"Teatterin uskallettava lopultakin ottaa se valta joka sille kuuluu"

Alkuperäinen kirjoittaja: ARTO TUOMINEN

Kajaanin kaupunginteatterin katastrofaaliset alasajosuunnitelmat olivat viedä päähuomion Turun kaupunginteatterin kevätohjelmiston esittelytilaisuudessa.

– Vuosi sitten tässä samassa tilaisuudessa sanoin, että näinä omalaatuisina aikoina on ylellisyyttä, että voimme sisätiloissa tehdä teatteria ja saada siitä vielä palkkaa. Kajaanin teatterikriisi on entistä selvemmin osoittanut, että tämä ei ole itsestään selvää, muistutti teatterinjohtaja Ilpo Tuomarila.

– Kun ensin uhataan teatterin sulkemisella kokonaan puoleksi vuodeksi, on helpompi jatkossa pölliä pienempiä rahasummia pois kulttuurilta, suomi Tuomarila Kajaanin päättäjiä.

Myös Jouko Turkka otti samassa tilaisuudessa tiukasti kantaa Kajaanin tilanteeseen.

– Se mitä Kajaanissa nyt tapahtuu oli nähtävissä jo kolme, neljä vuotta sitten. Tuloverojen alentamisvaatimuksilla ja teatterin kriisillä on yhteys. Se, että kriisi nyt alkaa Kajaanista on oikeastaan sattumanvaraista. Se alkaa sieltä vain siksi, että teatterilla ei ole mitään arvovaltaa, totesi Jouko Turkka.

Turkan mukaan taideyhteisöllä ei ole tällä hetkellä juurikaan sanottavaa.

– Vaihtoehdot ovat vähissä, on joko elettävä mukavaa pelkurin elämää tai tulla tapetuksi.

Turkan mielestä nyt eletään kuitenkin aikaa, jolloin taide voisi hyvinkin tavoitella vaikutusvaltaa ja menestystä.

– Ja mitä teattereissa on lopulta näytelty tänä yksilökeskeisenä aikana; ei juuri muuta kuin rahapulassa kituvia irlantilaisia juoppoja ja hellureipillu-näytelmiä, irvaili Turkka, vaatien samalla korvausta nyt loukattavalle herkkyydelle.

– Missä ovat työryhmät? Eivät missään, pelkkää menneen kollektiivisuuden häpäisemistä! murjoi Turkka ja vaati teatteria ottamaan itselleen sen vallan, joka sille kuuluu. Mitä pelättävää vallan tavoittelussa on? Joku ottaa sen kumminkin, miksei siis teatteri voisi sitä ottaa.

Turkka haikaili myös paluuta teatterin tekemisen alkulähteille.

– Alun perin teatteri on ollut kärryjen tai pukkien päällä, nyt on kaikki suurta ja kaikkea on liikaa. Pitkään aikaan ei ole ollut juurikaan nähtävissä kansanomaista hyvää teatteria.