Rasismin vastustaja Stieg Larsson
Uumajassa 1954 syntynyt Stieg Larsson menehtyi Tukholmassa äkilliseen sairauskohtaukseen 9. marraskuuta. Larsson oli yksi rasismin- ja natsisminvastaista työtä tekevän Expo-säätiön perustajista ja Expo-lehden (www.expo.se) päätoimittaja.
Vuonna 1995 perustetusta säätiöstä kasvoi Larssonin johdolla merkittävä tekijä kamppailussa rasismia ja nousevaa uusnatsismia vastaan. Larsson tunnettiin Ruotsissa ja laajemminkin Euroopassa demokratian puolestapuhujana. Hän oli tutkinut ja seurannut tiiviisti ruotsalaista uusnatsiliikettä aina 1970-luvulta saakka.
Larsson aloitti toimittajan uransa jo lukiovuosinaan. Vuonna 1977 hän matkusteli laajasti Afrikassa. Palattuaan takaisin Ruotsiin hän asettui asumaan Tukholmaan.
Vuonna 1978 Larsson aloitti työt Tidningarnas Telegrambyrå -uutistoimistossa, jossa palveli lähes parikymmentä vuotta. Expo-lehden päätoimittajuuden lisäksi Larsson toimi kuolemaansa asti englantilaisen rasisminvastaisen antifasistisen Searchlight-lehden Skandinavian kirjeenvaihtajana.
Stieg Larsson oli myös tuottelias kirjailija. Hänen kirjoistaan kannattaa mainita ainakin Mikael Ekmanin kanssa kirjoitettu Sverigedemokraterna – den nationella rörelsen (2001) ja Anna-Lena Lodeniuksen kanssa syntynyt Extremhögern (1991, 1994). Larsson oli mukana kirjoittamassa myös kirjoja Racism incorporated – White Power music in Sweden (1999), The Skinhead International (1995) ja Extremism in Europe (1998).
Larssonin Ruotsin journalistiliitolle kirjoittamaa kirjaa Överleva deadline – handbok för mordhotade journalister (2000) esiteltiin 6.9.2002 myös Tiedonantaja-lehdessä. Jatkuvasti tappouhkauksien kohteena ollut Larsson antoi kirjassa turvaohjeita uusnatseista kirjoittaville toimittajille. Expo-lehdestä Tiedonantajassa kirjoitettiin 14.2.2003.
Larsson muistetaan työtovereiden ja ystävien keskuudessa ehtymättömänä ideanikkarina, joka keksi jatkuvasti uusia keinoja suvaitsevaisuuden lisäämiseksi ja ihmisoikeuksien vahvistamiseksi. Hänellä oli erikoinen tapa työskennellä Expo-lehden toimituksessa iltaisin ja öisin. Toimituksesta käsin hän saattoi yöaikaan soitella kollegoilleen ja kertoilla uusista rasisminvastaisista kampanjoistaan.
Stieg oli todellinen internationalisti; Hän ennätti elämänsä aikana olla mukana muun muassa ns. Grenada-komiteassa, joka kamppaili Grenadan vapauttamiseksi USA:n miehitysvallasta. Myös eritrealaiset ja kurdit saivat Larssonista puolestapuhujan.
Larsson oli vuosien mittaan kerännyt valtaisan äärioikeistoa, natsismia ja rasismia käsittelevän kirjaston. Hän oli itse asiassa "instituutio", joka kertoi muulle maailmalle, mitä äärioikeistolla kulloinkin oli mielessään. Kolmekymmentä vuotta äärioikeiston "vahtikoirana" loi hänelle maailmanlaajuisen ystävä- ja yhteysverkoston.
Stieg Larssonin poismeno jättää fasisminvastaiseen liikkeeseen suuren aukon. Expo-lehdestä kerrotaan kuitenkin, että uudet kirjoittajat ja tutkijat ennättivät oppia häneltä paljon. Työ suvaitsemattomuutta vastaan jatkuu uusin vereksin voimin.
Salud! Hyvää matkaa, Stieg.