Pakkotyö palautettiin Suomen työmarkkinoille

30.11.2007 - 12:00
(updated: 09.10.2015 - 12:38)

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 44/2007

Hallituksen Tehyn työtaistelun vuoksi laatiman "potilasturvalain" tai osuvammin pakkotyölain aikaansaaminen vastasi varatuomari Arjo Suonperän mukaan työnantajien pitkäaikaisia toiveita. Laki jatkaa Keskustapuolueen pitkää taistelua ammattiyhdistysliikettä vastaan. Tämä työreformin nimellä kulkenut työlainsäädännön riisumispyrkimys on jatkunut Euroopan unionin työoikeuden vihreän kirjan vastaavien tavoitteiden hyväksymisenä.


– Pakkotyölailla tulee olemaan jatkoa ajatellen huomattava merkitys työnantajien jo pitkään vaatiman yleisen pakkosovintojärjestelmän kehittämisessä. Siksi onkin aivan käsittämätöntä edunvalvonnan laiminlyöntiä muun ay-liikkeen passiivisuus lain säätämisen yhteydessä, vaikka ilmiselvästi tämänkaltaista lakia pyritään jatkossa laajentamaan yhä uusille ammattialoille, sanoo Suonperä. Asiaa ei paranna se, että ay-liike suunnittelee kurittavansa itse itseään, pyrkiessään laatimaan itse pelisääntöjä työtaisteluille. Työnantajat ottavat sen ensin kiitollisina vastaan ja jatkavat siitä eteenpäin Vanhasen ja Kepun metodilla. Vihreittenkin ay-liikkeen ja työläisten vastainen rooli tuli taas kerran päivänvaloon.




Sopimusten vastainen laki



EU:n jäsenyyden myötä Suomi on hyväksynyt työvoiman vapaan liikkumisen periaatteen unionin sisällä. Suonperän toteaa, että pakkolaki rajoittaa periaatetta ja on näin Suomen EU-jäsenvelvoitteiden vastainen. Samoin pakkolaki on ristiriidassa EU:n perusoikeuskirjan tunnustaman työtaisteluoikeuden kanssa.


Pakkolaki on myös useiden Suomen ratifioimien kansainvälisten sopimusten, kuten ILO:n yleissopimusten 87 ja 98 vastainen.


– Suomi on ratifioinut jo vuonna 1935 ILO:n niin sanotun pakkotyösopimuksen numero 29:n, jonka 1. artiklassa Suomi on sitoutunut mahdollisimman lyhyen ajan kuluessa lakkauttamaan pakollisen työn käytön kaikissa muodoissa. Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 4. artikla sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 8. artikla kieltävät pakkotyön, huomauttaa Suonperä.


Nyt Suomi päätti näistä kansainvälisistä velvoitteistaan huolimatta ottaa pakkotyön uudelleen käyttöön.




Tavoitteena työtaistelun murtaminen



Suonperän mukaan hallitus pyrki pakkotyölailla murtamaan Tehyn työtaistelua muun muassa siksi, että työvelvoite kohdistettiin Tehyn aktiivisimpiin työtaistelussa oleviin jäseniin ja vielä suureen osaan irtisanoutuneista. Pakkotyötä teettämällä tavoiteltiin työtaistelun vaikutusten ja tehon viivyttämistä.


– Rangaistuksen luontoiset seuraamukset olisi uhkasakon nimellä kohdistettu työtaistelua käyvän kollektiivin sijasta siinä mukana oleviin yksilöihin. Tällä pyrittiin luomaan jännitettä työtaistelussa olevan ammattiliiton jäsenen ja ammattiliiton välille ja viime kädessä saamaan jäsen eroamaan paitsi ammattiliiton toiminnasta, myös jäsenyydestä.


Tätä tehostettiin vielä puheilla jäsenen henkilökohtaisesta rikosoikeudellisesta rangaistus- ja vahingonkorvausvastuusta, jos potilaita kuolee tai vakavasti pysyvästi vammautuu.


– Mikä voisi olla tehokkaampaa työtaistelun murtamista, kuin tällainen yksilötahon pelottelu, paitsi suoranainen väkivalta tai ulkopuolisten rikkureiden hankkiminen? kysyy Suonperä.




Pakkotyö hillitsee vastarintaa



Pakkotyölaki poistaa normaalin työaikasuojelun ja muuta työlainsäädännön suojelua pakkotyöhön määrätyltä. Siten se avaa työnantajalle laajat mahdollisuudet käyttää työnantajavaltaa vastatoimenpiteinä työtaistelussa olevia kohtaan. Lain epämääräisyys mahdollistaa pakkotyön ylimitoituksen.


Historialliset kokemukset osoittavat myös valtiovallan ylläpitämällä pakkotyöllä olleen aiemminkin vastarintaa hillitsevää vaikutusta. Aikoinaan Suomessa pitkään voimassa ollut palkollissääntö takasi maatalon isännille riittävästi puoli-ilmaista työvoimaa, kun tilattomalla väellä tuli olla työpaikka, ettei katsottu irtolaiseksi ja kohdeltu sen mukaisesti.




Historian pyörää taaksepäin



Pakkotyölaki oli tarkoitus olla voimassa yli neljä kuukautta, joten Suonperän arvion mukaan sen tarkoituksenakaan ei ollut suuremmin ottaa huomioon, että työtaistelun pitkittyessä valtiovallan tulisi muilla keinoin huolehtia potilasturvallisuudesta.


Oma lukunsa pakkotyölaissa oli Suomen perustuslain soveltaminen.


– Muutaman professorin tarjoaman viikunanlehden suojassa voidaan työtaisteluoikeus, henkilökohtainen vapaus, työsuojelu ja muu työlainsäädäntö, oikeus työpaikan vaihtoon, työvoiman liikkuminen EU:n sisällä ynnä muut työntekijöiden oikeudet heittää romukoppaan ja kiertää historian pyörää taaksepäin aikaan, jolloin ay-liikettä ei vielä ollut, pohtii Suonperä. (TA)

Tilaa Tiedonantaja!

Piditkö lukemastasi? 
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!

 

 

 

 

Arkiston arkiston artikkeli