Taistelujoukot, päätöksenteko ja HS

Alkuperäinen kirjoittaja: (ES)

Suomen osallistumista EU:n taistelujoukkoihin koskevassa kamppailussa ei oikeastaan pitäisi siirtyä taaemmalle puolustuslinjalle, kun eduskunta ei ole asiasta vielä päättänyt ja kun EU:n perustuslakia ei ole vielä hyväksytty eikä sotilaallisiin pakotetoimiin osallistumisen kieltävää rauhanturvalakia ole vielä muutettu.

Keskustelussa on kuitenkin luotu kuvaa, että taistelujoukkoihin osallistuminen on jo selvä asia, ja siirrytty puhumaan käytännön päätöksentekoprosessista ja rauhanturvalain muuttamisesta. Näitäkin asioita on siis pakko kommentoida. Tällä kertaa Helsingin Sanomien keskiviikkoista pääkirjoitusta.

Pääkirjoituksessa todetaan presidentti Tarja Halosen antaneen ymmärtää, että Suomen osallistumisesta EU:n taistelujoukkoihin päättää kussakin yksittäistapauksessa viime kädessä presidentti.

Lehden mukaan EU:n taistelujoukot "luovat perustuslain kannalta nähtävästi uuden tilanteen – varsinkin jos rauhanturvalakia muutetaan niin, että joukkojen käyttöön riittää YK:n tai Etyjin valtuutuksen sijasta EU:n valtuutus". "Perustuslain mukaan ulkopolitiikan johtamisessa vallitsee työnjako, jota pääministeri Matti Vanhanen piti äskettäisessä puheessaan selkeänä: hallitus johtaa EU-politiikkaa ja presidentti muuta ulkopolitiikkaa."

Helsingin Sanomat väittää, että "Suomen osallistuminen EU:n nopean toiminnan joukkoihin unionin valtuutuksella kuuluu aivan ilmeisesti EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan piiriin eli ulkopolitiikan toimivaltajaossa hallituksen reviiriin, ei presidentin".

Pääkirjoituksen silmänkääntötempuista tärkein on se, että Suomen osallistuminen EU:n taistelujoukkoihin – unionin alueen ulkopuolella, kuten yleisesti myönnetään – tulkitaan "EU-politiikaksi" tai "EU:n yhteiseksi ulko- ja turvallisuuspolitiikaksi". Nähtävästi kirjoittaja ei oikein itsekään usko tulkintansa pitävyyteen, kun hän pönkittää sitä viittauksella "unionin valtuutukseen".

Eli Helsingin Sanomat siis käyttää EU:n taistelujoukkoihin osallistumista ja rauhanturvalain muuttamista "unionin valtuutuksella" -muotoon presidentin johtaman "muun ulkopolitiikan" supistamiseksi ja "EU-politiikan" laajentamiseksi äärimmilleen. Jälkimmäistä olisi jopa sotilasoperaatioihin osallistuminen ilman YK:n mandaattia missä tahansa maailman kolkassa. Mitä presidentin "muun ulkopolitiikan" reviiriin jäisi? Suomen suhteet Venäjään siihen eivät ainakaan kuulemma kuulu. Meillehän on hoettu, että EU:lla on yhteinen Venäjän-politiikka.

Mutta päättäähän presidentti perustuslain mukaan sodasta ja rauhasta eduskunnan suostumuksella? Kyllä, Helsingin Sanomat myöntää, mutta selittää, että "nopean toiminnan joukkoja ei kuitenkaan voida käyttää rauhanturvalain pohjalta sellaisissa tilanteissa, joissa Suomi saattaisi joutua maan kannalta sodaksi katsottavaan tilanteeseen".

Helsingin Sanomat kyllä tietää, että nykyaikana rikkaat maat käyvät sotia kaukana omilta rajoiltaan. Mutta hämäyksen vuoksi lehti näyttää typistävän "sodaksi katsottavan tilanteen" tilanteeksi, jolloin "maan kannalta" rajoilla ja ilmatilassa paukkuu. Käyttäköön Suomen presidentti valtaoikeuttaan sellaisessa tilanteessa, muuten ei. Esimerkiksi Irakin sotaan ja miehitykseen osallistuvat maat eivät muka ole "sodaksi katsottavassa tilanteessa" – eikä Suomi tulevissa EU:n sotilasoperaatioissa.