Taloudellinen ja yhteiskunnallinen järjestelmä sosialismissa

10.08.2016 - 12:30
Karl Kautsky ei uskonut, että Venäjällä onnistutaan sosialismin rakentamisessa, koska maa oli niin takapajuinen. Lenin oli mukana, kun Venäjällä tehtiin vuonna 1917 vallankumousta vastoin Kautskyn kaavailuja.

Sosialismi on uusliberalistisen finanssikapitalismin negaation negaatio. Sosialistisen järjestelmän perustamisella Euroopan vanhoihin liberaaleihin maihin tai Yhdysvaltoihin on kuitenkin rajoituksia.

Karl Kautsky ei uskonut, että Venäjällä onnistutaan sosialismin rakentamisessa, koska maa oli niin takapajuinen. Georgi Plehanov puolestaan katsoi, että sosialistinen vallankumous koittaa kun hallitseva luokka alkaa rappeutua.

Nämä näkemykset olivat yleisiä eurooppalaisessa työväenliikkeessä ennen vuotta 1917. Ajateltiin, että sosialismi oli ensin mahdollista korkealle kehittyneissä maissa.

Sosialismi on sekataloutta ja taloudellista demokratiaa. Siihen sisältyy sekä valtiollisia, kansalaisten hallinnassa olevia, yksityisiä sekä osuuskunnallisia omistusmuotoja. Mukana on sekä suunnittelua että markkinoita. Se on säänneltyä taloutta säännellyssä yhteiskunnassa.

Abstraktin ajattelun kasvu

Toisen maailmansodan jälkeen kapitalistiset maat ovat läpikäyneet suuria muutoksia. Elintaso on noussut, tieteen ja teknologian kehitys on muokannut yhteiskuntaa ja arkielämää. Teollisen ja ruumiillisen työn ja konkreettisen kautta ajattelemisen on korvannut abstrakti ajattelutyö. Ajattelemme koko ajan paremmin. Abstraktin ajattelun ymmärryksemme on kasvanut viimeisen sadan vuoden aikana, mikä on myös edellytys sosialistisen järjestelmän rakentamiselle. Ajattelutyö on sosialismin intellektuellinen perusta.

Reaalisosialismi romahti, koska siinä kiellettiin yleinen, vapaa keskustelu.

Ei pidä luulla, että voimme rakentaa järjestelmän, joka säilyy aikojen loppuun saakka. Jos tavoittelemamme malli kestää 50 vuotta niin se on onnistunut hyvin.

Neuvostoliiton malli oli taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja teknologisesti edistyksellinen aina vuoteen 1965 saakka, jolloin Yhdysvallat siirtyi johtoasemaan avaruusteknologian myötä.

Reaalisosialismi romahti, koska siinä kiellettiin yleinen, vapaa keskustelu. Sen, mikä oli sallittua vain pienelle poliittiselle eliitille, täytyy läpäistä koko yhteiskunnan. Valtio-omisteisuus ja suunnitelmatalous toimi hyvin, kunnes tarvittiin määrällisen kehityksen lisäksi myös laadullista kehitystä. Nykyaikaisen yhteiskunnan kehityksen ehto onkin vapaa mielipiteen vaihto.

Älytyön nousu

Tieteen ja teknologian kehitys näkyy myös teollistuneiden maiden yhteiskunnallisessa rakenteessa. Teollinen työväenluokka kutistuu ja ne työläiset, jotka ajattelevat abstraktia älytyötä, nousevat johtavaan asemaan.

Jo 15 vuotta sitten älytyöläisiä oli Ruotsissa yhtä suuri osa työväestöstä kuin tehdastyöläisiä eli 20 prosenttia. 150 vuotta sitten suurin ruumiillista työtä tekevä väestönosa olivat talonpojat. Tänä päivänä maataloudessa työskentelee vain kolme prosenttia työvoimasta, mutta se tuottaa 80 prosenttia kaikista elintarvikkeista.

