KOLUMNI: Kiihotusta kansanryhmiä vastaan
Kävin Maarianhaminassa turkulaisen Interin kannattajajoukon, Ultraboyzien matkassa. Kyseessä on jalkapallojoukkueen sitoutunut kannattajaryhmä.
Maarianhaminalaisille järjestyksenvalvojille ja poliisille tarjoiltiin oiva tilaisuus ennakkoluulojensa vahvistamiseen. Suomenkielisiä jalkapallokannattajia Ahvenanmaan maaperällä, varmasti humalassa laivamatkan jälkeen, valmiina hulinoimaan! jalkapallohuligaaneja!
Siellä tunsi itseään kohtaan äärettömän selvää ennakkoluuloa. Vain ruotsinkieltä ymmärtävät järjestysmiehet, järjestysnaiset ja poliisit olivat valmiina viemään "huligaanit" putkaan. Jos paikalle sattui ruotsia edes vähän taitava "huligaani" tai suomea puhuva järjestyshenkilö, tilanne yleensä laukesi muutamassa sekunnissa. Eivätkä mannersuomalaiset olleet itse yhtään lievemmin ennakkoluuloin liikkeellä. Turun ja Maarianhaminan väli on kilometreissä lyhyt, mutta ennakkokäsitysten muuri silti lähes ylittämätön.
Ahvenanmaalaisten ja mannersuomalaisten väliset ennakkoluulot eivät yleensä johda sen suurempiin kärhämiin. Eri kansanryhmien välillä ovat yhteenotot ja rasistiset rikokset Suomessa lisääntyneet. Jos pelkästään se, että puhutaan suomea tai ruotsia, saa ihmiset kyräilemään, niin entäpä sitten kun erona on uskonto, ihonväri, etninen tausta tai politiikka?
o o o
Yhtenä esimerkkinä ennakkoluulojen lietsonnasta voi ottaa jatkuvan mielipiteiden muokkaamisen "taistolaisia" ja ylipäänsä kommunisteja vastaan. Ihmisille toistetaan viikosta ja vuodesta toiseen: Stalin oli paha, vähintään yhtä paha kuin Hitler (vähintään rivien välissä annetaan ymmärtää, että pahempi), kommunistit ovat murhaajia ja kansojen alistajia, joita valveutuneet demokratian puolustajat vuosikymmenien ajan vastustivat.
Kylmän sodan tapahtumista puhutaan ikään kuin siinä olisi ollut vain yksi paha, kommunistinen osapuoli. Se, joka jostain käsittämättömästä syystä lietsoi epävarmuutta maailmaan ja ilmeisesti yksin kävi asevarustelukilpaa! Kommunistihallinnosta puhutaan, kun ei suoraan kehdata puhua kommunistisista maista. Vaikka eipä nykyään juuri välitetä ja/tai osata erotella jotain sosialismia ja kommunismia. Pienemmistä "pikkuasioista" nyt puhumattakaan. Eikä sitä nykyisen valtamedian ja yleisen mielipiteen oloissa ole tarvetta tehdäkään. Sossu kuin sossu, punikki mikä punikki. Samaa sakkia kaikki!
Monissa maissa kommunisteilla ei ole edes muodollista oikeutta toimia. Meillä Suomessa kommunistien toimintaa ei ole, ainakaan vielä, kielletty lainsäädännöllä. Maan tapana on kuitenkin syrjintä Monet toverit eivät uskalla tuoda esille mielipiteitään pelätessään työpaikkansa puolesta. Epävirallinen virkakielto on voimassa monissa viroissa. Eikä pelkästään vaikkapa kirkon piirissä.
Eduskuntavaaleissa virallisen Suomen tiedotusvälineet yhdistivät kommunistit karjalanpalauttajien ja äärioikeistolaisten pikkuporukoiden kanssa samaan hihhulikaartiin EUPiin. Nämä Eduskunnan Ulkopuoliset Puolueet olivat ihmisten mielissä irrationaalisia hörhöjä, joilla ei ollut tavoitteita tai ohjelmaa. Näytettiin, että nykymenolle ei ole järkevää vaihtoehtoa.
o o o
Kommunistien vastainen propaganda lähentelee selvästi jo kiihotusta kansanryhmää vastaan. Meistä luodaan kuvaa väkivaltaisina epäihmisinä, joita sopii kohdella miten hyvänsä. "Kommunistien ihannevaltiossa" Neuvostoliitossa ei ollut mitään hyvää.
Erinomainen esimerkki propagandan perillemenosta tavallisten duunarien keskuudessa olkoon seuraava esimerkki. Keskustelussa Neuvostoliiton kuuluisasta punakoneesta, jääkiekkomaajoukkueesta, sain selityksen heidän hyvälle menestykselleen. Olisivat kuulemma joutuneet Siperiaan, jos ei olisi peli kulkenut! Nykyisten puheiden mukaan Neuvostoliitossa kaikki, joita ei teloitettu, vietiin Siperiaan. Ja erityisesti suomalaiset "taistolaiset" tuntuvat olevan siitä vastuussa. Eipä sellaisilla hirviöillä tai sellaisiksi epäillyillä mitään ihmisoikeuksia voi ollakaan, eihän?
MARKKU TULANDER
Kirjoittaja on janakkalalainen pappi.