Syyrian sota ei lopu sotimalla

03.02.2014 - 10:10
(updated: 16.10.2015 - 10:39)

Syyriasta ei ole kuulunut viime aikoina hyviä uutisia. Suomen Lähi-idän instituutin johtaja Ari Kerkkänen uskoo, ettei ratkaisua sisällissotaan löydy sen enempää maan taistelukentiltä kuin ulkopuolisenkaan intervention kautta.  

Pattitilanne

Syyrian sisällissota on jatkunut jo kaksi ja puoli vuotta. Niin sanotusta ”arabikeväästä” kipinän saanut kansannousu on johtanut pattitilanteeseen, jossa sen enempää Bashar al-Assadin hallinto kuin hajanainen oppositiokaan eivät kykene ratkaisemaan konfliktia edukseen taistelurintamalla. Aiemmin aseellista taistelua Assadin hallintoa vastaan johtivat Vapaan Syyrian armeija ja sen erilaiset liittymät. Ari Kerkkänen alusti Hyvinkäällä ay-väen rauhanpäivillä Syyrian tilanteesta ja ääri-islamin noususta.

– Syksyn 2012 aikana erilaiset islamistiset järjestöt ottivat pääroolin aseellisessa taistelussa. Konfliktin väkivaltaistuminen alkoi vetää taistelijoita Irakin puolelta, pitkän rajan yli Turkista, jossain määrin Jordaniasta, Tšetšeniasta ja muita al-Qaidaan liitoksissa olevia jihadisteja. He pystyivät ottamaan haltuunsa melko laajoja alueita ja etenivät taistelurintamalla aina kevääseen 2013 asti. Sitten taisteluonni kääntyi, ja Syyrian armeija sai tukea Libanonin Hizbollahilta.

Keväällä 2013 islamistit kärsivät raskaita tappioita, kun hallinnon joukot valtasivat kapinallisilta merkittävänä huoltoreittinä toimineen al-Qusayrin kaupungin Libanonin rajalla. Kerkkäsen mukaan tätä voidaan pitää eräänlaisena käännekohtana sodassa. Sittemmin Assadin hallinto on pystynyt merkittävästi valtaamaan takaisin alueita, jotka se oli menettänyt vuotta aiemmin kapinallisille.

– Poliittinen oppositio on ajautunut yhä hajanaisemmaksi. Aseellisia kapinallisryhmittymiä on ainakin satoja, joidenkin arvioiden mukaan yli tuhat.

ISIS ja islamilainen kalifaatti

Islamistiset ja ääri-islamistiset liikkeet ovat saaneet yhä enemmän elintilaa osittain Syyrian sodan myötä ja toisaalta koko Lähi-idän kaoottisen tilanteen johdosta. Tammikuun alussa Irakin al-Qaida ‒ nykyisin Islamilainen valtio Irakissa ja Levantissa (ISIS) ‒ otti Ramadin ja Fallujan kaupungit osittain haltuunsa. ISIS pyrkii muodostamaan Eufrat-joen sunna-heimojen alueiden kautta islamilaisen kalifaatin ytimen Irakiin ja Syyriaan. Islamistiryhmät voidaan jakaa karkeasti maan sisäisistä islamistiryhmistä koostuvaan Syyrian islamilaiseen rintamaan sekä al-Qaidaan liitoksissa olevaan kansainväliseen islamismiin, joka koostuu Syyrian ulkopuolelta tulevista jihadisteista. Jälkimmäisestä ryhmästä eniten mediahuomiota on saanut al-Nusra-rintama.

– ISIS on syntynyt USA:n Irakin miehityksen luoman tyhjiön seurauksena, ja se hyödyntää Syyrian hallinnon tuhotun infrastruktuurin mahdollistavaa kasvualustaa. Sen tavoitteet ovat globaalissa jihadissa. Syyrian islamilaisen rintaman tavoitteena taas on luoda sharia-lain alainen islamilainen Syyria. Alussa nämä ryhmittymät tekivät yhteistyötä, ja heidän yhteisenä vihollisenaan oli Assadin hallinto. Tämä osoittautui kuitenkin lopulta mahdottomaksi erilaisten tavoitteiden ja toimintatapojen johdosta, ja nyt ne ovat Pohjois-Syyrian alueella lähes täydellisessä sodassa.

