Nuoret toivovat puolueen ohjelmaan ja toimintaan Vaihtoehtoja ja vallankumouksellisuutta

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 18/2007

Jyväskyläläisillä Aino Kainulaisella, Antti Kurkolla ja Viljami Vaskosella on takanaan toimelias kevät eduskuntavaaliehdokkaina. Sitkeä vaalityö toi noin 10 prosentin kannatuksen nuorisovaaleissa, ja varsinaisissakin vaaleissa ääniä ropisi noin 80 kappaletta kullekin. Taistelutahtoa löytyy, vaikka valtakunnallinen vaalitappio kirveleekin. Syitä tappioon on pohdittu ja myös löydetty.

– Vaalien kysymyksenasettelua leimasi oikeistolaisuus, jolloin keskityttiin etsimään ratkaisuja oikeiston ongelmiin, kuten miten voidaan edelleen kiristää vyötä, kaventaa lakko-oikeuksia ja niin edelleen. Oikeistohegemonian logiikka vaikuttaa toimivammalta, kun käytetään sen omaa kieltä. Vasemmisto joutuu tällaisessa tilanteessa helposti puolustelijan rooliin, Vaskonen selvittää.

– Esimerkiksi EU-paneelit tuntuvat koomisilta, kun kaikkiin EU:n kehittämiseen liittyviin kysymyksiin on vastattava, että EU:sta pitäisi pyrkiä eroon. Kuulijakunnalle tulee ehkä kuva, että mitä se kommunisti siinä jankkaa, Kurko havainnollistaa.

Vaihtoehtoista julkisuutta tarvitaan

Nuorten mukaan puolue ei saisi jumiutua julkisuuden hankintaan pelkästään valtamediassa, varsinkaan jos julkisuuteen pääsy ei sen kautta onnistu. Toisaalta he pitävät vain puolueen nimissä levitettävää propagandaa ongelmallisena.

– Tiedonantaja on kuitenkin leimallisesti kommunistien lehti. Jos uutisointi keskitetään vain siihen, vaarana on, että kommunistien politiikasta tulee sisäpiirin juttu, journalistiikkaa opiskeleva Vaskonen pohtii.

– Useat ihmiset karttavat kaikkien poliittisten puolueiden lehtiä ja mainoksia. Jos ihminen ei ole jo valmiiksi kiinnostunut, hän ei ota tarjottua materiaalia. Tästä syystä lappujen jakaminen ei voi olla kannatuksen hankkimisen kannalta toimivin menetelmä, Kurko täydentää.

Nuorten miesten mielestä nyt tarvittaisiin omaa, lähestymistavaltaan tuoretta julkisuutta, joka ei ole riippuvaista porvarien puhetavasta. Tällainen vaihtoehto voisi olla vasemmistolaishenkisten kansalaisjärjestöjen yhteistyönä toteutettava verkkolehti. Tarkoituksena on valmistella asiasta aloite puolueen edustajakokoukselle. Aloite saa myös Aino Kainulaisen tuen.

– Vastakulttuuria ja yhteistyötä eri kansalaisjärjestöjen kanssa tarvitaan. Esimerkiksi Voima-lehti on saavuttanut suuren suosion vaihtoehtoisena julkaisuna. Tarvitsemme laajan foorumin, jolla voidaan käydä keskustelua muun muassa ilmastoasioista, EU:sta ja Natosta. Lievät erimielisyydet eivät saa rajoittaa keskustelua, hän sanoo.

Vallankumous tuotava tavoitteena selvästi esiin

Puolueohjelmaluonnokseen sisältyy maininta vallankumouksellisesta politiikasta. Nuoret katsovat, että vallankumous olisi ilmaistava pyrkimyksenä avoimemmin, jotta se ei jäisi sinänsä tarpeellisen reformistisen politiikan varjoon.

– SKP:n pitäisi selkeästi kirjata tavoitteeksi kommunistiseen yhteiskuntajärjestelmään pyrkiminen vallankumouksen kautta. Olisi pohdittava joukkojen rakentamista tulevaisuutta varten, koska muutenhan ollaan vain yksi eduskuntapuolue muiden joukossa. Maailmanlaajuisen kansalaisliikkeen synnyttäminen on tärkeää, Vaskonen miettii.

– Onnistuneiden reformien kautta voidaan tuoda ilmi, että vasemmistolainen joukkotoiminta tuottaa tuloksia, millä on vaikutusta joukkoihin. Näin voidaan perustella toiminnan seuraava, vallankumouksellisempi askel, Kurko pohtii.

Kainulaisen mielestä maailma on niin monitahoinen, että on vaikea hahmottaa, mitä olisivat ne konkreettiset toimet, joilla vallankumoukseen voitaisiin edetä.

– Nyky-yhteiskunta tulee joka tapauksessa kaatumaan omaan mahdottomuuteensa, ja viimeistään silloin olisi oltava valmis toimimaan. Toisaalta vallankumousta ei voi tehdä ilman kansan tukea, joten pohjatyötä on tehtävä, hän toteaa.

Näkemykset vallankumouksellisen politiikan keinoista menevät hieman ristiin. Kainulainen on rauhanomaisen toiminnan kannalla. Kurko ja Vaskonen olisivat valmiita hyväksymään mellakoinninkin, jos sillä pystytään kanavoimaan ihmisten energiaa oikeaan suuntaan.

– Turhautuneelle väestönosalle olisi esitettävä asia sen omalla kielellä. Anarkian kautta vasemmistolaisuus voidaan siirtää uusiin piireihin. Esimerkiksi laululiike on aiemmin toiminut tässä suhteessa onnistuneesti, Vaskonen kiteyttää.

Sosialismia avattava käsitteenä

Nuoret ovat havainneet, että ihmisten tietämys sosialismista on heikkoa. Sosialismi myös samastetaan liian usein Neuvostoliitossa tapahtuneisiin virheisiin, jolloin se ymmärretään jopa demokratian vastakohdaksi. Myös klassikoiden kieltä olisi syytä uudistaa, koska se on nykyihmisille liian vaikeatajuista.

Vaikka nuoret myöntävät sosialismin tuntuvan Suomen oloissa kaukaiselta, keskustelua sosialismista olisi käytävä, jotta se tulisi tavoitetilana edes kommunisteille itselleen ymmärrettävämmäksi.

– Sosialismin perustelujen on lähdettävä hyvän elämän perusteluista. On päästävä eroon materialistisista tavoista korostaa onnellisuutta eli jatkuvasta tavaran hankinnasta, ja luotava terveempiä keinoja onnellisuuden tavoitteluun. Olennaista on huomata, ettei ihmisten arki juuri muuttuisi sosialismissa, Vaskonen tuumii.

Jyväskyläläisnuoret kehottavat kommunisteja nyt suuntautumaan toiminnassa eteenpäin. Poliittista työtä olisi jatkettava ajamalla ihmisille tärkeitä asioita ja palveluja, ja näkymällä kaikilla niillä areenoilla, joilla yhteiskunnallista keskustelua käydään. Vaalipuolueena oleminen ei riitä.

Lisäksi nuorten kuuleminen olisi toiminnassa erittäin tärkeää, koska heillä on edellytykset havaita kalkkeutumia, joita puoluetoiminnassa väistämättä syntyy, kun samat ihmiset touhuavat samassa järjestössä jopa vuosikymmeniä.

SATU KORTELAINEN