Politiikassa tärkeintä on ihminen

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 9/2007.

Porilainen Irma Rosnell kiteyttää 33 vuoden kansanedustajakokemuksellaan, että eduskuntatyössä ja politiikan teossa on tärkeintä toimia ihmisten etujen puolesta ja luottaa joukkoliikkeiden voimaan.

On myös jaksettava kiertää ja tavata ihmisiä. Ei pelkästään kauppakeskuksissa ja toreilla, vaan myös tupailloissa ja syrjäkylillä. Yhdenkin ihmisen ongelmien kuunteleminen on tärkeätä ja arvokasta.

Kansanedustajan on oltava aina myös tavoitettavissa. Irma pahoittelee, että internetin keskustelupalstat ja muodikkaat blogit ovat syrjäyttämässä aidon ihmiskontaktin.

Eduskuntaan on niin ikään ehdolla taas monen sorttista pyrkyriä ja oman edun tavoittelijaa. Vielä parisenkymmentä vuotta sitten kansanedustajilla oli puolueeseen katsomatta pitkä järjestötausta. Irma toimi aktiivisesti muun muassa naisliikkeessä ja oli SNDL:n liittoneuvoston puheenjohtaja monet vuodet

– Kansanedustajat olivat tuolloin sitoutuneet puolueeseensa ja aatteeseensa. He edustivat kansaa, eivät itseään, hän tiivistää.

Eduskuntaan naisten vaalityöllä

Irma Rosnell valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran vuonna 1954 ennen kaikkea satakuntalaisten naisten äänillä ja heidän kovalla vaalityöllään. Rosnellin, tuolloin 27-vuotiaan TSL:n opintosihteerin ja valtiotieteen maisterin valinta eduskuntaan oli yllätys, eikä vähiten hänelle itselleen. Irma on lähtöisin työläiskodista: isä oli muurari ja SKP:n jäsen, äiti SNDL:n aktiiveja. Kommunistiset lähtökohdat eduskuntatyöllekin olivat kodin perintöä.

SKDL:n eduskuntaryhmässä vaikuttivat tuolloin monet tunnetut kansandemokraattisen liikkeen johtohahmot, kuten Hertta Kuusinen, joka Irman mukaan oli työteliäs, etevä puheenkirjoittaja ja loistava puhuja sekä SKP:n pitkäaikainen pääsihteeri Ville Pessi.

Myöhemmistä ryhmätovereistaan Irma mainitsee lupsakan ja selkeää johtaja-ainesta olleen Taisto Sinisalon, Rauhanpuolustajissa pitkän päivätyön tehneen Mirjam Vire-Tuomisen sekä uutteran Ensio Laineen. Rosnell toimi eduskunnassa aluksi sivistysvaliokunnassa ja myöhemmin valtiovarainvaliokunnassa sekä suuressa valiokunnassa.

Hajaannuksen aika

Irman mukaan SKP:n hajaannus enemmistöön ja vähemmistöön alkoi näkyä selvästi vuoden 1966 eduskuntavaaleissa, jolloin SKDL:n listoilta pudotettiin "yhteistyökyvyttömiä" ehdokkaita. Hänen listoilta kampeamisista kehkeytyi 1970-luvulla todellisia poliittisia kädenvääntöjä.

Eduskuntaryhmässä hajaannus näkyi keskustelemattomuutena, enemmistöpäätöksinä ja politiikan oikeistolaistumisena. Enemmistö pyrki hallitukseen hintaan mihin tahansa. Puoluehajaannus oli katkeraa aikaa, energiaa tuhlattiin keskinäiseen nahisteluun ja ihmissuhteet kärsivät.

Irmalla on hajaannuksesta hauskojakin muistoja.

– Kerran enemmistön Paavo Aitio ja vähemmistön Pauli Puhakka ryntäsivät istuntosaliin tietämättä mitä äänestää. Salissa jo olleena hihkaisin heille "Paavo äänestää jaa ja Pauli ei" ja näin myös meneteltiin, Irma naurahtaa.

Hän jäi eduskunnasta pois vuonna 1987.

Joukkokamppailuja ja kompromisseja

Irma Rosnellin kansanedustajakauden keskeiset saavutukset liittyvät paljolti sosiaalipolitiikkaan. Esimerkiksi vuonna 1957 hallitus uhkasi valtion kassakriisiin vedoten jättää lapsilisät maksamatta. Mutta etenkin työläisnaisten ja -äitien joukkoesiintymisten ja SKDL:n kansanedustajien puhejarrutuksen avulla lapsilisien maksamisen jäädyttävä lakiesitys saatiin torjuttua ja lapsilisät maksuun.

60- ja 70 -luvuilla luotiin suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusteita muun muassa sairasvakuutus- ja kansanterveyslain muodossa. Vaikka työväestön etujen mukaisia lakeja ajettiin läpi, Irman mukaan niitä ei olisi saatu aikaan ilman kompromisseja. Siksi sosiaaliturvassa näkyy yhteiskunnallinen eriarvoisuus. Esimerkiksi sairasvakuutukset ja eläkkeet ovat isompia suurituloisilla.

Rosnellin kansanedustajakaudella SKDL:n yksi keskeinen tavoite oli valtiojohtoisten yhtiöiden perustaminen ja rahoituksen turvaaminen. Tässä SKDL tuki varauksetta presidentti Kekkosta. Eikä Irma muista budjettia, jonka käsittelyssä SKDL ei olisi vaatinut kokoomuksen vastustaessa valtionyhtiöiden rahoituksen lisäämistä. Poliittinen kamppailu valtionyhtiöistä oli ankaraa.

Nyt valtionyhtiöitä myydään surutta pörssikeinottelijoiden kahmiessa voittoja. Fortumin keinottelijat ovat saaneet jo viisi miljardia euroa. Valtion omaisuutta on myös suoranaisesti tuhottu. Todellinen "kukkanen" on Irman mukaan entisen Postipankin, entisen Leonian ja nykyisen Soneran aikanaan Saksan tyhjästä ilmatilasta maksama 4,3 miljardia. Se oli enemmän kuin sotakorvaukset Neuvostoliitolle.

Politiikka verissä

Juuri 80 -vuotta täyttäneellä Irma Rosnellilla on politiikka verissä. SKP:n tavoitteista hän listaa kärkeen mm. sosiaaliturvan rahoittamisen pääomatulojen verotusta kiristämällä. Se murtaa valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtajan Jukka Pekkarisen madonluvut, ettei ensi vaalikaudella etenkään sosiaaliturvassa ole uutta jakovaraa. Toiseksi Irma nostaa elintarvikkeiden arvonlisäveron poistamisen, koska vero rasittaa suhteellisesti enemmän pienituloisia. Ruuan arvonlisäveron poistaminen vahvistaisi myös kotimaista elintarviketuotantoa ja ruokaketjua.

JOUKO KAHILA