Kuusi vuosikymmentä rauhan puolesta

15.05.2009 - 12:00
(updated: 09.10.2015 - 12:38)

Alkuperäinen kirjoittaja: Lue lisää Tiedonantajan nro 19/15.5.2009

Suomen Rauhanpuolustajat täyttää 60 vuotta, mutta järjestön toiminnanjohtajan Teemu Matinpuron mukaan nykyiset haasteet pitävät sen verran kiireisenä, että tarvetta juhlalliseen nostalgiaan tai historiikkien kirjoittamiseen ei ole. Eikä resurssejakaan – kiitos valtiovallan.


Parikymmentä vuotta sitten alkoivat Rauhanpuolustajien vaikeat ajat. Massaliikkeestä tultiin reippaasti vaatimattomammalle tasolle, kun valtionapu romahti ja kylmä sota päättyi Neuvostoliiton hajoamiseen.


Sen sijaan tarve Suomen Rauhanpuolustajien perusajatuksessakin esille tuodulle toiminnalle rauhan, ihmisoikeuksien ja maailmanlaajuisen tasa-arvon puolesta ei poistunut minnekään. Vanhat kriisit esimerkiksi Lähi-idässä jatkuivat ja syntyi nippu uusia, kun maailmanjärjestystä ryhdyttiin kylmän sodan jälkeen takomaan uuteen uskoon.


Tänä päivänä Rauhanpuolustajien kenttä on laaja ja toimintamuodot moninaiset. Teemu Matinpuro kertoo, että toimintaa pyritään mitoittamaan ja suuntaamaan omien resurssien mukaan.


– Rauhanliike pyrkii tekemään yhteistyötä ja välttämään päällekkäisyyksiä. Ei ole järkevää keskittää voimavaroja jonnekin alueelle, missä joku toinen järjestö jo tekee hyvää työtä.


Myös toimintatavoissa on tapahtunut muutosta. Kannanottojen ja mielenosoitusten rinnalle ja ohikin ovat vaikutuskanavina nousseet verkostoituminen, kansainvälinen yhteistyö ja keskustelunavaukset, joista merkittävimpiä ovat Like-kustantamon kanssa yhteistyössä julkaistavat Pystykorva-sarjan kirjat. Myös Voima-lehden perustamisessa Rauhanpuolustajat oli aloitteentekijänä.




Afganistan ja Länsi-Sahara



Tällä hetkellä muun muassa Afganistanin tilanne kiinnostaa Rauhanpuolustajia, etenkin koska kyseessä on tulenarka kriisi ja jossa mukana on myös suomalaisia joukkoja.


Teemu Matinpuron mukaan näyttää siltä, että perinteisen rauhanturvaamisen aika on ohi ja Suomessa ollaan siirtymässä kriisienhallintaan, joka tarkoittaa käytännössä osallistumista sotaan. Kehitys on hänen mielestään hyvin kielteistä.


– Afganistaninkaan osalta ei esimerkiksi keskustella todellisista syistä, miksi Suomi on mukana. Kyseessähän on ollut poliittinen prosessi, jossa pikku hiljaa on edetty syvemmälle, muistuttaa Matinpuro. Myös eduskuntavasemmisto saatiin aikoinaan hyväksymään Suomen Afganistanin operaatio, joka on jatkunut jo seitsemän vuotta.


Irvokkaisiin piirteisiin kuului Suomen rahoittamassa paikallisessa naisvankilassa paljastunut vankien pakottaminen prostituutioon. Matinpuron mukaan Rauhanpuolustajien piirissä naisvankilahankkeeseen suhtauduttiin hyvin kriittisesti, mutta skandaali paljasti hankkeen karmeammaksi kuin kukaan oli uskaltanut odottaa.


Rauhanpuolustajat yrittää lähes ainoana suomalaisena järjestönä pitää esillä myös Länsi-Saharan tilannetta. Marokko miehittää edelleen Länsi-Saharan, entisen Espanjan siirtomaan aluetta, vaikka konflikti olisi helposti ratkaistavissa vain vaatimalla jo tehtyjen sopimusten noudattamista.


Matinpuron mukaan on ikävää, että länsisaharalaisen Polisario-vapautusliikkeen kovasti odottama kansainvälisten sopimusten täytäntöönpano on jämähtänyt lähinnä Marokon poliittiseen haluttomuuteen. Länsimailla ei taas ole ollut intoa lähteä painostamaan Marokkoa toimenpiteisiin, sen verran tärkeä alue maa on esimerkiksi monille Euroopan unionin maille.




Puuttuu visio



Teemu Matinpuron mielestä tällä hetkellä Suomen keskeisimpiä turvallisuuspoliittisia puutteita on vision puute.


– Suomen poliittinen johto ei hae vahvaa näkemystä siitä, mitä voisi olla suomalainen liittoutumattomuuspolitiikka Naton ulkopuolella, sanoo Matinpuro.


Haluttomuus esittää vaihtoehtoa Nato-jäsenyydelle leimaa sotilaallisen liittoutumattomuuden vastustajat helposti menneisyyteen katsovaksi ja muutosvastaiseksi änkyräporukaksi.


Matinpuro on ihmetellyt esimerkiksi Suomen saamattomuutta aseriisunnan kysymyksissä. Hän peräänkuuluttaa vanhaa mutta kestävää ajatusta ydinaseettomasta Pohjolasta.


– Muutenkaan Suomella ei ole tarvetta mennä sotilasliittojen mukana konflikteihin eri puolille maailmaa. Sen sijaan meidän pitäisi toimia niin, että vastakkainasettelujen määrä maailmassa vähenisi eikä päinvastoin, summaa Matinpuro.



....



MARKO KORVELA

Tilaa Tiedonantaja!

Piditkö lukemastasi? 
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!

 

 

 

 

Arkiston arkiston artikkeli