Musharrafin kaappaus
Pakistanin presidentti ja asevoimien komentaja Pervez Musharraf kumosi viime viikon lauantaina maan kansalaisoikeudet ja perustuslain sekä julisti hätätilan. Viranomaiset pidättivät tuhansia hallituksen arvostelijoita, juristeja ja opposition edustajia. Ei-valtiollisten televisio- ja radioasemien lähetykset katkaistiin. Maanantaina presidentin hallinto ilmoitti, että parlamentti hajotetaan 15. marraskuuta ja parlamenttivaalit pidetään aiemman suunnitelman mukaisesti tammikuussa.
Näiden toimien seurauksena Pakistanissa on käytännössä sotilasdiktatuuri. Perustuslain sijasta maata hallitaan Musharrafin armeijan päällikkönä antaman väliaikaisen määräyksen nojalla.
Musharraf nousi valtaan sotilasvallankaappauksella lokakuussa 1999.
"Valitettavaa", mutta "ei vaikuta"
George W. Bushin hallinto, Britannian labour-hallitus ja muut länsivallat reagoivat Musharrafin kaappaukseen miedoimmalla mahdollisella tavalla. Tiettävästi ainakin USA ja Britannia tiesivät kaappauksesta etukäteen, mutta näyttivät vihreää valoa Musharrafin luvattua, että poikkeustila kestää "vain hyvin lyhyen ajan".
USA:n ulkoministeri Condoleezza Rice, joka on Bushin tavoin toistuvasti ylistänyt Musharrafia ja hänen sitoutumistaan demokratiaan, kuvasi hätätilan julistamista "hyvin valitettavaksi", mutta vahvisti, että Washington jatkaa läheistä yhteistyötä Pakistanin sotilashallinnon kanssa.
Rice sanoi Washingtonin tarkastelevan uudelleen apuaan Pakistanille. Ricen lausunto ei ollut kuitenkaan uhkaus vaan sen tunnustamista, että tietyt USA:n säännökset saattavat pakottaa Bushin hallinnon leikkaamaan taloudellista tukeaan Pakistanin sotilashallinnolle.
Pentagon oli vielä vähemmän kriittinen Musharrafin kaappausta kohtaan. Pentagonin tiedottaja Geoff Morrell sanoi, että hätätilan julistaminen "ei vaikuta sotilaalliseen tukeemme Pakistanin ponnisteluille terrorismin vastaisessa sodassa".
Britannian ulkoministerin David Milibandin lausunto oli kuin kaikua Ricen kommenteista.
Levollinen reaktio Musharrafin kaappaukseen ja ilmeiseen verilöylyn vaaraan on jyrkästi vastakkainen sille jyrkälle tuomiolle, jonka USA, Britannia ja muut länsimaat esittivät viime kuussa Burman eli Myanmarin sotilasjuntalle, kun se väkivaltaisesti tukahdutti mielenosoitukset. (Voidaan muuten olettaa, että mielenosoitusten väkivaltaisesta hajottamisesta Georgiassa presidentti Mihail Saakashvilin toimesta ei ilmaista lännessä minkäänlaista paheksuntaa.)
Pakistanin ja Myanmarin ero on siinä, että Pakistanin hallinto on USA:lle tärkeä liittolainen sen ajaessa saalistusetujaan Keski-Aasian ja Lähi-idän öljyrikkailla alueilla. Musharraf on antanut elintärkeää logistista apua USA:n Afganistaniin ja Irakiin tekemille hyökkäyksille ja näiden maiden miehitykselle. Samoin hän on antanut USA:n tiedusteluelinten käyttöön kidutuskeskuksiaan.
Tiettävästi Musharraf on myös sallinut USA:n armeijan käyttää Pakistanin aluetta Iranin vastaisen sodan valmisteluun
USA:n apu 10 mrd. dollaria
Siitä, että Musharraf tarvitsi Bushin hallinnolta luvan kaappaukselleen, ei liene mitään epäilystä. Tuskin kukaan asioita tunteva henkilö uskoo, että Pakistanin presidentti voi tehdä mitään poliittista tai sotilaallista päätöstä ainakaan ilman USA:n hallituksen suostumusta, jollei peräti sen varsinaista johtamista.
USA:n dollarit pitävät Musharrafin vallassa. Vuoden 2001 syyskuusta lähtien USA on antanut Pakistanille ainakin 10 miljardia dollaria lähinnä sotilasapua. Pelkästään tänä vuonna USA on antanut Musharrafille talous- ja sotilasapua 700 miljoonaa dollaria. Se ei ole mikään altruistinen lahja ilman kuuliaisuusehtoja. Ja ensi vuodeksi luvattu 800 miljoonaa dollaria myös takaa sen, että Musharraf tekee jatkossakin täsmälleen niin kuin Bushin hallinto määrää.
Ei ole liioittelua sanoa, että Musharraf ei pysyisi päivääkään virassaan ilman USA:n apua ja suojelua.
Itse asiassa rahalliset siteet muodostavat USA:n ja Pakistanin välille lähestulkoon symbioottisen suhteen. Vuoden 2001 jälkeisinä kahtena vuotena USA:n apu Pakistanille kasvoi 224 miljoonalla dollarilla. Tällainen apu on taattu niin kauan kuin Pakistanin johto pelaa USA:n säännöillä ja tukee sen ulkopolitiikkaa
Bhutto-suunnitelma
Mutta kaikki ei mene niin kuin suunnitellaan. Musharrafin pyrkimys pitää kiinni sekä armeijan komentajan että presidentin virasta on nostattanut opposition, jota hänen hallintonsa ei aikonut sietää. Musharraf on USA:n kannalta ehdottomasti olennainen hahmo Pakistanin pitämisessä valvonnassa. USA:n mielestä hänen valtansa täytyy jatkua, mutta voittoa vuoden 2008 tammikuun vaaleissa ei voitu taata, koska maassa on noussut koko poliittisen ja ideologisen kirjon kattava oppositio.
Opposition voiton torjumiseksi USA on yli puoli vuotta yrittänyt orkestroida Pakistanissa sellaista poliittista siirtymää, joka pitäisi Musharrafin vallassa ilman, että Bushin saarnat demokratian levittämisestä muslimimaailmaan joutuisivat naurunalaisiksi.
Niinpä USA junaili Pakistanin entisen pääministerin Benazir Bhutton maahan paluun. Bhutto kilpailisi vaaleissa pääministerin paikasta Musharrafin kanssa tehdyn sopimuksen pohjalta ja jatkaisi imartelevaa Bushin hallinnon tukemistaan.
Bhutton paluun vastustajat toivottivat hänet tervetulleeksi väkivaltaisella hyökkäyksellä, jossa sai surmansa paljon hänen kannattajiaan. Samaan aikaan islamistimilitantit vaativat Musharrafin panemista viralta, ja myös demokratian kannattajat alkoivat esittää vaatimuksiaan.
Viime viikon lauantaina Musharraf sitten julisti hätätilan, ja Bushin hallinnon huolellisesti laaditut suunnitelmat pettivät.
Eikä Musharrafin kaappaus ainoastaan osoittanut jälleen kerran valheiksi demokratiapuheita, joilla Bushin hallinto on oikeuttanut rikolliset sotansa Irakissa ja Afganistanissa. USA ja Britannia tajuavat, että Musharrafin kaappaus on epätoivoista peliä, joka voi epäonnistua, aiheuttaa kansannousun ja kääntyä Pakistanin kenraaleja ja imperialismia vastaan.
ERKKI SUSI