissä lähes reaaliajassa. Eli kehittyneet maailmanlaajuiset informaatio ja tiedonvälitysjärjestelmät olivat onnettomuushetkellä täydessä toiminnassa.
Ennakkovaroitus maanjäristyksestä ja hyökyaallosta olisi voinut pelastaa kymmeniä tuhansia ihmisiä. Tsunami tuli aktiiviseksi välittömästi maanjäristyksen tapahduttua. Hyökyaalto alkoi edetä keskimäärin noin 20 kilometrin minuuttivauhtia. Useimpien tuhon kohteiksi joutuneiden alueiden ihmisillä olisi ollut aikaa 25 minuutista neljään tuntiin suojautua ennen hyökyaaltojen iskua, jos ennakkovaroitus olisi annettu.
USA:n seismiset keskukset lähettivät välittömästi maanjäristyksen jälkeen seismiseen dataan perustuvan ennakkovaroituksen USA:n ulkoministeriölle ja USA:n laivastolle, samoin Diego Garcialla sijaitsevalle USA:n laivastotukikohdalle. Uhanalaisten maiden viranomaisille ja uhanalaisille alueille varoitus sen sijaan ei mennyt, ei silloinkaan kun tsunami oli jo iskenyt Indonesian rannikolle ja kun oli vielä ainakin puoli tuntia aikaa sen iskemiseen Thaimaahan.
Miksi sitten informaatiota ei toimitettu perille joulukuun 26. päivän aamuna? kysyy Chossudovsky ja toteaa läntisen median, hallitusten, YK:n ja kansainvälisen tiedeyhteisön kiertäneen kysymyksen".
Varoitus- ja informaatiojärjestelmiä koskevia ensisijaisia kysymyksiä ei Chossudovskyn mielestä voida peittää tai sivuuttaa. Ne täytyy alistaa perusteellisen, mieluummin riippumattoman elimen tekemän tutkinnan kohteeksi.
(ES)