Pääministeri-elokuva yhä ajankohtainen

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 39 / 23.10.2009

Viime maanantaina nähtiin TV1:ssä elokuva "Pääministeri", joka kertoi keskustan puheenjohtajan Anneli Jäätteenmäen vaalitaistelusta Irakin sodan aattona kevättalvella 2003 ja silloisen pääministerin edellisen vuoden joulukuussa Washingtonissa USA:n presidentin George W. Bushin käymien keskustelujen vuodattamisesta julkisuuteen.

Joulukuussa 2002 Suomen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta oli presidentti Tarja Halosen läsnä ollessa antanut myönteisen vastauksen USA:n tiedusteluun, joka koski Suomen osallistumista tulevan Irakin sodan ja, kuten nyt tiedetään, irakilaisten joukkotuhon jälkihoitoon. Se oli käytännössä vihreän valon näyttämistä USA:n suunnittelemalle hyökkäykselle. Lipponen kertoi Washingtonissa mainitusta hallituksen päätöksestä ja ylisti Bushin "globaalia johtajuutta".

Kotimaahan palattuaan Lipponen puolusti USA:n Irak-politiikkaa ja ilmaisi tuohtumuksensa siihen kohdistettua arvostelua kohtaan. Tätä seurasi joukko Halosen, Lipposen ja hallituksen epämääräisiä kannanottoja, joissa korostettiin YK:n roolia kriisin ratkaisussa, mutta yhdyttiin kriisin syiden ja syyllisyyden osalta USA:n väitteisiin ja vaadittiin tukemaan YK:ta siinäkin tapauksessa, että turvallisuusneuvosto siunaisi USA:n hyökkäyksen.

Siinä välissä Suomen johto oli hyväksymässä EU:n huippukokouksen kannanottoa, jossa vieritettiin koko vastuu USA:n mahdollisen hyökkäyksen seurauksista Irakin johdon niskoille.

Kuten Tiedonantaja ainoana mediana Suomessa jokaisessa numerossaan paljasti, kaikki perustelut hyökkäykselle Irakiin olivat läpeensä valheelliset.

Sitten seurasivat keskustan puheenjohtajan Suomen Irak-linjauksia koskenut kaino kritiikki sekä hallitusrintaman kiivaat syytökset hallituksen "täysin selvän" linjan saattamisesta epäilyksen alaiseksi ja ulkopolitiikan käyttämisestä vaaliaseena.

Kunnes paljastui Suomen Washingtonin-suurlähetystön Lipposen USA:n vierailusta laatima, salaiseksi leimattu raportti, jonka mukaan "Bush ylisti Suomea hyväksi yhteistyökumppaniksi ja kiitti Suomen hallitusta Irakin tilannetta koskevista kannanotoista ja liittymisestä koalitioon". Koalitiolla tarkoitettiin maita, jotka olivat valmiita tukemaan USA:n hyökkäystä ja/tai osallistumaan siihen.

Saman tien paljastui USA:n ulkoministeriön Irakin tilannetta koskeneesta tiedotustilaisuudesta tehty raportti, jossa myös viitattiin Suomen kumppanuuteen USA:n kanssa, samoin kuin se, että Suomen Washingtonin-lähetystön edustaja oli osallistunut mainittuun tilaisuuteen valikoitujen, tavalla tai toisella USA:lle apua tai yhteistyötä luvanneiden maiden edustajien joukossa.

Vähän myöhemmin paljastui vielä uusi Suomen ulkoministeriön salainen raportti suomalaisen lähetystövirkailijan ja USA:n apulaispuolustusministerin sijaisen keskusteluista. Raportista ilmeni, että Suomen yhteysupseerit osallistuivat USA:n esikunnan tilaisuuksiin, joissa käsiteltiin Irakia. Mainittu sijainen suitsutti raportissa ylistystä "Suomen valitsemalle toimintalinjalle".

Loppu tiedetään. Keskusta sai vaalivoiton, ja Jäätteenmäestä tuli pääministeri. Salaisten asiakirjojen vuotamisen ja hallussapidon varjolla Jäätteenmäki pakotettiin kuitenkin eroamaan juhannuksen korvilla 2003.

Hilkulla oli, ettei Suomea todellakin viety mukaan USA:n sotakoalitioon. Mutta mitäs näistä, menneet ovat menneitä. Vai ovatko?

Eivät. Tuolla seikkailulinjalla on valitettavasti edetty varsin johdonmukaisesti myöhemminkin. Irakin sodan jälkihoitoon mentiin "koulutuksen" varjolla mukaan. USA:n johtaman koalition käymään sotaan Afganistanissa mentiin mukaan. Suomen kytkentää Natoon on tiivistämistään tiivistetty ja maamme aseistuksen yhteensopivuus Naton kanssa käytännössä lähes loppuun viety. Naton sotaharjoituksiin on osallistuttu entistä tiiviimmin. Nyt puuhataan ensi vuoden aluksi Nato-seminaaria Helsinkiin.

Itse asiassa vuoden 2003 suomalainen "Irakgate" on edelleen ajankohtainen ja varoittava esimerkki siitä, miten vaarallinen USA:ta ja Natoa myötäilevä epäitsenäinen ulkopolitiikka on maallemme.

ERKKI SUSI