Pääkirjoitukset

01.01.2000 - 12:00
(updated: 09.10.2015 - 12:38)

Alkuperäinen kirjoittaja:


Yhdysvaltain ulkoministeri Colin Powell esitti YK:n turvallisuusneuvostolle
"uusia todisteita" maailman taivuttelemiseksi Irakin vastaisen
sodan kannalle.



USA:n taktiikka panna Powell asialle oli epäilemättä oikea.
George W. Bushin sanomanahan kaikki kuulostaa epäaidolta ja valheelliselta.
Monet esimerkiksi Euroopassa kuvittelevat yhä, että Powell edustaa
Bushin hallinnossa kyyhkyjä, vaikka hän on vain keskimääräistä
ovelampi haukka. Viime viikkoina haukka on tosin alkanut kuoriutua ulos
kyyhkyn höyhenistä.



Kaikkea mitä Powell turvallisuusneuvostossa sanoi, täytyy tarkastella
siinä valossa, että USA valmistautuu hyökkäämään
Irakin kimppuun riistääkseen sen öljyvarat ja vahvistaakseen
hegemoniaansa ja että hyökkäyksen oikeuttamiseksi "todisteita"
on kaivettava esiin vaikka kiven silmästä. Ei tunneta ainoatakaan
USA:n valmistelemaa aggressiota tai salahanketta, jota ei olisi pohjustettu
tehtailemalla myöhemmin valheellisiksi osoittautuneita "todisteita".
Powellin sanomisiin on sovellettava kahta kriteeriä: Puhuiko hän
totta ja antoiko hänen puheensa perusteita sodalle?



Powell maalasi puheessaan kuvan Irakin järjestelmällisestä
salailusta ja jarrutuksesta. Väitettyjen siepattujen puhelinkeskustelujen
avulla hän syytti irakilaisia virkailijoita YK:n asetarkastajien huijaamisesta
ja sanoi Irakin soluttavan ja vakoilevan heitä ja kätkevän
asiakirjoja.



Powellin väitteitä kannattaa verrata asetarkastajien johtajan
Hans Blixin tuoreisiin lausuntoihin. Hänen viime viikolla esittämässään
raportissa ei väitetty, että irakilaiset olisivat pyrkineet järjestelmällisesti
estämään tarkastuksia. Blix kiisti väitteet, että
irakilaiset piilottelevat todisteita.



Hän torjui arvelut, joiden mukaan hänen organisaatioonsa olisi
soluttauduttu. Hän ei tiennyt yhtään luotettavaa todistetta
siitä, että irakilaisia tiedemiehiä olisi viety salaa pois
maasta tai estetty tapaamasta tarkastajia. Blixillä ei ollut myöskään
mitään tietoa "salaisista" asevarastoista ja -laitteista.



Powell todisteli myös, että Irakin YK:lle toimittama aseselonteko
on epätäydellinen. Hän viittasi muun muassa siirrettävien
biologisten aseiden laboratorioiden olemassaoloon ja väitti satelliittikuvien
osoittavan, miten irakilaiset siirtävät materiaalia pois tarkastuskohteista.
Hän toisti Bushin väitteen, jonka mukaan kemiallisia ammuksia
sekä suuria määriä pernarutto-, sinappikaasu- ja VX-aineksia
on selvittämättä.



Näitäkin väitteitä tarkasteltaessa kannattaa muistaa
USA:n itse myöntäneen, että sen satelliittikuvat samoin kuin
siepatut puhelinkeskustelut ovat avoimia useammalle kuin yhdelle tulkinnalle.
USA on nyt enemmän tai vähemmän tunnustanut olleensa väärässä
väittäessään, että Irakilla on aktiivinen ydinohjelma.
Irak väittää, että sen kadoksissa olevat kemialliset
ja biologiset ainekset ovat tuhoutuneet tai hajonneet luonnollisella tavalla
jo kauan sitten. Koska paljon tästä informaatiosta on vanhaa,
vuodelta 1998 tai sitä edeltävältä ajalta, on helppo
epäillä, ettei Irak ole täysin rehellinen. Toisaalta näyttää
todennäköiseltä, että sen syntejä on liioiteltu.



Powell turvautui myös jälleen väitteisiin, joiden mukaan
Irakilla olisi yhteyksiä kansainväliseen terrorismiin, myös
al-Qaidaan. Mitään yhteyttä al-Qaidaan ei kuitenkaan ole
pystytty osoittamaan, eivätkä edes USA:n tiedustelupalvelut usko
siihen. Bushin tuoreimman puheen jälkeen monet tutkivat journalistit
ovat perusteellisesti selvittäneet asiaa (mm. The Guardian 30.1., The
Observer 2.2.) eivätkä ole pitäneet väitettä Irakin
ja al-Qaidan yhteyksistä lainkaan uskottavana. Kyse onkin vain kömpelöstä
propagandasta.



