Luokkakantaista sivistystyötä jo 30 vuotta

Demokraattinen sivistysliitto täytti joulukuussa 30 vuotta. Turussa viikonloppuna järjestetyssä juhlaseminaarissa Pirkko Turpeinen-Saari kertoi liiton alkutaipaleesta. Turpeinen-Saari oli tuolloin vasta perustetun Demokraattisen vaihtoehdon eduskuntaryhmän kansanedustaja. Hän oli marssinut Holkerin hallituksen opetusministeri Christoffer Taxellin puheille ja vaatinut, että Devalla pitää olla oma opintojärjestönsä, kun kaikilla muillakin puolueilla sellainen on. Pataporvarillinen Taxell oli kaikesta huolimatta hankkeen puolella, ja niin itsenäisyyspäivänä 1986 perustettiin DSL ja Pirkko Turpeinen-Saaresta tuli sen ensimmäinen puheenjohtaja.

DSL paalutti alusta asti toimintansa periaatteet marxismiin, sosialismiin ja luokkakantaiseen vasemmistolaisuuteen. Tämä oli 1980-luvun loppupuolella radikaali teko. Marxismi oli jo pitkään ollut kriisissä. Länsimaissa sen oli julistanut kuolleeksi 1970-luvulla muotiin noussut postmoderni ajattelu, joka julisti suurten totuuksien ja tarinoiden turhuutta. Itäinen marxismi oli vajonnut marxismi-leninismin dogmaattisuuteen ja kehäpäätelmiin, joilla yritettiin lähinnä perustella neuvostomallisen sosialismin paremmuus ja kestävyys kaikkiin muihin verrattuna. Reaalisosialismin kriisikin alkoi olla tosiasia, vaikka erilaisia korjausliikkeitä yritettiin esimerkiksi Neuvostoliitossa tehdä. Suomessa vasemmiston hajaannus oli kehittynyt jo liki patologiseen vaiheeseen.

DSL perustettiin siis vaiheessa, jossa liki kaikki sen peruskivet olivat joko poissa muodista tai julistettu tuota pikaa kuoleviksi reliikeiksi.

DSL perustettiin siis vaiheessa, jossa liki kaikki sen peruskivet olivat joko poissa muodista tai julistettu tuota pikaa kuoleviksi reliikeiksi. Tämä vain alleviivaa järjestön merkitystä suomalaisen vasemmistosivistyksen historiassa.

Alusta asti eräs liiton kulmakivi on ollut julkaisutoiminta. 1980-luvun merkittävimpiä marxilaisia julkaisuja on vuonna 1987 julkaistu Ideologia, subjekti, humanismi –teos, jossa alan kotimaiset eturivin ajattelijat ruotivat porvarillista ihmiskuvaa, sen läpitunkevuutta yhteiskuntaan oikealta vasemmalle. Kirjan maalaamat uhkakuvat realisoituvatkin seuraavalla vuosikymmenellä tuhoisin seurauksin.

1990-luvun taitteessa reaalisosialismi ja eurooppalaiset kansandemokratiat sortuivat. Suomessakin valtaosa vasemmistosta luopui aatteensa perustasta, sosialismista ja marxismista. Historian lopun maisemissa jäi piskuisen DSL:n harteille liki yksin ylläpitää tieteellistä marxilaista tutkimusta ja sosialismin liekkiä vaikeiden vuosien yli uusliberalismin ja Euroopan integraation vyöryessä Suomeen. Astetta akateemisempi Karl Marx -seura perustettiin vasta 1997. Yhteistyö DSL:n ja Marx-seuran kanssa on sittemmin ollut hedelmällistä.

1990-luvun merkittävimpiin DSL-julkaisuihin voi lukea kriittiset puheenvuorot EU:sta ja raha- ja talousliitto Emusta. Jälkiviisaus on pahasta, mutta ei voi olla huomaamatta, miten tarkkanäköisesti niissä kuvataan niitä ristiriitoja ja ongelmia, joiden parissa unioni nyt joutuu pyristelemään.

Marxilaisen tutkimuksen puolella DSL julkaisi 1990-luvulla kaksi merkkiteosta: vuonna 1996 ilmestyi Pertti Honkasen maan mainio johdatus marxilaiseen taloustieteeseen. Ortodoksian tuolla puolen esittelee Karl Marxin peruskäsitteitä, mutta myös soveltaa marxilaista ajattelua modernin yhteiskunnan ongelmiin, kuten työttömyyteen. Honkanen esittelee muun muassa marxilaisen ajattelun historiaa sekä sen kanssa kilpailevia taloustieteen koulukuntia.

Marx ja villi länsi –kokoelma enteili jo vuonna 1997 tämän vuosituhannen ”Marx-buumia”. Siihen on koottu useita artikkeleita, joissa luodaan Marxin ajatteluun uusia, tuoreita näkökulmia, jotka tuntuvat raikkailta vielä tänäkin päivänä.

Kenties merkittävin kontribuutio suomalaiseen Marx-keskusteluun on DSL:n korostama ekologinen näkökulma. Artikkelikokoelmat Marx ja ekologia sekä Kuka maksaa ympäristölaskun? yhdessä Jukka Heiskasen teosten kanssa muodostaa yhteenvetoa sekä Marxin ympäristöajattelusta, mutta myös ekologian jatkokehittelyä marxilaisissa puitteissa. Ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristöongelmien syiden analysointi ja vaihtoehtojen visiointi ei yksinkertaisesti ole mahdollista ilman marxilaista otetta. Muuten käsittely jää kovin vaillinaiseksi.

Tänä päivänä työväenluokka on sivistyneempää kuin koskaan ja meillä on käytössä valtavat tietoresurssit niin julkisissa kirjastoissa kuin vaikkapa tietoverkoissa.

DSL tekee ja tukee toki paljon muutakin kuin marxilaista tutkimusta. Eräs sen vahvuus onkin monipuolisuudessa: työväen sivistystyö on yhtä monimuotoista kuin työväenliike itsessään. Siihen mahtuu niin sielun kuin ruumiin ravitsemista, yhtä lailla mielen- kuin kädentaitojen kehittämistä, taidetta, tiedettä ja kansalaistaitoja laidasta laitaan.

Tänä päivänä työväenluokka on sivistyneempää kuin koskaan ja meillä on käytössä valtavat tietoresurssit niin julkisissa kirjastoissa kuin vaikkapa tietoverkoissa. Oppimisen tarve on valtava, ja siihen on myös mahdollisuuksia. DSL on jatkossakin se Suomen radikaalein, marxilaisin ja luokkakantaisin sivistysjärjestö. Yhteistyö jatkuu.