Totta kai älytyöläisten ja ruumiillista työtä tekevien välille asettuu useita ryhmiä, jotka tekevät työtä enemmän käsillään kuin aivoillaan, mutta niiden osuus on vähenemässä. Tuottavuus on tällä hetkellä niin korkealla tasolla, että voisimme siirtyä kuusituntiseen työpäivään ilman että elintaso laskee. Vuoden 1980 tienoilla alkanut finanssikapitalismin taloudellinen hyökkäys on ollut niin menestyksellinen, että vasemmistopuolueet ovat ottaneet ideologisesti takapakkia. Vasemmistopuolueet eivät enää uskalla käydä taisteluun työväenluokan oikeuksien puolesta. Puolueet ovat sulautuneet porvarilliseen valtioon. Puolueiden johto näkee tehtäväkseen finanssikapitalismin ja samalla porvarillisen diktatuurin – liberaalin parlamentaarisen demokratian – tukemisen.

Ruotsin “Kansankoti”

Ennen vuotta 1917 kansainvälisen työväenliikkeen yleinen kanta oli, että kaiken tuotannon pitäisi sosialismissa olla valtion omistamaa. Luottamus valtion kyvylle taata hyvä elämä kaikille ihmisille oli laajaa.

Ruotsissa ajatus kyti demokraattisessa työväenliikkeessä myös sen jälkeen, kun ymmärrettiin, ettei kansa kyennyt eikä halunnut rakentaa sosialismia – vuonna 1932. Sen sijaan uusi sosialidemokraattinen hallitus asetti niin sanotun sosialisointikomission, jonka tehtävänä oli selvittää sosialismin mahdollisuuksia. Sosialidemokraattien vaihtoehto Neuvostoliiton sosialismille ja ratkaisu villeiksi yltyneille työtaisteluille oli ”Kansankoti” (Folklhemmet). Se ei uhannut finanssikapitalismia, mutta loi suhteellista turvallisuutta työläisille ja maanviljelijöille. Suomen luokkasota toimi esimerkkinä siitä, miten ”työläiskysymystä” ei pitänyt ratkaista.

Kansalaispalkasta

Kapitalismi ei voi tarjota ihmisille kunnollista toimeentuloa ja turvattua elämää. Entistä harvempi kykenee antamaan lapsilleen tulevaisuuden.

Sosiaaliliberaali amerikkalainen taloustieteilijä John Kenneth Galbraith muotoili kirjassaan Uusi yhteiskunta (suom. 1969) kansalaispalkkaa, joka toisi amerikkalaiseen yhteiskuntaan vallankumouksen. Kansalaispalkka tai perustulo otettiin 1980-luvulla vastaan myös suomalaisessa älymystössä, joka oli pettynyt toteutuneisiin vallankumouksiin. Kansalaispalkasta keskustellaan nyt liki kaikissa puolueissa, eniten vihreissä ja Vasemmistoliitossa. Sen suurin puolestapuhuja on turkulainen taloustieteilijä Jan Otto Andersson.

Suomen oikeistolaisin hallitus sitten 1930-luvun Lapuan liikkeen tukee kansalaispalkkaa, koska sen avulla voidaan vähentää finanssikapitalismin kustannuksia sekä välttää yhteiskunnallisen vallankumouksen painetta.

”Jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle työnsä mukaan”

Sosialismin tunnuslause on: “jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle työnsä mukaan”. Maltillisia tuloeroja on, koska ihmisiä pitää kannustaa parempaan tulotasoon. Suhdelukua 1:4 pidetään sopivana matalimman ja korkeimman tulon välillä (siis että hyvätuloisin saa enintään neljä kertaa enemmän palkkaa kuin pienituloisin, suom. huom.).

Raskaasta ruumiillisesta työstä palkitaan paremmin kuin kevyestä. Ajattelua vaativista töistä maksetaan paremmin kuin ruumiillisesta työstä, myös silloin kun kyse on laadukkaasta käsityöstä. Reaalisosialismissa oli tavallista, että yksittäinen työntekijä kouluttautui insinööriksi, mutta palasi tehdastyöhön, koska palkka oli parempi. Jotain voimme oppia historiasta.

Helsingin yliopistossa tunnettiin 1980-luvulla Länsi-Euroopassa parhaiten reaalisosialismi. Sanottiin, että Neuvostoliitossa toimi ainakin kaksi asiaa: puna-armeija ja Moskovan metro. Vuonna 1987 näistäkin toimi enää vain Moskovan metro.

ULF MODIN

Ruotsinkielestä kääntänyt Marko Korvela.

Tilaa Tiedonantaja!

Piditkö lukemastasi? 
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!

 

 

 

 

Teoria

Kommentit (0 kpl)

Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä

Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.