Puutarhatontusta naiseksi

Vammaisuus aiheuttaa helposti sen, että ihminen käsitetään sukupuolettomaksi. Kuitenkin myös vammaiset ovat sukupuolisia ja seksuaalisia olentoja.

– Vammaiselle naiselle on hänen kauniita rintojaan saatettu ihmetellä, sillä eihän hän ’niillä kuitenkaan mitään tee’, Pirkko Justander kertoo.

Helposti myös oletetaan, että vammaiset tytöt ja naiset olisivat erityisessä suojassa väkivallalta. Tilanne on kuitenkin päinvastainen: vammainen nainen altistuu väkivallalle 2-4 kertaa herkemmin kuin vammaton sisarensa. Tähän ongelmaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL julkaisi oppaan vuonna 2013 Uskalla olla, uskalla puhua – vammainen nainen ja väkivalta, jonka esipuheessa mainitaan, että kirja on syntynyt Justanderin aloitteesta ja aktiivisuudesta.

Vammaiselle rakenteellinen väkivalta voi olla arkipäivää

Opasta oli mahdollistamassa myös Vammaisjärjestöjen naisverkosto, joka ei ole yhdistys. Ehkä osin tästä syystä sitten perustettiin Rusetti ry vuonna 2016, jonka päätehtävänä on vammaisten naisten tukeminen, että he uskoisivat itseensä ja unelmiinsa. VEERA-projektille yhdistys on saanut 2020–2022 Stean (ent. Raha-automaattiyhdistys) rahoituksen. 

VEERAn päätavoite on varmistaa vammaisiksi tytöiksi ja naisiksi identifioituville mahdollisuuksia vertaisuudesta voimaantumiseen, omien oikeuksien puolustamiseen. Vuoden 2022 lopussa julkaistaan vammaisten äitien opas sekä vinkkivihkonen varttuneemmille, jonka avulla ikääntyneempi vammainen henkilö voi lisätä ymmärrystä omasta hyvinvoinnistaan ja sen merkityksestä omaan elämään.

Aina vammaisena ja vammaisaktivistina Justander haluaa tuoda esille vammaisia henkilöitä koskevan väkivallan muodon, josta vähemmän puhutaan. Kyse on Justanderin mukaan rakenteellisesta väkivallasta. Esimerkiksi Kelalle ei kelpaa kuusi kuukautta vanhempi lääkärintodistus, vaikka kyseessä olisi raajojen amputointi tai mikä hyvänsä pysyvä vamma.

– Myöskään Kelan hyväksymään vammasta aiheutuvien menojen listaan ei enää hyväksytä turvapuhelimen kuluja, jota ilman ei kuitenkaan voisi itsenäisesti asua. Liki 50 euroa kuukaudessa on kuitenkin esimerkiksi koko ikänsä pelkällä takuueläkkeellä elävälle iso raha! Lisäksi toistuva, samojen tukien ja palveluiden anominen Kelasta tai vammaispalvelusta jopa vuosikymmenestä  toiseen vie voimat ja tulee varmaan veronmaksajillekin aika kalliiksi, Justander epäilee. 

”Näin YK-vammaissopimuksen ratifioinnin kynnyksellä olen herkistynyt kaikkeen vammaisia ihmisiä koskeviin väkivallan merkistöihin. Sympatiani ovat tämän pienen pojan puolella, jonka äidille neljä lääkäriä suositti aborttia. Miettiikö kukaan mitä on kasvaa kuolemaantuomittuna? Miten se vaikuttaa itsetuntoon, kun pienestä pitäen saa tuta, ettei sinulla, yhteiskunnan kululla, niin ole väliä…etkö millään tyytyä vois vähempään…”, kirjoittaa Justander ”Nuttura ja minä ynnä Runotyttö” –blogissaan vuonna 2014.

Nuttura ja Runotyttö ovat Justanderin transaktioanalyysin pohjalta luomia nokkelia blogihahmoja, jotka ’asuvat’ Justanderin kanssa ’meidän studiossa’ eli hänen yksiössä. 

Puhuessaan lapsuudestaan Justander ei sanojensa mukaan ole oikein mistään kotoisin. Joensuussa syntynyt evakon lapsi, joka isän toimittaja -ammatin takia asui eri paikkakunnilla ympäri Suomea ja lopulta asettui vuonna 1970 äidin kanssa Helsinkiin.

