Hanif Kureishi pohtii syyllisyyttä ja siitä vapautumista
Suomi ajopuuna
28.03.2008 - 12:00
(updated: 09.10.2015 - 12:38)
"Joskus on hyvä, että Suomi vie ja Ruotsi vikisee", rehvasteli eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen tilannetta, jossa Suomi lähtee mukaan Naton nopean toiminnan joukkoihin, mutta Ruotsi lykkää oma NRF-ratkaisuaan ainakin ensi syksyyn.
Salolaisen kielikuva on typerääkin typerämpi. Juuri "päättäjien" ajopuuksi virtaan heittämää Suomeahan tässä viedään, eikä Suomi edes vikise. Yhtä jalkaa Ruotsin kanssa etenemistä käytettiin keppihevosena niin kauan kuin Suomen askeleita Naton suuntaan voitiin "oikeuttaa" sillä. Nyt yhtä jalkaa kulkemista vähätellään ja suorastaan ylpeillään sillä, että meillä ei epäröidä sännätä heikoille jäille eikä mietitä rahojen riittävyyttä.
Varsinaisen klovnin roolin NRF-asiassa omaksui SDP. Ruotsalainen veljespuolue painoi jarrua, mutta Eero Heinäluoma neuvoo laput silmillä hankkeen vastustajia "vaihtamaan silmälaseja 2000-luvun laseihin".
Yhtään ei epäröidä myöskään päätöstä osallistua USA:n, 12 muun Nato-maan ja Ruotsin kanssa kolmen kuljetuslentokoneen hankintaan ja tärvätä siihen kymmeniä miljoonia euroja. Koneiden humanitaarinen käyttö on silmänlumetta, mutta mihin USA:n ja Naton sotatoimiin ja keitä vastaan koneita käytetään, sitä suomalaiset "päättäjät" eivät mieti. Suomea viedään, eikä se edes vikise.
Näin epäitsenäistä ja sopulimaisen itsetuhoista politiikkaa Suomessa ei ole harjoitettu sitten vuosien 1940–44.
ERKKI SUSI