Ärtsoppaa ilman förskottia

Alkuperäinen kirjoittaja: HANNU OITTINEN

Viiala (TA) Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta -toivotus on saanut menneen joulun ja vuodenvaihteen aikoihin uuden sävyn Viialan vaneritehtaan irtisanottujen ja kaikkien kuntalaisten mielissä. Kun pörssiyhtiö UPM-Kymmene lakkauttaa kannattavan tehtaansa ja irtisanoo yli 170 työntekijäänsä henkilöstön rakentavista vastaehdotuksista piittaamatta, ovat vaihtoehdot vähissä, toisin sanoen niitä ei ole.

Soppakauhan varressa viimeisenä työpäivänä ollut työntekijöiden pääluottamusmies Hannu Järvinenkin on allapäin ja vaitonainen.

– Kyllä tässä on puhuttu ja yritetty. Seitsemän viikon yt-neuvottelut olivat yhtä tyhjän kanssa, on kuin olisin heittänyt hukkaan seitsemän viikkoa elämästäni, sanoi Järvinen valmistautuessaan jakamaan hernesoppaa viimeistä työpäiväänsä talossa oleville.

Yhtiö tarjosi siis soppaa, näkkäriä ja olutta kevyen big band -musiikin säestyksellä. Tehtaanjohtaja Heikki Rainio kiitteli työväkeään osaavaksi ja yhteishenkeä hyväksi vaikeasta syksystä huolimatta. Kultaisia kädenpuristuksia ei ollut luvassa, ainut oli optiomainen lupaus, että yhteinen kesänviettopaikka Koskela ehkä säilyy.

– Toivottavasti ammattitaidollenne löytyy käyttöä muilla vaneritehtailla, toivotteli Heikki Rainio.

Lakkosakot tulossa

kaiken kukkuraksi

Kun lakkautuspäätöstä ei peruttu, joutuivat työntekijät hakemaan vaihtoehtoja henkilökohtaisesti. Noin 20 on saanut uuden työpaikan, 30 pääsee eläkeputkeen, osa lähtee koulutukseen ja omaa yritystoimintaa suunnittelevia on myös joukossa. Hannu Järvinen on tuohtunut siitä, että vielä tässäkin asiassa UPM keplotteli työttömäksi jättämiensä kustannuksella.

– Aluksi UPM puhui 150 työpaikasta muilla tehtailla, sitten luku hupeni sataan. Ja kun noin 20 halukasta ja kokenutta ilmoittautui, heille tehtiin kaiken maailman palikkatestit kuten uusille alalle tuleville. Näistä sitten vain alle kymmenen saa työtä muilta tehtailta. Ilmeisesti muut otetaan ulkopuolelta oppisopimuksella, eli valtio maksaa palkan, sanoo Järvinen.

Osalla ovat työt nyt tyystin loppuneet, osalla ne loppuvat helmikuun tai huhtikuun lopussa työsuhteen ja irtisanomisajan pituudesta riippuen. Tehtaan alasajossa tarvitaan muutama työläinen, joiden mukana pääluottamusmiehen työsuhde jatkuu toistaiseksi.

Järvinen ei arvele omia työnäkymiään kaksisiksi.

– Nämä tappelut ovat leimanneet niin, että eipä ole juuri toivoa alan töistä. Ehkä sitten täytyy omaa yritystoimintaa kehitellä, hän pohtii.

Eikä tässä kaikki. Irtisanomisilmoituksen jälkeinen päivän työnseisaus on tuonut tehtaan ammattiosastoille ja niiden liitoille haasteen työtuomioistuimeen laittomasta lakosta.

– Ihmettelen vain, että tuollaisilla asioilla vielä leikkivät. Minua pöyristytti, että miten tehdas voidaan lopettaa taloudellisista ja tuotannollisista syistä, jos päivän seisokin hinta yhtiölle on 75 000 euroa, Järvinen puuskahtaa.

