Murhenäytelmä on yhteinen
Lähihistorian pahin luonnonkatastrofi on murheellinen tosiasia. Merenalaisen maanjäristyksen viime sunnuntaina synnyttämien jättimäisten hyökyaaltojen surmaamien ihmisten määrä Intian valtameren rannikoilla Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa, Afrikassa ja Intiassa on kasvanut sitä mukaa, kun pelastus- ja raivaustyöt ovat edenneet. Synkimpien arvioiden mukaan kuolonuhreja saattaa olla jopa paljon yli 100 000. Miljoonat, pääosin köyhien alueiden ihmiset ovat lisäksi loukkaantuneet ja menettäneet kotinsa ja kaiken omaisuutensa.
Taloudelliset menetykset nousevat moniin miljardeihin euroihin. Talot, tiet, puhelinyhteydet ja muu infrastruktuuri ovat tuhoutuneet maailman köyhimpiin kuuluvilta laajoilta alueilta.
Ja katastrofi voi vielä laajeta. YK on varoittanut nopeasti leviävistä kulkutaudeista katastrofialueilla, jos terveydenhuoltojärjestelmää ei saada toimimaan riittävän tehokkaasti.
Katastrofialueiden lomakohteissa oli valtava määrä ulkomaisia turisteja, myös suomalaisia. Huoli heidän kohtalostaan oli ja on ymmärrettävä kunhan samalla muistetaan, että suurimman onnettomuuden uhreiksi ovat joutuneet alueiden köyhät ihmiset.
Tuhansien turistien arvioidaan kuolleen. Koska satoja suomalaisiakin on edelleen kateissa, suomalaisuhrienkin määrän pelätään nousevan suureksi. Voidaan vain toivoa, että uhrien määrä jää mahdollisimman pieneksi, että kadonneista ainakin suurin osa löydetään elävinä tai kuolleina ja että eloon jääneiden evakuointi ja hoito sujuvat ripeästi.
Kansainvälinen Punainen Risti on vedonnut ympäri maailmaa avun saamiseksi katastrofialueille. Vetoomukseen on kaikkien hyvän tahdon ihmisten syytä vastata. Nyt tarvitaan solidaarisuutta niille, jotka ovat menettäneet kaiken.
Katastrofi osoittaa jälleen kerran, että maailma tarvitsee ennen kaikkea tehokasta YK:n johtamaa siviilikriisinhallintaa, ei kriisinhallinnan kaapuun puettuja taistelujoukkoja.
Kansainvälisen median ja sen haastattelemien asiantuntijoiden mukaan nyt tapahtunut oli hirvittävä, mutta pitkälti vältettävissä ollut murhenäytelmä. Maanjäristyksiä ja hyökyaaltoja, tsunameja, voidaan ennakoida omilla mittauslaitteillaan. Vaikka maanjäristyksiä on vaikea ennustaa, nyt tapahtuneen katastrofin laajuutta olisi voitu merkittävästi vähentää, jos varoitusjärjestelmä olisi toiminut, jos varoitus olisi annettu heti ja jos hätäapuun olisi varauduttu.
Nyt tiedetään, että USA:n armeijalle ja ulkoministeriölle oli annettu ennakkovaroitus katastrofista. Intian valtamerellä Diego Garcian saarella sijaitsevalle USA:n laivastotukikohdalle oli ilmoitettu siitä. Miksi varoitusta ei välitetty edelleen uhan alaisille maille?
Vastaisen varalta varotoimia on välttämätöntä tehostaa.
Yksi tapahtuneen katastrofin esiin nostama vaatimus liittyy luonnonilmiöiden manipulointiin ja käyttämiseen sodankäynnin välineinä. Viimeaikaisten tieteellisen todisteiden mukaan esimerkiksi USA:n HAARP-ohjelma (High-frequency Active Auroral Research Program) on täysin toimintavalmis ja sen avulla voidaan keinotekoisesti "laukaista" tulvia, kuivuutta, pyörremyrskyjä ja maanjäristyksiä. Sotilaallisesta näkökulmasta HAARP on joukkotuhoase. YK:n tulisikin ottaa kysymys "ympäristösodankäynnistä" käsittelyyn siinä kuin kasvihuonekaasujen ilmastovaikutuksetkin ja kieltää sen kehittely. "Luonnollisissa" luonnonkatastrofeissa on ihmiskunnalle enemmän kuin tarpeeksi vitsausta.