KOLUMNI: Kapitalistin ja proletaarin yhteinen etu?

11.05.2007 - 12:00
(updated: 09.10.2015 - 12:38)

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 19/2007.

Tutkija Raija Julkunen kuvaa tasa-arvopolitiikan feminististä kritiikkiä:


"Tasa-arvopolitiikka on otaksunut miehet ja naiset pohjimmiltaan samanlaisiksi, sukupuolijaot historiallisiksi jäänteiksi, miesten ja naisten edut samoiksi. Poistettaessa sukupuolijakoja on ihmisen normiksi ja mittapuuksi omaksuttu mies. Naisen erityislaatu on nähty haittana ja esteenä. Mitä pitemmälle nainen \'miehistyy\', sen tasa-arvoisemmaksi hän tulee. Tasa-arvon saavuttaminen työmarkkinoilla ja yhteiskunnallisessa osallistumisessa tällä linjalla edellyttää, että naisesta tehdään koko ajan kilpailukykyisempää miehen kanssa. Strategia edellyttää naisten varustamista pyrkimyksiltään ja voimavaroiltaan sellaiseksi, että hän haluaa ja pystyy kilpailemaan miehen kanssa samoista työpaikoista, urista ja asemista samoilla ehdoilla. Miesrooli ja miehen ominaisuudet asettuvat täten ohjaamaan yhteiskunnan kehitystä."


Tutkija Ritva Nätkin muotoilee saman asian näin: "Naisten pitäisi yltää miesten tasolle, jolloin miesten maailman vääristymiä ei oteta huomioon."


Pohjoismainen tasa-arvopolitiikka on tähdännyt naisten palkkatyöläistämiseen. Tätä on vahvistettu myös mm. palkkatyöhön sidotun sosiaaliturvan avulla, jota ammattiyhdistysliike pitää tärkeänä. Naisen on siis katsottu tulevan tasa-arvoisemmaksi, kun hänet on valjastettu palkkatyöhön kapitalistin hyväksi, ja katsotaan, että on huono asia, jos nainen haluaa poistua työmarkkinoiden ulkopuolelle.



o o o



Rosa Luxemburg kirjoittaa:


"Niin kauan kuin pääoman herruus ja palkkasysteemi jatkuvat, tuottavana pidetään vain työtä, joka tuo kapitalistista lisäarvoa. Proletaarinaisen on välttämättä ensiksi käsitettävä selvästi tämä raaka todellisuus".


Ja hän jatkaa: "Miljoonat proletaarinaiset tuovat tänään kapitalisteille voittoa, kuten miehet tehtaissa, verstaissa, maataloudessa, kotiteollisuudessa, puodeissa. He ovat myös tuottavia tiukimman tieteellisen ajattelun mukaan. Joka päivä kasvaa kapitalismin riistämä naisten joukko, jokainen uusi edistys teollisuudessa ja tekniikassa luo uusia paikkoja naisille tuottamaan kapitalistista voittoa. Ja samalla jokainen päivä ja jokainen edistys tuo uuden kiven naisten poliittisen tasa-arvon lujaan perustaan."


Tässä suhteessa työväenliikkeen ja kapitalistin edut näyttävät olevan yhtenevät!? Totesihan Sauli Niinistökin jokin aika sitten, että työssäkäynnin on aina oltava houkuttelevampaa kuin "kotona olemisen".


Toisaalta palkkatyöläistyminen ja kotityön osuuden supistuminen ovat tutkija Pertti Honkasen mukaan osa "yhteiskunnan läpikapitalisoitumista". Yhteiskunta siis kapitalisoituu edelleen; kapitalismi tunkee juuriaan paikkoihin, joissa sillä ei vielä ole ollut kylliksi jalansijaa. Yhä uusia hyödykkeitä ja palveluja "tavaramuotoistetaan".


Onko läpikapitalisoituminen globalisaation tapaan kapitalismin ääri-ilmiö, jota meidän pitäisi vastustaa ja jota vastaan meidän pitäisi toimia arkipäivän tasollakin? Miksi sitten niin vahvasti tuemme läpikapitalisoitumista ja pidämme sitä jopa ainoana oikeana ratkaisuna naisten aseman parantamiseksi? Vai tulkitaanko läpikapitalisoituminen välttämättömäksi vaiheeksi kapitalismin kehityksessä, jolloin sen jouduttamisen voisi katsoa jouduttavan kapitalismin "kypsymistä" ja tuhoutumista?



TAINA HOLLO


Kirjoittaja on filosofian kandidaatti, kotiäiti, tekstiilitaiteilija ja kansalaisaktiivi Kihniöltä.

Tilaa Tiedonantaja!

Piditkö lukemastasi? 
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!

 

 

 

 

Arkiston arkiston artikkeli