New Orleans jätetty rotille

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 31/2006.

Viime tiistaina tuli kuluneeksi vuosi Yhdysvaltain historian laajimmat tuhot aiheuttaneesta luonnonkatastrofista, hirmumyrsky Katrinasta. Se tuhosi pahoin New Orleansin kaupungin ja muita Meksikonlahden alueita.

Vuosi sitten maailma myötäeli Katrinan uhreiksi joutuneiden koettelemuksissa. Sitä vastoin Bushin hallinnon ja muiden viranomaisten toiminta ei saanut osakseen sympatiaa.

Melko pian paljastui, että viranomaisten toiminnassa ei ollut kyse vain epäpätevyydestä ja välipitämättömyydestä. Kyse oli törkeästä, rasistisesta ja luokkaluonteisesta rikoksesta erityisesti New Orleansin köyhiä vastaan. Hätätilannetta käytettiin kaupungin saartamiseen, avun epäämiseen, sotatilan julistamiseen sekä mustien ja köyhien asukkaiden pysyvään karkottamiseen. Suunnitelmana oli ja on muuttaa kaupungin väestörakenne ja tehdä siitä rikkaiden Disneyland.

Presidentti George W. Bush lupasi 15. syyskuuta viime vuonna vaurioiden korjaamista ja jälleenrakentamista "nopeasti". Tässä tämänhetkinen tilanne:

Virallisten tietojen mukaan yli 1 800 ihmistä sai surmansa hirmumyrskyn kourissa, mutta uusia ruumiita löydetään koko ajan. Esimerkiksi maaliskuusta tähän päivään New Orleansissa on löydetty 23 ruumista. Kukaan ei tiedä, kuinka paljon ruumiita on vielä löytymättä.

Alle puolet myrskyä edeltäneestä 460 000:n hengen väestöstä on palannut, ja väestöä on hädin tuskin yhtä paljon kuin vuonna 1880.

Lähes kolmasosa törystä ja rojusta on edelleen korjaamatta. 60 prosentilla kodeista ei edelleenkään ole sähköä. Vain 17 prosenttia busseista toimii.

Puolet lääkäreistä on lähtenyt, ja sairaanhoitajista on tuhannen hengen vajaus. Kuusi yhdeksästä sairaalasta on edelleen suljettuna. Itsemurhat ovat lisääntyneet 300 prosenttia.

Tuhannet kodit ovat edelleen samanlaisia aavetaloja kuin ne olivat tulvan peittäessä ne. Kaupungin asukkaat eivät ole vielä saaneet dollariakaan liittovaltion asunnonkorjaus- eikä talojen jälleenrakennusrahoja. Rahat ovat menneet gryndereille, keinottelijoille ja rikkaille. Kymmenet tuhannet ihmiset odottavat. Vuokrataso on noussut 40 prosenttia.

Ainoa mikä etenee nopeasti on julkisten palvelujen yksityistäminen. Esimerkiksi suurin osa kouluista on tuhoutunut, ja jäljellä olevia kouluja on yksityistetty. Ennen Katrinaa paikallisesti vaaleilla valittu koululautakunta valvoi yli 150 koulua, nyt neljää.

Myös muita palveluja on yksityistetty. Esimerkiksi julkinen asunto- ja asuntorakennustoiminta. Eli kuten Louisianan republikaaninen kansanedustaja Richard Baker kehui Washingtonin lobbareille syyskuussa 2005: "Me pääsimme vihdoin eroon julkisesta asumisesta New Orleansissa. Me emme pystyneet tekemään sitä, mutta Jumala pystyi."

Katrinan jälkihoito on karmea ja murheellinen osoitus siitä, että yksityisomistukseen ja voitontavoitteluun perustuva järjestelmä on haluton ja kyvytön vastaamaan tavallisten ihmisten tarpeisiin. (ES)