Tekniikka pelaa keikalla
Harva konserttikävijä tulee milloinkaan ajatelleeksi, että valtaosa onnistuneen esiintymisen vaatimasta työstä tehdään jossain muualla kuin lavalla yleisön edessä. Artistin tähtihetki onkin vain jäävuoren huippu, jonka mahdollistaa joukko näkymättömissä puurtavia estradien ammattilaisia.
Eräs näistä kulissien takana näkymättömissä työskentelevistä taustahahmoista on helsinkiläinen Kate Mäntylä. 22-vuotias nuori nainen on ollut teknisen puolen sekatyöläisenä monessa rock-konsertissa ja musiikkitapahtumassa, mikä on harvinaista tällä sangen miehisellä alalla.
Roskankerääjästä ääniteknikoksi
Kate Mäntylän rock-innostus alkoi jo varhain, kun hän soitti teini-ikäisenä punk-bändissä Porissa. Pelkästään naisista koostunut, Ramones-tyylistä rokkia veivannut kokoonpano oli melkoinen outolintu satakuntalaisessa bändimaailmassa tuohon aikaan.
Jossain vaiheessa Mäntylä päätyi harjavaltalaisen Maj Karma -yhtyeen järjestämään Karmarockiin töihin. Aluksi Mäntylä keräili festarialueella roskia, mutta nousujohteinen ura on vienyt hänet viime vuosina jo festivaalien johtokuntaan saakka.
Kolmisen vuotta sitten helsinkiläistynyt Mäntylä on jatkuvasti tehnyt sivuhomminaan ääni- ja valotekniikkaa sekä yleistä keikkaroudausta. Hän pääsi hieman onnekkaastikin kolmisen vuotta sitten sattumalta työvoimatoimiston kautta työharjoitteluun Helsingin kaupungille. Nuorisoasiankeskuksen leivissä Mäntylä päätyi hoitamaan äänitekniikkaa muun muassa Kulttuuriareena Glorian tilaisuuksiin.
– Viime kesän suurin työrupeama oli pesti tuottajana Helsinki-päivän Kaisaniemen konsertin sivulavan ohjelmistolle. Seitsenhenkinen työryhmä aloitti 12. kesäkuuta järjestettävän tapahtuman valmistelut jo helmikuussa, kuukausia ennen h-hetkeä, kertoo Mäntylä.
Miesvaltainen rock-ala
Helsingin Helltechissä media-assistentiksi opiskeleva Kate Mäntylä on huomannut, miten miesvaltaista rock-ala vielä tänäkin päivänä on. Hänellä on silti valtaosin positiivisia kokemuksia teknikon ja roudarin töistä.
– Neli-viisikymppiset, ikänsä alalla työskennelleet äijänkörmyt joskus katsovat hieman alta kulmain, että onko tuo joku bändäri. He luulevat, että nuori nainen pyrkii muusikoiden seuraan muista kuin ammatillisista syistä, naureskelee Mäntylä.
Objektiivinen suhtautuminen ja hyvä ammattitaito ovat hänen mukaansa avaimia ennakkoluulojen murtamiseen ja luottamuksen saavuttamiseen.
– Silloin tällöin tuntuu, että joutuu pätemään kaksin verroin miehiin verrattuna, mutta mikään oletusarvo se ei ole, tuumii Mäntylä.
Kapinalliseksi mielletty rock-musiikki on ylipäätään hyvin maskuliinista. Lentokoneasentajankin pätevyyden omaava Mäntylä laskeskelee, että jopa lentokonehalleilla törmää useammin naisiin kuin miksauspöydän takana rock-keikalla.
Yhtyeissäkin naismuusikoita on selkeä vähemmistö. Nainen kelpuutetaan miesten seuraksi korkeintaan laulajaksi tai koskettimien pimputtajaksi. PMMP:n ja Indican lisäksi on hankala löytää soittolistoilta menestyneitä naisyhtyeitä. Myös nuorten naismuusikoiden soittotaito asetetaan useammin kyseenalaiseksi kuin vastaavan ikäisten miesten.
Kate Mäntylä pohtii, että nuorilla miehillä on ehkä enemmän näyttämisen halua, joka edelleen kuuluu oleellisena rock-musiikkiin. Samaistumiseen kelpaavia rokkariesikuvia löytyy miesten puolelta huomattavasti enemmän.
Useiden tekijöiden summa
Rock-keikan järjestämisessä saattaa olla monta mutkaa vastassa. Järjestäjille ei aina ole selvää, mitä laitteita ja varusteita on esiintymistilassa paikan päällä ja mitä pitää hankkia muualta. Yllättävän moni muusikkokin on lavatekniikan osalta ymmällään. Yllättävissä tilanteissa tarvitaan tekniseltä henkilökunnalta nopeutta, tilannetajua ja kekseliäisyyttäkin.
– Homman sujuminen on useiden tekijöiden summa. Ammattitaito punnitaan juuri siinä, että osaa miettiä asian alusta loppuun asti ilman yhdenkään palasen unohtamista, sanoo Kate Mäntylä.
Konserteissa pätee sama kuin esimerkiksi elokuvissa ja teatterissa: tekniikka on silloin onnistunut, kun yleisö ei sitä huomaa vaan voi syventyä taide-elämykseen ilman häiriötekijöitä.
Onnistunut esitys kruunaa myös kulissien takana työskentelevien panoksen. Silloin kuulee ja näkee konkreettisesti kättensä työn.
MARKO KORVELA