KOLUMNI: Mallia Meksikosta?
Kävelemme, emme juokse, sillä olemme matkalla hyvin kauas. Näin vastaavat meksikolaiset zapatistit niille, jotka hoputtavat heitä vallankumouksessaan.
Chiapasin maakunnassa pari vuosikymmentä toimineiden kapinallisten hallitsemilla alueilla on autonomisia kuntia. Ne perustuvat ajatukseen suorasta demokratiasta ja luottamushenkilöiden kierrätyksestä. Ammattipoliitikot ovat tässä järjestelmässä tuntemattomia.
* * * * *
Talven horrokseen valmistautuvassa etelähämäläisessä kylässä zapatistien ajatukset tuntuvat jotenkin jopa surrealistisilta. Ne tuntuvat samanaikaisesti kovin tutuilta ja toisaalta niin vierailta, ettei ole helppoa uskoa, että elämme samassa maailmassa.
Suomalaisella maaseudulla kävellään siksi, että ei ole varaa autoilla. Toisaalta ei kannata juostakaan, kun ei olla matkalla minnekään. EU:n ja muun globaalin kapitalismin kuristusote pitää huolen siitä, ettei tulevaisuudelta paljon odoteta. Maaseutu tyhjenee tai toisaalta muuttuu kaupunkien työtätekevien "nukkumalähiöiksi". Voi miten kaukana lehtiä haravoivat kyläyhdistykset ovatkaan jostain autonomisten kuntien toimijoista!
Silti hitaasti kiiruhtaminen tuntuu luonnolliselta osalta maaseudun elämää. Vaikka yhä suurempia tilojaan aina vaan valtavamman kokoisilla koneillaan viljelevät EU:n maaorjat tekevät hullun lailla töitä, yhä useammalla vauhti hidastuu. Oravanpyörästä ei aina välttämättä ole hypätty omasta aloitteesta pois, vaan siihen on johtanut "hallittu rakennemuutos", jota nykypäivänä laajasti toteutetaan ympäri maailmaa.
Yhtä kaikki, vain silloin kun on aikaa tarkkailla ja miettiä, voidaan jotain aidosti uutta keksiä ja saada aikaan.
Vielä tällä hetkellä kunnan tulevaisuutta visioivat samat sosialidemokraattis-porvarillis-maalaisliittolaiset hapannaamat kuin kolmekymmentä vuotta sitten. Ammattimaista heidän politiikanteostaan tekee vain se tapa, jolla he kunnan päättävissä elimissä roikkuvat. Valitettavasti tämä sakki pelkällä olemassaolollaan vain estää minkäänlaisten uudistusten
tuulten pääsemisen kunnan hallintoon.
Chiapasin alueen kylissä on kylttejä, joissa lukee: "Olette zapatistien kapina-alueella. Täällä kansa hallitsee ja hallitus tottelee". Omassa ympäristössäni näyttää siltä, että oikein kukaan ei hallitse. Se on tietysti vain näköharhaa, sillä globaalin kapitalismin lonkerot ulottuvat meidän jokapäiväiseen arkeemme.
Viimeksi juuri bensiinin hinnankorotus toi meidät lähemmäs George W. Bushia ja hänen aateveljiensä luomaa diktatuuria. Kun kapitalismi USA:ssa näytti jälleen kerran täydellisen toimimattomuutensa, niin eipä juuri ole sellaista syrjäkylää, josta ei rahaa tavalla tai toisella kerättäisi savijalkaisen jättiläisen tueksi. Päätöksiä tulevaisuudesta ei tehdä enää paikallisesti eikä poliittisesti vaan suurpääoman taloudellisen edun sanelemana.
* * * * *
Tässä saattaa piillä juuri se muutoksen mahdollisuus, jota on viime vuosina etsitty. Paikalliselle poliittiselle toiminnalle on olemassa tarve. Tyhjiöillä on tapana täyttyä.
Jos zapatistit ovat onnistuneet siinä, mikä estää meitä suomalaisten syrjäseutujen asukkaita kaikessa hiljaisuudessa ottamasta tulevaisuutamme omiin käsiimme?
MARKKU TULANDER
Kirjoittaja on janakkalalainen kommunisti, koulutukseltaan teologi ja entiseltä ammatiltaan pappi.