Öljyvaluuttasota
Toisin kuin maailman valtamedia toitottaa, Yhdysvaltojen ja Israelin suunnitelmilla hyökätä Iraniin ei ole mitään todellista tekemistä Iranin väitetyn ydinaseohjelman kanssa. Se on vain veruke. Sen sijaan hyökkäyssuunnitelmilla on paljonkin tekemistä öljyvarojen hallinnan, öljykaupan ja öljyvaluutan kanssa.
Ranskan presidentin Jacques Chiracin viime viikolla esittämillä uhkauksilla ydinaseiden käyttämisestä "terrorismia" tukevia valtioita vastaan ja Saksan liittokanslerin Angela Merkelin hänelle antamalla tuella on suora yhteys tekeillä olevaan hyökkäykseen Irania vastaan osittain ydinaseita käyttäen. Chiracin ja Merkelin lausunnot ovat psykologista valmistelua hyökkäykseen, jota johtavat eurooppalaiset Nato- ja EU-maat ovat valmiita tukeman.
Euroa käyttävä öljypörssi
Iranin todellinen iso ase on yksinkertainen, vapaan markkinatalouden mukainen toimenpide, jota maa on kertonut suunnittelevansa tämän vuoden maaliskuuksi. Iran valmistautuu avaamaan pörssin, kauppavaihdon ja potentiaalisesti tulevaisuuden markkinat, joilla kaupankävijät voivat ostaa ja myydä öljyä ja kaasua samaan tapaan kuin International Petroleum Exchange (IPE) Lontoossa ja NYTMEX New Yorkissa.
Erona on ensiksikin, että Iranin pystyttämä pörssi hinnoittelisi energiansa euroissa, ei dollareissa, ja toiseksi, että se ei käyttäisi öljyn hinnoittelun mittapuuna Texasin eikä Pohjanmeren öljyä vaan Persianlahden öljyä.
Entä sitten? Tämähän kuulostaa pienehköltä muutokselta ja mahdollisesti jopa hyödylliseltä, koska se laajentaisi valinnanvaraa kaupantekijöiden ja kuluttajien keskuudessa tavalla, jota 1700-luvun modernin kapitalismin isä Adam Smith olisi suositellut.
Mutta asia ei ole näin. Tällainen Iranin pystyttämä pörssi voisi olla paljon pahempi isku USA:n eduille kuin Iranin kyky valmistaa ydinpommi.
Öljyn hinnan ja dollarin välinen suhde on läheinen ja tärkeä ja erittäin hyödyllinen dollarin asemalle maailman valuuttavarantona. Kilpailevan pörssin ja tulevaisuuden markkinoiden näköala avaa mahdollisuuden voittoa tuottavalle pelille euron ja dollarin kesken.
Ja jos öljy ja kaasu aletaan nimetä useamman kuin vain yhden valuutan mukaisesti, miksipä ei avata kauppaa muille? Miksei nimetä öljytynnyrin hintaa Japanin jeneissä tai Kiinan juaneissa, eli maailman toiseksi suurimman öljyntuojan valuutassa?
Miksei lyhyesti sanoen lopeteta kaikkivaltiaan dollarin monopoliasemaa?
USA:n asema romahtaisi
Tällaista vetoa ei tervehdittäisi ilolla Washingtonissa, joka Bagdadin kukistumisen jälkeen vuonna 2003 nopeasti peruutti Saddam Husseinin vuonna 2000 tekemän päätöksen alkaa myydä irakilaista öljyä mieluummin euroissa kuin dollareissa. Loppujen lopuksihan USA:n suuri etu maailman valuuttavarannon haltijana merkitsee sitä, että jos kaikki muu menee pieleen, USA:n keskuspankki voi vain painaa enemmän dollareita ja maksaa öljyntuontinsa sillä tavoin.