Samaan aikaan noin 15 prosenttia Syyrian väestöstä muodostavat kurdit ovat perustaneet de facto -itsehallintoalueen Syyrian pohjoisosiin. Kurdien demokraattinen yhtenäispuolue (PYD) on myös ottanut yhteen islamistien kanssa. Tämä on huolestuttanut Syyrian opposition tärkeää tukijaa Turkkia. Saudi-Arabia ja Persianlahden pienet kuningaskunnat ovat puolestaan tukeneet Syyriassa toimivia islamisteja silläkin uhalla, että niiden voimistuminen saattaa Kerkkäsen mukaan lopulta kääntyä heitä itseään vastaan. Saudi-Arabia näkee itsensä sunnalaisen arabimaailman johtajana, ja se kamppailee vaikutusvallasta shiialaisen Iranin kanssa. Assadin alawiittihallinto edustaa shiaalaisuuden haaraa ja on Iranin merkittävä liittolainen.

– Tilanne on hyvin kaoottinen. Islamistien välinen taistelu pelaa Assadin hallinnon pussiin, koska se antaa hallinnon joukoille aikaa vahvistaa omia asemiaan ja viestittää samalla ulkomaailmalle, mitä Syyriassa tapahtuisi, jos islamistit pääsisivät valtaan. Tämä on huomattu myös USA:ssa.

Kerkkäsen mukaan Assadilla on yhä vahva kansan tuki, sillä muuten hän ei olisi pysynyt vallassa näin kauan. Assad nähdään monien silmissä vakauden takaajana. Sotaa edeltävää Syyriaa on kuitenkin turha pitää demokratian mallimaana, päinvastoin. Hallinnon käyttämä väkivalta mielenosoittajia vastaan oli virhearvio ja johti tilanteen eskaloitumiseen sisällissodaksi. Syyriassa oli silti paljon myös hyvää.

– Etenkin kaupunkiväestö eli hyvin. Monet asiat näyttäytyivät Syyriassa positiivisessa valossa verrattuna sen naapurimaihin. Virallisesti maan hallitusmuoto oli sekulaari, ja maassa oli uskonnon vapaus. Vähemmistöt kokivat olonsa hyvinkin turvatuksi. Turismi lisääntyi ja toi lisää tuloja. Elintarviketurvallisuuden näkökulmasta Syyria oli varsin turvallinen ja omavarainen valtio. Koulutus oli ilmaista kuten Suomessa. Sukupuolten välinen tasa-arvo oli virallistettu. Toki on eri asia, kuinka se käytännössä toteutui perheiden ja yhteisöjen sisällä.

Juopa kaupunkien hyvinvoinnin ja maaseudun köyhyyden välillä oli Kerkkäsen mukaan yksi merkittävämpiä kansannousun alkamisen syitä.

Assadista tullut hyödyllinen toimija

Poliittiselle ratkaisulle ei ole annettu mahdollisuutta Syyriassa. Vielä viime elo-syyskuun vaihteessa Yhdysvallat liittolaisineen kaavailivat iskua Syyriaan Assadin hallintoa vastaan, jota syytettiin kemiallisten aseiden käytöstä Damaskoksen esikaupunkialueella.

– Kemialliset aseet tulivat todennäköisesti hallinnon varastosta, mutta kuka oli antanut käskyn? Oliko kyseessä vahinko? Siitä on paljon tutkimusnäyttöä, että esikaupunkialueella toimivilla islamistijohtajilla oli tietotaitoa kemiallisten aseiden käytöstä. Tutkiva journalisti Seymour Hersh julkaisi tapahtumasta erinomaisen artikkelin Whose Sarin? noin kuukausi sitten.

Assadin hallinto väisti sotatoimet tarttumalla Venäjän tarjoamaan ehdotukseen allekirjoittaa kemiallisten aseiden kieltävä sopimus. Kerkkäsen mukaan sopimus myös legitimoi Assadin aseman. Interventio olisi kaiken lisäksi vain pahentanut Syyrian siviilien tilannetta. Syyrian sodan islamisoituminen ja Assadin hallinnon menestyminen taistelurintamalla on saanut Yhdysvallat ja sen liittolaiset tarkastelemaan konfliktia uudesta näkökulmasta. Vaatimukset Assadin erosta ovat viime aikoina vaienneet.

– Vaikka Assad on tietysti osa kokonaisongelmaa, hänellä on samalla merkittävä rooli tilanteen ratkaisemisessa. Assadista on tullut hyödyllinen toimija etenkin konfliktin islamisoitumisen myötä.

Tekijä

Tilaa Tiedonantaja!

Piditkö lukemastasi? 
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!

 

 

 

 

Ulkomaat

Kommentit (11 kpl)

Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä

Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.