Kirgisia

Alkuperäinen kirjoittaja: (ES)

Kirgisian "tulppaanivallankumous" oli alun perin maan sisäisten oppositiovoimien ja Yhdysvaltojen huolellisesti suunnittelema operaatio, joka kuitenkin riistäytyi oppositiojohdon valvonnasta. Mielenosoitukset Askar Akajevin hallintoa vastaan saivat yhä väkivaltaisemman luonteen. Ne paljastivat laajojen kansankerrosten suuttumuksen köyhdytetyn maan taloudellisia ja sosiaalisia oloja kohtaan.

Viidentoista viime vuoden aikana elintaso Kirgisiassa on imperialististen rahoituslaitosten pakottamien "markkinauudistusten" ja Neuvostoliiton aikana rakennetun infrastruktuurin tuhoutumisen seurauksena romahtanut. Tämä oli todennäköisesti paljon tärkeämpi syy rajuun joukkoprotestiin kuin väitetyt vaaliväärinkäytökset.

Vaikka oppositio on ratsastanut protestiaallolla valtaan, sillä ei ole poliittista otetta Akajevin kaataneista yhteiskunnallisista kerroksista eikä todellista joukkopohjaa koko väestön piirissä. Entisistä Akajevin hallinnon hahmoista koostuva oppositio on hajanainen eikä tarjoa mitään ratkaisua epätoivoisiin yhteiskunnallisiin oloihin.

"Kansan valta" -liike on suurelta osin tulosta USA:n sekaantumisesta Kirgisian asioihin. Se on olemassa vain USA:n hallituksen ja USA:n rahoittamien järjestöjen myöntämien rahallisten ja logististen resurssien turvin.

Vaikka Kirgisialta puuttuu öljyvaroja, jotka ovat tehneet naapurivaltioista Bushin hallinnolle niin tärkeitä sen pyrkimyksissä ottaa haltuun Euraasia ja pystyttää globaali hegemonia, Kirgisia on geopoliittisesti varsin tärkeä sijaitessaan öljyntuottajamaiden läheisyydessä. USA:n sotilastukikohta lähellä pääkaupunki Bishkekiä on myös tärkeä USA:n toiminnalle Afganistanissa.

Otettuaan vallan väliaikainen hallitus on jo kokenut monta kriisiä. Vaikka Akajev pakeni maasta, hän oli tätä kirjoitettaessa kieltäytynyt eroamasta virastaan tai palaamasta maahan tekemään niin. Kirgisian perustuslain mukaan väliaikainen hallitus on laiton, kunnes Akajev eroaa. Kaiken lisäksi oppositiolle vihamielisten ulkomaisten hallitusten odotetaan käyttävän tätä tosiasiaa välttääkseen tunnustamasta uutta hallintoa. Maassa on kaksi kilpailevaa parlamenttia, vanha ja uusi, sekä kaksi presidenttiä, Akajev ja vanhan parlamentin virkaatekeväksi presidentiksi nimittämä Kurmanbek Bakijev.

Kirgisian oppositio ja sen yhdysvaltalaiset taustavoimat tähtäsivät Georgian ja Ukrainan tyyppiseen muutokseen. Ne eivät tiettävästi toivoneet eivätkä kyenneet ennustamaan seurannutta tapahtumien kulkua. Välittömästi vaalien jälkeen oppositiojohto alkoi perääntyä presidentin eroa koskeneesta vaatimuksestaan ja sen sijaan vaati neuvotteluja hallitsevien viranomaisten kanssa. Kun mielenosoitukset muuttuivat yhä väkivaltaisemmiksi, oppositio muodosti poliisin kanssa yhteisiä katupartioita tilanteen saamiseksi valvontaan.

Oppositiojohtajilla ei todennäköisesti vielä maaliskuun 24. päivän aamuna ollut aavistustakaan, että illalla he olisivat vallassa. Vallan avaimia ei heille antanut amerikkalaisrahoitteisen "kansan valta" -liikkeen johtama "kansannousu", vaan raivoisien mielenosoitusten aiheuttama Akajevin nopea poistuminen ja näin muodostunut poliittinen valtatyhjiö.

USA puolestaan vetosi vähän ennen Akajevin lähtöä väkivallan lopettamiseksi ja kehotti kaikkia osapuolia vuoropuheluun sekä ratkaisemaan erimielisyydet rauhanomaisesti ja lain mukaisesti. Vaikka USA:n suurlähettiläs Stephen Young oli antanut useiden viikkojen ajan Akajevin hallinnon vastaisia sotaisia lausuntoja, hän alkoi työskennellä molempien osapuolten kanssa neuvotteluratkaisun aikaansaamiseksi, kun mielenosoitukset olivat riistäytyneet valvonnasta.

Se, että Kirgisian "tulppaanivallankumous" ei seurannutkaan Georgian ja Ukrainan "vallankumousten" huolellisesti laadittua käsikirjoitusta, voi aiheuttaa Bushin hallinnolle ongelmia ja uhata USA:n etuja Keski-Aasiassa. Kuten Venäjän presidentin Vladimir Putinin suhteellisen maltillinen reaktio Kirgisian tapahtumiin osoitti, Akajevin hallinnon kaatumisen kaoottinen luonne ja USA-mielisen opposition heikkous ovat ainakin toistaiseksi riistäneet USA:lta ratkaisevan voiton sen pyrkimyksissä heikentää Venäjän vaikutusta alueella.

Bushin hallinto pelännee Akajevin hallinnon kaataneita yhteiskunnallisia voimia. Bishkekiin vyöryneellä toivottoman köyhällä väestöllä ei ole paljonkaan yhteistä niiden opiskelijoiden ja keskikerrosten kanssa, jotka näyttelivät ratkaisevaa roolia Georgiassa 2003 ja Ukrainassa 2004. Pikemminkin sillä on samoja piirteitä USA-mielisten hallintojen johtamien maiden Uzbekistanin ja Kazakstanin köyhien muslimijoukkojen kanssa. Jos Kirgisian tapahtumat aktivoivat naapurivaltioiden väestön tyytymättömyyttä, USA:n asema alueella voi heiketä.