Luonnollisesti on olemassa rajat sille, missä määrin USA voi halventaa valuuttansa arvoa, kuten maailma huomasi ensimmäisen suuren Opecin hinnannousun myötä 1973, jolloin tynnyrihinta kolminkertaistui. Tätä on tavallisesti pidetty Saudi-Arabian ja muiden arabiöljymaiden poliittisena päätöksenä rangaista USA:ta sen tuesta Israelille Jom kippurin sodan aikana. Tämä on osittain totta, mutta ratkaisevasti Opecin päätös oli suoraa seurausta presidentti Richard Nixonin 17.8. tekemästä päätöksestä irrottaa dollari kultakannasta.
Dollarin arvo aleni, mikä merkitsi, että Opec-tuottajat saivat vähemmän tuottoa öljystään. Niinpä Beirutin kokouksessaan 22.9. Opec hyväksyi päätöslauselman, jossa päätettiin ryhtyä kaikkiin välttämättömiin toimiin minkä tahansa jäsenmaiden reaalituloja heikentävien kansainvälisten valuuttatapahtumien korvaamiseksi.
Suurin osa valuuttamaailmasta odottaa nyt uutta samanlaista dollarin devalvaatiota vastauksena USA:n hirveälle vaihtotaseen vajeelle. On ennusteltu, että dollari voisi pudota jopa 40 prosenttia tai enemmän. Markkinat eivät yksinkertaisesti tiedä milloin tämä tapahtuu. Mutta jos se tapahtuisi sen jälkeen kun Iranin pörssi on pystytetty ja toiminnassa, dollari-euro-kaupalla Teheranin energiamarkkinoilla pelaavat voisivat voittaa melkoisia summia.
Ydinasetta tuhoisampi ase
Teheranin pörssi on listattu tämän vuoden tavoitteeksi Iranin nykyisessä viisivuotissuunnitelmassa. Tehran Times -lehti kertoi 26.7. viime vuonna, että lopulliset valtuudet hankkeen toteuttamiseen oli saatu. Pörssin käynnistämisestä vastaava entinen öljyministeri Mohammad Javad Asemipour on tehnyt lukuisia salaisia tiedustelumatkoja Lontooseen, Frankfurtiin, Moskovaan ja Pariisiin.
Joulun jälkeen hän sanoi, että "läpinäkyvyys öljykaupoissa olisi yksi sellaisen järjestelmän [pörssin] eduista". Ja hän lisäsi, että tämä "antaisi kaupantekijöille pääsyn asiaan liittyvään informaatioon ja tarjoaisi yhtäläiset kaupalliset mahdollisuudet".
Asemipour näyttää olevan vakuuttunut siitä, että Iran pystyy yllyttämään eurooppalaiset amerikkalaisia vastaan ja euron dollaria vastaan. Vähän yli vuosi sitten hän sanoi, että eurooppalaiset ovat pelanneet USA:n kanssa "hienoa peliä" pakotteiden vuosina. "Tässä pelissä eurooppalaiset ovat teeskennelleet olevansa USA:n puolella samaan aikaan kun he osallistuivat liiketoimintaan täällä ja kehittivät eräänlaista kilpailua amerikkalaisten kanssa."
Kysymys kuuluukin nyt, tulevatko maailman liikemiehet Teheranin pörssiin, jos tai kun se avautuu. Tuoreessa muistissa on, että samanlaisella ajatuksella ei ollut Dubaissa vetovoimaa. Mutta Dubain hanke olikin ennen kuin öljyn hinnat nousivat 65 dollariin tynnyriltä, ennen kuin Dubain kumppanit Persianlahden yhteistyöneuvostossa lakkasivat pitämästä Irania potentiaalisena vihollisena ja kutsuivat sen kokouksiinsa tarkkailijana ja ennen kuin arabimaailma alkoi päätellä, että Iranista oli tullut Irakin sodan todellinen voittaja.
Iranilla on siis käytettävissään ydinasetta paljon tuhoisampi ase, jolla iskeä taloudellisesti haavoittuvaa USA:ta vastaan.
ERKKI SUSI
* * * * *
Lähteitä mm.: William Clark: The Real Reasons Why Iran is the Next Target. The Emerging Euro-denominated International Oil Marker, 27.9.04; Krassimir Petrov: The Proposed Iranian Oil Bourse, 20.1.06; Martin Walker: Iran’s Really Big Weapon, 23.1.06. www.globalresearch.ca.