Kipinää taiteeseen ja politiikkaan
Kotkalainen tekstiiliartesaani ja kuvataiteilija Milja Virtanen (omaa sukua Mäkinen) kantaa aina mukanaan luonnoslehtiötä inspiraation kipinän varalta.
Virtanen tekee satumaisia kuvia, joiden aiheet ovat peräisin unista, säätilasta tai vaikkapa radiossa soivasta kappaleesta. Syyskuussa hänen tuotoksiaan sai ihailla Kotkan Galleria Nikolaissa, ja jatkoa on luvassa ensi vuoden puolella.
Nuori taiteilija käyttää töissään akryylivärejä sekä pastelliliituja, vaikka sanoo pitävänsä melko voimakkaista väreistä. Suuri intohimo on myös lyijykynä.
– Lyijykynälläkin saa aikaan eri sävyjä, kun käyttää montaa eri kovuusastetta, muistuttaa Virtanen.
Poliittinen koti löytyi kommunismista
Toukokuussa Suomen kommunistisen puolueen keskuskomiteaan valittu Virtanen sai aatteen kipinän jo lapsuudenkodissa, missä kuunneltiin työväenlauluja ja kannatettiin kommunistisia arvoja.
– Olen löytänyt poliittisen kotini, enkä ole hetkeäkään katunut valintaani, hän sanoo.
Omassa taidettaan nuori nainen ei näe poliittisena.
– Melkein mistä tahansa aiheesta kyllä voi tehdä taidetta, miksei siis politiikastakin, pohtii Milja Virtanen.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kulttuuri
Ihmisoikeusrikos. Näin määrittelee muusikko Sepi Kumpulainen suomalaisen vanhustenhoidon tilan Susanna Helken ohjaamassa tuoreessa Armotonta menoa elokuvassa. Elokuvassa nähtävä hämeenlinnalainen lähihoitaja Tiina Mollberg oli ensimmäisiä työntekijöitä, joka toi esiin ongelmia ympärivuorokautisessa hoivassa. Kritiikki johti siihen, että Mollberg joutui mustalle listalle.
Kiasman tukisäätiön jäsen Chaim “Poju” Zabludowicz on perustanut jo vuonna 2002 viestintätoimiston, joka pyrkii kiistämään väitteet, joiden mukaan Israelin toimet olisivat yhteneväisiä apartheid-hallintojen kanssa.
Evitaa on monesti kutsuttu köyhien kuningattareksi, vaikka yhden köyhän sosiaalinen nousu kapitalismin sisällä ei tarkoita samoja mahdollisuuksia kaikille köyhille. Eero Suorsa analysoi Eva Perónia ja Che Guevaraa klassikkomusikaalin näkökulmasta.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.