Rock on!

19.02.2010 - 11:14
(updated: 16.10.2015 - 10:39)
Peer Günt: Buck The Odds / Sound of Finland |

Kahdeksankymmentäluvun puolessa välissä maailman parasta hardrockia tehtiin Suomessa. Kotimaiset kärkiyhtyeet soittivat angloamerikkalaista rokkia omaperäisellä otteella ja löysivät kulttisuosiota myös kansainvälisiltä markkinoilta. Sellaiset amerikkalaiset multimenestykset, kuten Guns'n Roses, Poison, Skid Row ja Nirvana, nimesivät aikoinaan vaikutteikseen suomalaisia rock-yhtyeitä.

Vaikka maailmanvalloituksen viimeinen silaus jäi aikoinaan suomalaisilta saavuttamatta, saatiin viime vuonna yllättävän monelta kasarikonkarilta julki pätevää materiaalia.

Vuonna 1984 rockin SM-kisan voitti kouvolalainen, jo kahdeksan vuotta aiemmin perustettu kovaa blues- ja boogie-vaikutteista rockia veivannut Peer Günt. Kitaristi-laulaja Timo Nikin luotsaama trio teki menestyneitä levyjä (Backseat, Good Girls Don't...) sekä kiertueita aina Pohjoismaita ja Eurooppaa myöten.

1990-luvun hiljaiselon jälkeen Peer Günt palasi tosissaan lavoille vuonna 2002. Yhtye julkaisi viime vuonna uuden pitkäsoiton Buck The Odds. Nokkamies Nikki on ainoana jäljellä 1980-luvun legendaarisesta kokoonpanosta, mutta musiikki rullaa yhtä elinvoimaisena kuin reilut 20 vuotta sitten. Vaikutteista tulevat päällimmäisinä mieleen Brittein saarten niinikään edelleen vaikuttavat Motörhead sekä Judas Priest. Uuden levyn kappaleet sopivat saumattomasti edelleen kovia keikkoja tekevän yhtyeen kappalevalikoimaan 80-klassikoiden sekaan.

TA-TÄHDET: * * *

Vuonna 1984, Peer Güntin voittaessa rockin Suomen mestaruuden, komeili 80-luvun kansainvälisesti menestynein Suomi-yhtye jo Britannian levylistalla ennennäkemättömällä sijalla 28. Mike Monroen (Matti Fagerholm) ja Andy McCoyn (Antti Hulkko) hengentuotos Hanoi Rocks yhdisti onnistuneella tavalla 1960-luvun autotallirockin vaikutteita, 1970-luvun meikkien kyllästämää glamrockia ja räkäistä punkkia. Pääasiallinen biisinikkari McCoy ja basisti Sam Yaffa (Sami Takamäki) hankkivat kannuksensa Pelle Miljoonan suositussa yhtyeessä, vokalisti Monroe puolestaan oli pyörinyt muun muassa punkdiiva Maukka Perusjätkän taustajoukoissa.

Iskevät rokkikappaleet, taidokas livesoitto ja Monroen karismaattinen keulahahmo veivät Hanoin Yhdysvaltoihin ja kohti menestystä. Päihteitten ja sekoilun varjostama kiertue-elämä vaati kuitenkin brittirumpali Razzlen (Nicholas Dingley) hengen ja lopullinen kansainvälinen läpimurto jäi tekemättä.

2000-luvulla Mike ja Andy löivät jälleen hynttyyt yhteen ja Hanoi Rocksin paluu oli todellisuutta. Yhtye teki uudella kokoonpanolla mukiinmeneviä levyjä, kunnes päätti laittaa viime vuonna hanskat lopullisesti (!?) naulaan.

Hanoi Rocksin testamentiksi jäi viime pääsiäisen tienoilla Helsingin Tavastialla kuuden päivän aikana soitetut kahdeksan keikkaa. Yhtyeen suosiosta kertoo jotain se, että jokainen esiintyminen oli loppuunmyyty.

Hanoin 30-vuotisen historian loppuhuipennus on nyt saatavilla onnistuneena dvd-taltiointina. Buried Alive -nimellä julkaistu pääsiäissunnuntain show on liki kaksi ja puolituntinen osoitus siitä, kuinka eläväisenä herrat Monroe ja McCoy yhtyeensä hautaan saattelevat. Keikkataltiointi on Nightwishin End of An Era -dvd:n ohella parasta mitä Suomessa on tällä saralla nähty.

TA-TÄHDET: * * * * *

Kultaisena vuotena 1984 menestystä niittäneen Hanoi Rocksin lämmittelijänä nähtiin pariinkin otteeseen helsinkiläisten nuorten rokkareitten muodostama Smack. Lepakossa treenannut yhtye osoitti nopeasti, ettei sen menestys ollut kiinni nimekkäämpien kuuluisuuksien peesaamisesta. Smack teki Suomessa neljä kohtuullisen hyvin menestynyttä katurockin klassikkopitkäsoittoa ja satamäärin rajuja rokkikeikkoja.

Smackin ydinryhmä muutti 1989 Kaliforniaan haaveenaan kansainvälinen rokkitähteys. Unelmat kuivuivat kuitenkin nopeasti kokoon. Smackin laulaja Claude (Ilari Peltola) palasi 1990-luvun alussa Suomeen. Runoilijan uraakin aloitellut Claude menehtyi ennenaikaisesti 1996, mikä teki Smackin uuden tulemisen kaikin puolin mahdottomaksi.

Lähimmäksi Smackin katurokkareiden tavoittelemaa tähteyttä on päässyt Los Angelesissa vakituisesti asuva kitaristi Rane Raitsikka (Harri Jäntti), joka soittaa nykyään The Hangmen-nimisessä kokoonpanossa. The Hangmen teki joulukuussa ensimmäistä kertaa Suomessa viiden keikan minikiertueen, joka sai hyvän vastaanoton. Yhtyeen viimeisin julkaisu on seitsemän kappaleen EP In The City, joka rokkaa perinteiseen tyyliin ja mallikkaasti. Lähin vertailukohta löytynee Iggy Pop & The Stoogesin räkäisen rock'n rollin tunnelmista.

TA-TÄHDET: * * *

Täytyy silti ennemmin suositella legendaarisen Smackin kokoelmaa In Your Face 1982-1990 -tupla-cd-levyä. Sen parempaa katurockia ei tällä planeetalla ole tehty kuin satunnaisesti.

TA-TÄHDET: * * * * *

Tekijä

Tilaa Tiedonantaja!

Piditkö lukemastasi? 
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!

 

 

 

 

Kulttuuri

Kommentit (13 kpl)

Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä

Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.