– Helsinki on mun Manhattan!

Helsingin kaupungin vammaispalvelut ovat olleet Justanderille merkittävä tuki ja turva vamman aiheuttamien haittojen ehkäisemisessä. Hänen vammansa kirjaimet ovat OI, eli synnynnäisesti hauraat luut. Murtumien jälkitiloista on tullut jo lapsena pysyvä liikuntavamma.  

– Minulla on ollut elämäni aikana yli 50 murtumaa, viimeisin viime kesänä, kertoo Justander.

”Mitä ei valtavirralle suoda, siitä ei vammaisen edes haaveileman pidä!”

”Minulla on sentään hyvät muistot toimivista kuljetuspalveluista, kun olin koulukuljetuksia tarvitseva lapsi ja nuori, sittemmin opiskelija ja myöhemmin myös äiti ja työläinen. Etenkin lapsen kanssa kulkeva vammainen äiti tarvitsemalla tarvitsee sen tutun, turvallisen ja ammattitaitoisen kuskin. Muistot lämmittävät minua, joskaan eivät yhtään auta tämän päivän vammaisia äitejä.” (Nuttura ja minä 11/2021)

Ja blogi jatkuu:

”Studiossa ollaan pitkään uumoiltu, että myös taksikateus on osasyy miksi vammaisten henkilöiden kulkeminen on tehty niin helvetillisen vaikeaksi. Suomi kun on taksikateuden kultamaa. Media sitä oikein lietsoo. Ihan nousi iho kananlihalle, kun lehdissä luki kuinka paikkakunnalle oli testamenttivaroin perustettu geriatrin eli vanhustieteeseen perehtyneen lääkärin virka ja rakennettu kuntosali. Mutta miten media tätä otsikoi, Yleä myöten: ’Vanhukset pääsevät taksilla kuntosalille’!!! Mitä ei valtavirralle suoda, siitä ei vammaisen edes haaveileman pidä!”

Justander on koulutukseltaan sosionomi ja tehnyt osa-aikatyötä yli 20 vuotta. Hän toimi pitkään Invalidiliitossa ja työskentelee edelleenkin osa-aikatyössä järjestökentällä.

Epätasa-arvo johtuu menneisyyden miehisestä kulttuurista

Harrastuksikseen Justander mainitsee naistyön. Lähellä sydäntä on vapaaehtoistyö Naisten Linjalla ja Rusetti ry:ssä. Viimeksi mainittua Justander on ollut itse perustamassa.

Sukupuolten välisen epätasa-arvon syiksi hän mainitsee kulttuurievoluution.

– Naisen tahto on aina ollut jonkun miehen taskussa. Hyvänä esimerkkinä on kanadalainen taidemaalari Maud Evans, josta Yle esitti elokuvan viime tammikuussa. Taiteilijan elämää määritti aina joku mies, ensin veli ja sitten aviomies. Eikä tämä liittynyt millään lailla Evansin vammaisuuteen. Eihän Suomessakaan nainen ole saanut olla työelämässä ilman puolison lupaa kuin vasta 1930-luvulta lähtien, Justander toteaa päätään puistellen.

Tytöltä saatettiin kysyä tämän tästä, että jokos on sulhasia näkynyt, mutta ei tämän vammaiselta siskolta.

– Tasa-arvolla en tarkoita sitä, että nyt nainen on miehen niskan päällä kostamassa, sillä miehellekin perinteinen rooli on hyvin raskas. Tarvittaisiin tutkimusta, joka selvittäisi mitkä epätasa-arvoa ylläpitävät tekijät nousevat kulttuurista. Kulttuurievoluutioon voidaan vaikuttaa, biologisiin tekijöihin ei niinkään. Esimerkiksi kasvatuksen tehtävä on saada esille lapsen kyvyt eikä siinä ole kyse sukupuolesta. Mielestäni myös palkkaepätasa-arvo juontuu menneisyyteen, miehiseen kulttuuriin, joka on periytynyt sukupolvelta toiselle, sanoo Pirkko Justander.

Vammaisuus ei poista seksuaalisuutta

Vammaisessa naisessa tämä kulttuurievoluutio oikein tiivistyy. Varsinkin ennen aikaan häntä kasvatettiin sukupuolettomuuteen.

