Kommunistin puheenvuoro

Peter Björklöf (s. 1957) liittyi Suomen kommunistiseen puolueeseen vuonna 1980. Hän on pitkään vaikuttanut kunnallispolitiikassa: ensimmäisen kerran Björklöf valittiin valtuustoon 1980-luvun puolivälissä ja on siitä lähtien tullut valituksi. Nykyisin hän toimii Raaseporin valtuustossa.

– Asun Billnäsissä, entisessä Pohjan kunnassa, joka on nykyisin osa Raaseporia.

Hänen nuoruudessaan Billnäs oli paikkakuntana demarivoittoinen.

– Kotona keskusteltiin ja väiteltiin politiikasta. Isäni oli poliittisesti aktiivinen ja vanhempi veljeni kuului demarinuoriin. Tuolloin demareista löytyi vielä radikalismia.

Björklöfin mukaan poliittisten näkemyksien heräämisen kannalta kodin ilmapiirillä oli keskeinen merkitys.

– Kuuluin itsekin demarinuoriin ja olin järjestön toiminnassa mukana. Käsittelimme marxilaista sosialidemokratiaa, mutta havaitsin selkeän ristiriidan: teoria ja käytäntö eivät kohdanneet.

Björklöf kaipasi radikaalimpia näkemyksiä.

– Tuolloin alueella toimivat myös Karjaan-Pohjan Sosialistiset nuoret. He olivat aktiivisia ja järjestivät tapahtumia ja mielenosoituksia.

Björklöf koki Sosialististen nuorten arvomaailman ja toimintatavan itselleen sopivaksi.

– 1970-luvun lopulla liityin Karjaan ja Pohjan Sosialistisiin nuoriin, sekä myös Skdl:ään. Sosialististen nuorten kautta tutustuin myös vanhempiin kommunisteihin.

Tammikuussa 1980 Björklöfistä tuli SKP:n jäsen.

– Vilho Aho toimi puolueosaston sihteerinä. Hän oli toiminut koko sodan jälkeisen ajan järjestötehtävissä, lukenut paljon marxilaista kirjallisuutta ja myös miettinyt lukemaansa.

Björklöfin mukaan Ahosta jäi lähtemättömät jäljet.

– Keskustelut olivat hyödyllisiä ja kiinnostavia. Ojentaessaan jäsenkirjan hän totesi, että ”tämä on elämänpituinen tehtävä”.

Moskovaan

1980-luvun puolivälissä Björklöfin tie vei Neuvostoliitoon, Moskovan kansainväliseen puoluekouluun, jossa opiskeli myös suomalaisia kommunisteja.

– Suomessa puolueteorian opintomahdollisuudet olivat rajallisia, vaikkakin nykyistä paremmat. Moskovaan lähtöni tuli puheeksi piirijärjestössä. Sitten puolue valitsi ryhmän, joka lähetettiin Moskovaan. Aika Moskovassa lukeutuu elämäni parhaimpiin ja oli siihen asti parasta, mitä minulle oli tapahtunut. Matkan myötä elämänkokemukseni karttui erityisesti henkisellä tasolla.

Björklöfin mukaan puoluekoulussa opiskeltiin paljon.

– Se loi perustan, joka on kestänyt. Opin etteivät asiat ole niin yksinkertaisia kuin miltä näyttävät ja että asioita pitää lähestyä kriittisesti, koska kaikki ei välttämättä ole niin kuin annetaan ymmärtää.

Kommunistina kunnallispolitiikassa

Björklöf valittiin ensimmäisen kerran valtuustoon 1984. Hän oli tuolloin Moskovassa ja sai kuulla valinnastaan puhelimitse.

– Ne ovat ainoat vaalit joissa en ole äänestänyt. Puolestani oltiin ilmeisesti tehty vaalityötä. Björklöfin mukaan hän ei ollut kovinkaan innostunut valinnastaan, koska piti luottamustehtävää nuorelle varsin vaativana.

– Näin kuitenkin kävi ja olen nyt ollut valtuutettuna reilut kolmekymmentä vuotta. Björklöf on ollut mukana monissa kuntapoliittisissa kamppailuissa, mutta miksi hän kokee kommunistin roolin kunnallispolitiikassa tärkeäksi.

– Ensinnäkin valtuustossa on ollut mahdollisuus vaikuttaa suoraan tehtäviin päätöksiin ja niiden sisältöön. Ainakin olen onnistunut herättämään keskustelua valtuuston ja kunnan organisaation sisällä. Olen pyrkinyt avaamaan byrokratiaviidakkoa ja kertomaan, mitä päätös käytännössä tarkoittaa ja mitä eri ulottuvuuksia sillä on. Joskus onkin käynyt niin, että jos valtuutetut eivät ole kokoukseen tullessaan tietäneet sitä, mistä päätetään, niin ovat poistuessaan tienneet. Tärkeimmäksi asiaksi Björklöf kokee kuitenkin sen, että on saanut kuntalaiset kiinnostumaan kunnallispoliittisista kysymyksistä. Myös puolueen näkyvyys on oleellista.