UPM:n kieroilu

suututtaa eniten

Pitkän pöydän ääressä on hernesoppaa syömässä myös kaksi vihaista nuorta miestä. Ville Ahlgren ja Timo Pirttikoski ovat erityisesti tuohtuneet tavasta, jolla yhtiö hoiti tehtaan lakkauttamisen.

– Yt-neuvottelut hoidettiin tosi epäreilusti, sillä henkilöstön esityksiä ei otettu vakavasti. Oikeastaan mitään neuvotteluja ei ollut, vaan työnantaja runnoi aiemmin päätetyn kantansa läpi. Koko homma oli vain lain vaatima kulissi, sanoo Timo Pirttikoski.

Hän ehti olla töissä vaneritehtaalla neljä vuotta, eli koko tähänastisen työelämänsä ajan. Muuten hän ei ole jäänyt suremaan asiaa, vaan valmistautuu lähtemään koulutukseen heti kun sopiva tilaisuus osuu kohdalle.

Tarkemmin mietittyään Pirttikoski muistaa toisenkin asian, joka kaivelee irtisanotun mieltä. Korvaavia työpaikkoja tarjottiin UPM:n muilta tehtailta eri puolilta Suomea, mutta niihin olisi pitänyt siirtyä kahden viikon varoitusajalla. Töitä ilmoitettiin olevan mm. Jyväskylässä, Lahdessa, Lappeenrannassa, Heinolassa, Ristiinassa ja Joensuussa. Mutta kun ihmisillä on myös kodit ja perheet, ei tällaisia päätöksiä tehdä parissa viikossa.

– Myös tämä töiden tarjoaminen yhtiön muilta tehtailta hoidettiin kierosti. Joulun alla tuli kirje, että koska muille tehtaille ei ole tarpeeksi hakijoita, UPM ulkoistaa nämä haut. Olihan se varsinainen joululahja, toteaa Ville Ahlgren ja sanoo koko homman olleen järkyttävää alusta loppuun.

Ihmisille ja työlle ei hänen mielestään enää anneta arvoa tässä maassa. Ainut arvo on yhtiöiden ja osakkeenomistajien mahdollisimman suuri voitto, minkä vuoksi tuotantoa "siirretään pitkin Puolaa", kuten Ahlgren asian ilmaisee. Hän muistuttaa, että 50 vuotta sitten koko Pirkanmaalla oli vähemmän työttömiä kuin nyt Viialasta jää työttömäksi.

– Kun katsoo ja kuuntelee monia työtä vaille jääviä, niin sääliksi heitä käy, sanoo Ville Ahlgren.

Kriisiapua vai

ohitusteitä?

Yhtiön ja koko pörssivetoisen talouden lisäksi Ahlgrenilla ja Pirttikoskella on muitakin kritiikin kohteita. Ay-liike, työvoimahallinto, valtiovalta ja pirkanmaalaiset kansanedustajat saavat osansa heidän arvostelustaan. Viialan kunta lienee kuitenkin tehnyt voitavansa tässä tilanteessa.

– Pirkanmaalaisille kansanedustajille tehty kysely eduskuntatyön painopistealueista alkavana vuonna antoi järkyttäviä vastauksia. Tampereen läntinen ohitustie oli monella etusijalla, mutta kriisikuntien tukeminen ei saanut juuri lainkaan huomiota, Ville Ahlgren kertoo.

– Kahden prosentin tupokorotuksia puuhataan, mutta irtisanomissuoja ei vain näytä etenevän ay-liikkeen toimin. Mitä virkaa tuollaisella ay-liikkeellä on, sanoo tuohtunut Timo Pirttikoski.

No tuleeko muuta mieleen tässä tilanteessa?

– Mitäpä tässä muuta meikäläisille. Onneksi on hyvää soppaa tämä viimeinen ateria, tuumivat Ville Ahlgren ja Timo Pirttikoski.