– Tytöltä saatettiin kysyä tämän tästä, että jokos on sulhasia näkynyt, mutta ei tämän vammaiselta siskolta. Tällainen puutarhatontuksi kasvattaminen johtaa kahteen ääripäähän: toisessa nainen lukkiutuu ja jää sinkuksi ja toisessa päässä taas lähtee mukaan aivan kaikkeen ilman sensuuria. 

– Sitäkin olen miettinyt, että kun vammainen nainen ei saisi olla heterokaan tai edes cis, ei ainakaan suvun mielestä, niin kuinka vaikeaa on sateenkaareen kuuluvalla vammaisella tytöllä tai naisella?  Haluaisin tämän vuoksi lanseerata vielä yhden käsitteen varastettu sukupuoli, koska sukupuoli, sukupuolen ilmaisu ja seksuaalisuus kuuluvat myös vammaisille ihmisille, Justander korostaa.

Turvakotiin vammaisen naisen voi olla hankalaa päästä

Läheskään kaikki turvakodit eivät ole esteettömiä, vaikka Suomen vuonna 2015 ratifioima Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastainen ns. Istanbulin sopimus on tässä auttanut. 

– Viime vuonna THL ja Invalidiliitto kartoittivat turvakoteja ja Invalidiliitto koulutti henkilökuntaa. Mutta ongelmia vielä riittää, toteaa Justander

– Vaasassa vammainen nainen sijoitettiin hotelliin, koska turvakoti oli esteellinen. Sinänsä hieno asia mutta nainen jäi vaille vertaistukea ja verkostoitumista asuessaan eristyksissä hotellissa. Vaasassa tästä otettiin opiksi ja turvakoti on nykyään esteetön, Justander iloitsee.

Edelleen turvakotiin pääseminen voi olla vammaiselle henkilölle hyvinkin esteellinen esimerkiksi siksi, että kuljetus on tilattava vähintään 40 minuuttia ennen lähtöä ja akuutissa tilanteessa kotoa olisi päästävä heti pois. Toinen ongelma on intimiteettisuoja: jos vammainen henkilö matkustaa matkapalvelukeskuksen taksissa turvakotiin, pienissä vammaispiireissä tieto leviää nopeasti, jos taksi kuljettaa samanaikaisesti muitakin. Olisiko tässä yksi syy siihen, että vammaiset naiset käyttävät turvakoteja vähän?

Toinen syy voi olla myös se, että vammaisen naisen tarvitsemaa henkilökohtaista apua voi olla vaikeaa saada turvakotiin. Tästä on tullut noidankehä: vammainen asiakas ei luota, että turvakotiin pääsee ja siellä pärjää. Palveluntuottajat puolestaan turhautuvat, kun vammaisia asiakkaita ei näy eikä kuulu! 

Rusetti ry

Vammaisten naisten ja tyttöjen oikeudet tulee valtavirtaistaa!

* Edistää vammaisten tyttöjen, naisten ja naiseksi itsensä kokevien henkilöiden hyvinvointia, unelmien toteuttamista ja voimaantumista sekä osallisuutta, myös kansainvälisesti.

* Nostaa esille sen, että vammaiset naiset ovat myös naisia eivätkä vain vammaisia henkilöitä. Vammaisille tytöille on turvattava samat mahdollisuudet valita sukupuolinen suuntautuminen ja sukupuolen ilmaisu kuin muillakin tytöillä on.

* Ponnistelee väkivallan ehkäisyyn ja tukeen liittyvien palvelujen puolesta, koska näiden järjestämisessä on vielä merkittäviä puutteita ja esteitä suhteessa vammattomiin naisiin. Erityisesti päihde- tai mielenterveyspalvelut ovat usein vammaisten naisten ja tyttöjen ulottumattomissa.

* Rusetti on Invalidiliiton, Naisjärjestöjen keskusliiton, Suomen Vammaisliikunta ja -urheilu VAU:n ja Vammaisjärjestöjen naisverkoston jäsen.

Linkkejä: 

http://nutturajamina.blogspot.com

https://www.rusettiry.fi

https://www.julkari.fi/handle/10024/110395 (Uskalla olla, uskalla puhua -opas)

https://www.youtube.com/watch?v=cITKxq4WOas&t=201s (Vammaisjärjestöjen naisverkosto, 24 min.)

https://www.invalidiliitto.fi/ajankohtaista/turvakodeissa-aloitetaan-tyo... (päivitetään lähiaikoina)