Se Powellin puheen totuusarvosta. Entä antoiko puhe perusteita sodalle?



Powell ei kyennyt esittämään mitään varsinaista
"savuavaa asetta", jota voitaisiin käyttää tekosyynä
hyökkäyksen aloittamiselle. USA on koko ajan tulkinnut YK:n turvallisuusneuvoston
marraskuista päätöslauselmaa niin, että siinä uhatut
"vakavat seuraukset" ovat yhtä kuin vihreä valo hyökkäykselle.
Epäilemättä Irakilla on parantamisen varaa toimiakseen päätöslauselman
edellyttämässä "täydessä yhteistoiminnassa"
asetarkastajien kanssa. Mutta perusasia, jonka USA on pyrkinyt sotkemaan,
on kuitenkin kysymys siitä, muodostaako Irak välittömän
vaaran USA:lle vai ei. Jokainen tietää, ettei muodosta. Ajatuskin
on naurettava. Niinpä USA:n ja sen liittolaisten sotatoimille ei ole
mitään oikeutettuja ja laillisia perusteita. (ES)



 



USA:n uuteen strategiseen oppiin sisältyvä ajatus "ennaltaehkäisevästä
iskusta" on käytäntöön pantuna vaarallinen. Se
muodostaisi esimerkin, jota muut saattaisivat seurata. Sillä olisi
kansainvälistä järjestystä horjuttava vaikutus.



Maailmassa on nyt vain yksi maa, joka voisi kansainvälisen oikeuden
pohjalta harkita ryhtymistä ennakoivaan itsepuolustukseen - Irak. Sekä
USA että Britannia ovat suoraan uhanneet sitä hyökkäyksellä,
vaikka uhkauksia ei ole edeltänyt minkäänlainen uhka Irakin
taholta.



Termi "ennaltaehkäisevä sota" ei ole täsmällinen.
Vaikka George W. Bushin käsitystä on maailmalla kuvattu oppina
ennaltaehkäisystä, tämä tulkinta on väärä.
Ennaltaehkäisy viittaa sotilaalliseen iskuun, jonka provosoivat osoitukset
siitä, että vastustaja valmistelee hyökkäystä.
Mutta kukaan ei tosissaan väitä, että Saddam Hussein valmistautuu
iskemään USA:ta vastaan. Sellaisesta ei ole mitään merkkejä.



Asiantuntijoiden mukaan kansainvälinen laki ei anna juuri mitään
tukea ennakoivan itsepuolustuksen oikeudelle. Siinä määrin
kuin ennaltaehkäisevä toiminta on YK:n peruskirjan 51. artiklan
mukaan sallittua, se vaatii erittäin vahvoja todisteita. Esimerkiksi
USA:han pitäisi kohdistua Irakin taholta erityinen, vakava ja välitön
uhka, joka voitaisiin torjua vain voimaa käyttämällä.
Nürnbergin oikeudenkäynnissä 1945 hyväksyttyjen kriteerien
mukaan ennaltaehkäisevään toimintaan voi oikeuttaa vain uhka,
joka on välitön ja valtava eikä jätä valinnanvaraa
eikä aikaa harkinnalle.



Muussa tapauksessa isku on aggressioteko ja kansainvälisen lain
rikkomus. (ES)



 



Silminnäkijätodistajien mukaan USA:n erikoisjoukot ovat vastuussa
yli 3 000:n vangitun taleban-sotilaan joukkomurhasta marraskuussa 2001 Afganistanissa.
Syytös sisältyy uuteen dokumenttifilmiin "Afghan Massacre:
The Convoy of Death", joka esitetään piakkoin USA:ssa.



Filmin skottilaisen ohjaajan Jamie Doranin mukaan Pentagon on kaikin
tavoin yrittänyt salata tapahtuneen, mutta ei ole onnistunut.



Filmi on jo näytetty Saksan televisiossa ja useille eurooppalaisille
parlamenteille. YK on luvannut tutkimusta asiasta. USA:ssa valtamedian vaikeneminen
on kuitenkin pitänyt huolta siitä, että vain harvat amerikkalaiset
tietävät filmin paljastuksista.



Joukkomurha tapahtui talebanien antauduttua Kunduzissa ja Qala-i-Jhangissa
USA:n erikoisjoukkojen valvomille, kenraali Dostumin johtamille Pohjoisen
liiton joukoille. Osa vangeista tukehtui konttikuljetusautoihin, joilla
heitä vietiin Sheberghaniin vankilaan, osa tapettiin ampumalla. Ruumiit
haudattiin suureen joukkohautaan Dasht-i-Leilin erämaassa.



Pentagon kieltäytyy tutkimasta syytöksiä.



Nyt USA valmistautuu uusiin joukkomurhiin Irakissa. Sallimmeko? (ES)





Tilaa Tiedonantaja!