Talousmyllerrysten keskellä Marx on vahva
Yhdysvaltoja ja koko maailmaa parhaillaan ravisteleva "rahoituskriisi" ei ole mikään äkkiä taivaasta tipahtanut erillinen kummajainen, vaan se on yhteydessä kapitalistiseen tuotantotapaan ja sitä kautta yhteiskunnan luokkasuhteisiin, joiden juuret ovat syvällä kapitalismin historiassa.
Tuotantovoimien ja omistussuhteiden ristiriita
Marx ja Engels ennakoivat Kommunistisen puolueen manifestissa tilannetta, jossa yhteiskunnan tuotantovoimat ja tuotantosuhteet muuttuvat liian valtaviksi porvarillisille omistussuhteille. Tuolloin tuotantovoimat ja tuotantosuhteet "saattavat koko porvarillisen yhteiskunnan sekasortoon" ja tuo yhteiskunta alkaa muistuttaa "taikuria, joka ei enää kykene hallitsemaan esiin manaamiaan maanalaisia voimia".
Kapitalismin ja rahavallan puolustajat ovat joutuneet uskomattomia henkisiä ja fyysisiä voltteja tekevän taikurin rooliin, jossa käytetään kaikki mahdolliset konstit paitsi maanalaisten myös jopa taivaallisten (eli kuvitteellisen talouden) voimien hillitsemiseksi ja hallitsemiseksi. Rahavallan kannalta ongelmana on, että "taikuri" saattaa sortua omaan näppäryyteensä.
Kuvitteellinen pääoma
Kuvitteellisen pääoman keskeinen tuntomerkki on, että se tuhoaa perustuotantoa ja korvaa työvoimaa yhä enemmän rahapääomalla ja rahasuhteilla.
Marx totesi, että tavanomainen kaupankäyntikaava R – T – R" (Rahalla ostetaan Työ, joka luo itseään suuremman arvon ja vaihdetaan suurempaan rahaan R") muuttuu kuvitteellisen talouden kasvaessa yhä suuremmassa määrin tuotantosuhteiden irvikuvaksi eli muotoon R – R". Raha vaihtuu suoraan rahaksi eli kasvaa ikään kuin puussa.
Rahan vaihtuminen suoraan rahaksi kasvattaa eroa kuvitteellisen ja reaalitalouden välillä eli mielikuvituksen ja todellisuuden välillä. Syntyy yhä enemmän "ilmaa" kuvitellun ja reaalisen välille. Kuvitteellisen talouden piirissä on laajoja alueita, joilla ei ole juuri minkäänlaista ulkoista eikä sisäistä valvontaa. Tällöin mahdollistuvat mielikuvitukselliset taloudelliset nousut ja vähintään yhtä suuret laskut. Tätä vuoristorataa on maailma nyt seurannut viikon ajan.
Roskapankki ei ole ratkaisu
Tällä hetkellä 700 miljardin dollarin hintaiseksi arvioitu ongelmaluottojen roskapankki ei tule ratkaisemaan USA:n rahoitusmarkkinakriisiä. Edessä tulee olemaan hyvin pitkä ja kivulloinen prosessi niin USA:ssa kuin maailmanlaajuisestikin. Syynä on, että erityisesti valtavan laajan kuvitteellisen pääoman piirissä on luotu moninaisia vastuu- ja varmistusmekanismeja ja eri vastuuportaisiin on tullut uusia toimijoita, uusia "papereita" ja epäilemättä uusia huijareita. Niinpä romahduksen partaalla horjunut ja valtion "kansallistama" jättimäinen vakuutuskonserni American International Group (AIG) myy luottovakuutuksia lainapaperien omistajille. Eräiden tietojen mukaan AIG oli ennen "kansallistamistaan" myynyt luottovakuutuksia 441 miljardin dollarin arvosta sijoittajille eri puolille maailmaa.
Kuitenkaan nuo erilaiset varmistusjärjestelmät eivät kuvitteellisen talouden piirissä takaa mitään todellista varmuutta. Kaikki riippuu siitä täyttääkö tämä tai tuo sopijapuoli sitoumuksensa toisia sopijapuolia kohtaan. Luottojärjestelmää ja kapitalismin kriisejä analysoidessaan Marx kirjoitti Pääomassa, että "koko prosessi mutkistuu niin suuresti!, että hyvin varman liiketoiminnan ja pääoman jatkuvan takaisinvirtaamisen harhakuva voi rauhassa jatkaa olemassaoloaan vielä senkin jälkeen kun pääomien takaisinvirtaamiset ovat tosiasiassa jo pitkään tapahtuneet vain nenästä vedettyjen rahanlainaajien ja nenästä vedettyjen tuottajien kustannuksella! Tämän vuoksi liiketoiminta näyttää juuri välittömästi ennen romahdusta miltei kohtuuttoman terveeltä".
Viimeksi mainitun näkökohdan voisivat myös pääministeri Vanhanen ja valtiovarainministeri Katainen ottaa huomioon kun he näyttävät pitävän suomalaista pankkijärjestelmää lähes atomipommin kestävänä varustuksena.
Vaihtoehto on mahdollinen
Vallitsevassa kapitalistisessa järjestelmässä ollaan finanssikriisien myötä siirtymässä vaiheeseen, jossa oikeuksien ja vastuiden rajat hämärtyvät ja muuttuvat kiistanalaisiksi. Yhä harvempi pääomanomistaja voi sanoa, että tämä tai tuo omaisuuden osa tai lohko kuuluu ehdottomasti juuri hänelle. Rahat ja lompakot saattavat mennä sekaisin.
Tämä koskee paitsi kapitalisteja tietysti myös tavallista kansaa. Edessä on todennäköisesti erittäin hankala ja absurdeja, järjettömiä piirteitä sisältävä vaihe. Voidaan sanoa, että USA:n talous ja mahdollisesti koko maailman talous tulee pitkään olemaan pahassa kiipelissä. Todennäköisesti myös yhä useampi joutuu kysymään itseltään ja muilta, eikö tällaisen vuoristoratajärjestelmän tilalle ole kykyä ja mahdollisuutta luoda järkevämpi vaihtoehto, inhimillisempi yhteiskunta.
Suurpääoma on kaikkialla liittoutumassa yhteen säilyttääkseen asemansa ja etuoikeutensa. Työläisille, toimihenkilöille ja kaikille pääoman alistamille kaikuvat Kommunistisen manifestin sanat 160 vuoden takaa: Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!
SEPPO RUOTSALAINEN
Kirjoittaja on koulutukseltaan valtiotieteen tohtori