– Kommunistin valtuustopaikka Raaseporin kaltaisessa laajassa kuntahirviössä takaa sen, että ihmiset tiedostavat puolueen olemassaolon. Ihmisiä pitää saada aktivoitua. Joukkoliikkeet ovat kaiken muutoksen perusta ja ne lisäävät ihmisten tietoisuutta yhteiskunnallisista asioista ja luokkasuhteista.

Björklöfin mukaan SKP:n kunnallispolitiikka on osa luokkataistelua.

– Luokkataisteluiden takia SKP on olemassa ja vain sitä varten.

2010-luvun Suomesta ja Euroopasta

Björklöfin mukaan Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen kapitalismi sai porskuttaa täysin vapaasti, koska vastavoimaa ei enää ollut.

– Nykyinen politiikka ja media ovat omalta osaltaan edesauttaneet kapitalismin riemukulkua. Porvaristo puhui aikanaan vaaran vuosista, mutta nyt vaaraa ei ole, vaan porvarit saavat nukkua yönsä rauhassa. Nyt he ottavat takaisin kaiken sen, missä ovat aikaisemmin yhteiskuntarauhan nimissä joutuneet antamaan työväenliikkeelle periksi.

Björklöfin mukaan esimerkiksi demarit ja ay-liike ovat sitoneet itsensä täysin EU:n talouspolitiikkaan.

– En ymmärrä sitä, koska EU on pääoman vahvistamiseksi luotu talousunioni, jonka tärkein tehtävä on palvella kapitalisteja, eikä suinkaan demokratian laajentaminen. Kyse on totaalisesta oikeistovyörytyksestä.

Björklöfin mukaan tilanne on synnyttänyt haasteita kommunisteille.

– Tärkein on tulonjakokysymys, eli miten kansantulo tulisi jakaa. Kysymys on aina ajankohtainen, koska tulonjakoon on kytköksissä niin paljon muita asioita.

Toisena tärkeänä asiana Björklöf nostaa esille Suomen kansainvälisen aseman ja siihen liittyvän Nato-keskustelun.

– Tällä hetkellä suunta on selvä: Suomea viedään kohti Natoa. Kyseinen tie on huono, kuten myös se, ettemme oman etumme takia irtisanoudu EU:n Venäjäpakotteista. Pakotteet ovat lisänneet työttömien lukumäärää tuhansilla, koska vienti Venäjälle ei vedä.

Viestin tulee terävöityä

Björklöf näkee porvariston päämäärät kristallin kirkkaina ja painottaa sitä, että myös kommunistien ja muun työväenliikkeen tulisi terävöittää sanomaansa. Hänen mukaansa työväenliikkeeltä puuttuu selkeä päämäärä, eikä ainoana tavoitteena tule olla porvaripolitiikan hidastaminen.

– Meidän ei tule unohtaa sanavarastostamme työväenluokkaa, työväenliikettä ja leniniläisyyttä. Vappulauseemme oli ”Irti porvareista”. En pidä sitä huonona, mutta kommunisteihin suunnattuna sen pitää olla ”Irti kautskylaisuudesta”. On tutustuttava niihin aatteellisiin eroihin joita sosialidemokratian ja kommunismin välillä on, sekä syvennyttävä marxismi-leninismiin.

Björklöfin mukaan aatteellista sisältöä, eli Marxin, Engelsin ja Leninin opiskelua ei tule unohtaa.

– SKP on työväenluokan puolue ja meidän tulee taistella koko työväenluokan puolesta, koska tällöin taistelemme kaikkien riistettyjen puolesta.

Björklöf pitää erityisen tärkeänä yhteyksiä työväenluokkaan ja työpaikoille, koska työväenluokka on päämuutosvoima, joka murtaa kapitalismin.

– Se on menestyksemme avain myös vaaleissa ja saamme ihmiset ymmärtämään sen, etteivät he äänestä omia etujaan vastaan. Kommunistien pitäisi yhdistää rivinsä ja koota voimansa: meillä on vain yksi työväenluokka, jonka asioita meidän tulisi hoitaa ja se pitää tehdä yhdessä.

Lopuksi Peter Björklöfin mielipide siitä, mikä hänestä on SKP:n toiminnan ydin.

– Tehtävämme ei ole kapitalismin demokratisointi, vaan sen kumoaminen.