Elokuva Taistelu Turusta kertoo siitä
kenen kaupunki on, miten ja millä ehdoilla se muuttuu. Millainen
Turku oli se, joka katosi kaupunkikuvaa modernisoitaessa ja vanhaa
tuhottaessa. Tähän kysymykseen ohjaaja Jouko Aaltonen kietoo
nykypäivän nuoret, jotka yrittävät ottaa tänään haltuunsa
kaupunkitilaa; sitä joka on kaupunkilaisten omaisuutta, mutta
tyhjillään. Keskeinen dilemma on se, kenelle rakennettu ympäristö
kuuluu ja kuka siitä päättää. Siis kysymys, josta Turun
päättäjät ovat vaienneet tehokkaasti jo vuosikaudet. Aaltosen
dokumenttielokuvakaan ei anna vastausta tähän. Äänessä ovat
menneitä muistelemassa menneen ajan poliitikot kuten Ensio Laine,
Pertti Paasio, Ilkka Kanerva ja Annika Lapintie.
Nuorille talonvaltaajille äänen antaa
valtaaja-aktivisti, taiteilija Suvi Auvinen, kuten usein
ennenkin. Hänen valovoimaisuutensa ja sanavalmiin anarkisminsa
varaan on jo vuosia rakentunut se kirkasotsainen ja kamppaileva kuva,
joka Turun Valtaajista on. Muutoin dokumentissa autonomista
kulttuurikeskusta havitteleva joukkio näyttäytyy kaljaa kittaavana
rastahöttönä, jonka tarkoitusperät eivät katsojalle täysin
avaudu. Onko tarkoitus saada tilaa suojelluksi, tilaa taiteelle vai
tilaa kotibilepaikan korvikkeeksi. Vastausten puute ei ole silti
häiritse. Dokumenttina Taistelu Turusta on vahva, hyvä ja sillä on
paikkansa.
Paikka on hieman liiankin hyvä.
Huhtikuun ensi-illassa istuu tuhat kaupunkilaista
kulttuuripääkaupunkisäätiön sponsoroimana suut hymyssä kuin
cocktailkutsuilla. Ikävät asiat saadaan hetkeksi establishmentin
jalustalle, pois undergroundista. Se sopii hyvin kaupunginjohdolle,
joka siunannee vuosikymmeniä kestäneen korruption jatkuvuuden.
Pikku kriitinen kulttuurifestivaalikatsaus, ja katso: asia on
loppuunkäsitelty.
Toivottavasti silti ei, sillä elokuva
kertoo laajemminkin suomalaisen kaupunkimiljöön muutoksesta
modernismin ja kasvun huumassa. Maan vanhin kaupunki on antanut tälle
nimen: Turun tauti. Toimintatavalle, jossa poliitikot ja liike-elämä
yhteisten intressien nimissä junailivat purkamista ja rakentamista
ohi virallisen päätöksenteon. Tauti levisi muuallekin, eikä sille
ole löytynyt lopullista lääkettä vieläkään.
Kunnalliseen päätöksentekoon
osallistuneet poliitikot sekä koko joukko virkamiehiä todistavat
dokumentissa korruption, jota rakennusliikkeet röyhkeästi
suuntasivat puolueosastoille lukuisin eri tavoin; edellyttäen
tietenkin vanhan kaupunkimiljöön purkamisen uudisrakentamisen
tarpeisiin.
Aaltonen yhdistää arkistomateriaalia
sekä päätöksentekijöiden, virkamiesten ja kansalaisliikkeiden
aktiivien haastatteluja nykyhetken tapahtumiin. Taistelu Turusta on
monisäikeinen kokonaisuus, se on poleeminen ja vaikuttava. Uusi
tuhoaa vanhaa. Taistelu Turusta tuo tämän iholle. Tuhoutuneita
kohteita esitellään hitailla kamera-ajoilla, joissa eteen
sijoitetussa kehyksessä nähdään kadonnut maisema. Menneisyys ja
nykypäivä ovat yhtä aikaa läsnä.
Elokuvan esiin nostamat kysymykset ovat
edelleen ajankohtaisia, eivätkä vain Turussa. Korruptio
kuntatasolla jatkuu koko maassa entiseen malliin. Dokumentin suurin
ansio onkin se, että edes yhden suomalaisen kaupungin poliittisia
toimijoita on saatu todistamaan korruption olemassaolosta ja sen
merkityksen vaikuttavuudesta.
Helppohan heidät oli saada, koska
tapahtumat ovat rikoksina vanhentuneet. Kähminnät kaupungissa
kuitenkin jatkuvat, sen kuulu ja kaunis Sininen talo purettiin
hiljattain – ja dokumentissa haastateltavan Turun
tilakiinteistölaitoksen johtaja Martti Kuitusen vieressä
seisoo vankasti rakennusyhtiö NCC:n viiri.
Taistelu Turusta, Illume Oy. Ohjaus
Jouko Aaltonen, käsikirjoitus Jouko Aaltonen, Rauno Lahtinen ja Olli
Vesala, kuvaus Pekka Aine. Elokuva tulee teattereihin 29.4.