Nobel-kirjailija Saramago vieraili Suomessa
Portugalilainen kirjailija José Saramago kävi tapaamassa suomalaisia teatteritaiteilijoita, muusikoita ja kirjojensa ystäviä maaliskuun lopussa. Varsinainen syy hänen vierailuunsa oli cembalisti Elina Mustosen ja ohjaaja Lisbeth Landefortin yhteistyönä syntynyt musiikkinäytelmä Laulustaan lintu tunnetaan, joka perustuu Saramagon romaaniin Baltasar ja Blimunda.
Baltasar ja Blimunda on Saramagon tuotannon keskeisiä osia. Se ilmestyi vuonna 1982 Memorial del convento-nimisenä ja julkaistiin suomeksi vuonna 1989. Teosta on aiemminkin käytetty musiikkiteoksen perustana, sillä italialainen säveltäjä Azio Gorghi on laatinut Saramagon libretton pohjalta kolminäytöksisen oopperan, joka kantaesitettiin Milanon La Scala-oopperassa 1993.
Keskusteluja kirjailijan kanssa
Yksin musiikki ei kuitenkaan tuonut Saramagoa Helsinkiin. Hän halusi tavata lukijoitaan, iberialaisen kirjallisuuden ja kulttuurin opiskelijoita ja opettajia ja muuta kulttuuriväkeä. Lukijoille tarjoutui tilaisuus tavata legendaarista kirjailijaa ainakin kahdessa pääkaupungin kirjakaupan tapaamistilaisuudessa. Suomalaisessa kirjakaupassa nimikirjoitusta jonottavien joukossa seisoi myös presidentti Tarja Halonen, joka ehti vaihtaa muutaman pikaisen sanan Nobel-kirjailijan kanssa.
Lisäksi Helsingin yliopistolla järjestettiin tilaisuus, jossa kirjailija kertoi tuotannostaan ja keskusteli yleisön kanssa lukuisista ajankohtaisista kysymyksistä. Saramagon valtaisasta suosiosta kertoo se, että tilaisuus jouduttiin siirtämään suurempaan luentosaliin, koska alkuperäinen osoittautui liian pieneksi.
Saramagolta kysyttiin, mistä hän saa ideat teoksiinsa, miten hän arvioi romaaniensa kääntämistä, minkälaisia vaikutelmia hän on saanut Suomesta ja suomalaisista sekä miten hän suhtautuu ihmisoikeustilanteeseen Kuubassa. Lisäksi yksittäisten teosten kuten Kertomus sokeudesta-romaanin henkilöistä ja kaksoisolentoteemasta käytiin perusteellista keskustelua.
Castron vieraana
Saramago on syntynyt 1922 vaatimattomiin oloihin Azinhagassa, Lissabonin koillispuolella maattomaan talonpoikaisperheeseen. Perheen muutettua Lissaboniin Saramago hankki teknisen ammattikoulutuksen ja työskenteli automekaanikkona. Hän kertoi olleensa uuttera kirjastoasiakas ja lukeneensa suomalaisista kirjailijoista ainakin F. E. Sillanpäätä, jonka Hurskas kurjuus oli koskettanut häntä voimakkaasti. Suomalaisten mentaliteettia Saramago pitää "portugalilaisena", ihmiset ovat vaatimattomia, rauhallisia eivätkä meluisia.
Ideat teoksiin syntyvät usein sattumalta, ilman tietoista ennakkovalmistelua ja kypsyvät kirjoittaessa. Kääntäjilleen Saramago kertoi olevansa kiitollinen, sillä hän kirjoittaa portugalilaista, kansallista kirjallisuutta, josta kääntäjät tekevät universaalia..
Saramago kertoi Amerikan-matkastaan, jonka aikana hän vieraili Havannassa, esiintyi Havannan yliopistossa ja kävi pitkän ja avoimen keskustelun Fidel Castron kanssa, joka tuli tapaamaan vierasta tämän hotelliin.
Köyhän ääni ei kuulu
Haastatteluissaan Saramago arvioi kriittisesti demokratian tilaa, muuttumattomuutta ja vaihtoehdottomuutta. Kansalaisten vaikutusvalta rajoittuu vaaleihin eikä köyhien ääni kuulu vallan saleissa ja käytävillä.
Saramago on hankkinut pitkän ja perusteellisen kokemuksen yhteiskunnallisesta toiminnasta Portugalin historian synkimpinä vuosina, jolloin maan kommunistinen puolue pystyi sitkeästi ja johdonmukaisesti taistelemaan Salazarin ja Gaetanon fasismia vastaan.
Saramago kertoi uudesta romaanistaan As intermitencias da morte, joka kertoo maasta, missä ihmiset lakkaavat kuolemasta. Teos ilmestyy suomeksi ensi vuonna.
ESA TULKKI
* * * José Saramagon suomennetut teokset:
* Baltasar ja Blimunda, 1989 (Memorial do convento, 1982)
* Kivinen lautta, 1994 (A jaganda de pedra, 1986)
* Kertomus sokeudesta, 1997 (Ensaio sobre a cegueira, 1995)
* Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, 1998 (O evangelho segundo Jesus Cristo, 1991)
* Kaikkien nimet, 2000 (Todos os nomes, 1997)
* Luola, 2003 (A caverna, 2000)
* Toinen minä, 2005 (O homen duplicado, 2002)