Kansainvälisen oikeuden asiantuntijat: Hyökkäys olisi laiton ja rikollinen

Alkuperäinen kirjoittaja: Erkki Susi

Kansainvälisen oikeuden asiantuntijat ja lakimiehet ovat toistuvasti
varoittaneet Yhdysvaltoja ja Britanniaa siitä, että niiden hyökkäys
Irakiin olisi kansainvälisen lain mukaan laiton ja rikollinen teko,
jos se tapahtuu ilman YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta. YK:n turvallisuusneuvosto
puolestaan voi antaa valtuutuksen voimankäyttöön vain YK:n
peruskirjassa määrätyin edellytyksin, jotka eivät Irakin
tapaukseen sovi. Jos turvallisuusneuvosto poikkeaa valtuutusta antaessaan
peruskirjan määräämistä edellytyksistä, se
itse syyllistyy peruskirjan rikkomiseen.

Viimeisen viikon aikanakin tällaisia lausuntoja on annettu useita.

Kaksi lontoolaista lakimiestä,

Rabinder Singh

ja

Charlotte
Kilroy

, korostavat lausunnossaan, että hyökkäys Irakiin
YK:n turvallisuusneuvoston olemassa olevien päätöslauselmien
pohjalla olisi kansainvälisen lain mukaan laiton. He sanovat, että
uusi päätöslauselma, jota nyt on ajettu turvaneuvostossa
läpi, ei muuttaisi tätä ja että sota voisi johtaa Britannian
ja USA:n johtajat syytettyjen penkille juuri Haagiin perustetussa kansainvälisessä
rikostuomioistuimessa.

Public Interest Lawyers -järjestöä edustava

Phil Shiner

puolestaan sanoo, että viime marraskuussa hyväksytty päätöslauselma
1441 ei itsessään valtuuta sotilaallista interventiota.

Jos turvallisuusneuvosto tarkoittaa valtuuttaa voimankäytön,
se tulee tehdä käyttäen selviä sanoja, vähintäänkin
fraasia "kaikin tarpeellisin keinoin", Shiner sanoo. Britannia
ja USA harkitsivat tämän fraasin sisällyttämistä
päätöslauselmaan 1441 ja nyt jälleen uuteen luonnokseen,
mutta perääntyivät molemmissa tapauksissa, koska ne tietävät,
etteivät ne saisi turvallisuusneuvostoa hyväksymään
valtuutusta.

Shiner huomauttaa, että kun päätöslauselma 1441 esiteltiin
turvallisuusneuvostolle, sekä USA että Britannia väittivät,
ettei tekstissä ollut mitään salaisia sodan laukaisijoita.
Uuden, USA:n ja Britannian ajaman päätöslauselmaluonnoksen
muotoilu ei merkitse mitään muutosta tähän. "Koska
tämä päätöslauselma ei tee muuta kuin toistaa 1441:n
ja taustan ja mainitsee, että Irakilla on ollut viimeinen tilaisuutensa,
on Britannian ja USA:n taholta törkeää yrittää
taivutella meitä kaikkia uskomaan, että ne ovat jotenkin saaneet
valtuutuksen voimankäyttöön, kun ne eivät ole saaneet."

Sotaa puoltava leiri on tulkinnut päätöslauselmassa 1441
esiintyvän fraasin "vakavat seuraukset" oikeuttavan hyökkäyksen,
mutta Shinerin mukaan se on vain viittaus siihen, mitä turvaneuvosto
saattaisi tehdä Irakin taipumattomuuden valossa.

Kuusitoista Lontoon, Oxfordin, Cambridgen ja Pariisin korkeakoulujen kansainvälisen
oikeuden professoria ja tohtoria puolestaan julkaisi 7. maaliskuuta

The
Guardian

-lehdessä kirjeen, jossa todetaan, että "julkisesti
saatavissa olevan tiedon perusteella ei ole kansainvälisen lain mukaan
olemassa mitään oikeutusta sotilaallisen voiman käytölle
Irakia vastaan".

"YK:n peruskirja kieltää voimankäytön vain kahdella
poikkeuksella: yksilöllinen tai kollektiivinen itsepuolustus vastauksena
aseelliseen hyökkäykseen ja turvallisuusneuvoston valtuuttama
toiminta kollektiivisena vastauksena rauhaan kohdistuvalle uhalle, rauhan
rikkomiselle tai hyökkäysteolle. Tällä hetkellä
ei ole mitään perusteita väitteelle sellaisen voiman käytöstä
itsepuolustukseksi."

Kirjeessä puututaan myös

George W. Bushin

hallinnon
kehittämään oppiin "ennaltaehkäisevästä"
sodasta: "Opilla ennaltaehkäisevästä itsepuolustuksesta
sellaista hyökkäystä vastaan, joka saattaisi ilmetä
jonain kuviteltavissa olevana tulevana aikana, ei ole mitään pohjaa
kansainvälisessä laissa."

Kirjeessä kommentoidaan myös pääministeri

Tony
Blairin

veto-oikeutta koskevaa tulkintaa:

Torontolaisen Yorkin yliopiston oikeustieteen professori

Michael Mandel

tuo 10.3.

Toronto Star

-lehdessä julkaistussa kirjoituksessaan
oman tärkeän lisänsä keskusteluun.

Mandel yhtyy tunnetun rauhanaktivistin

Tariq Alin

lausuntoon,
jonka mukaan YK:n tukema sota olisi yhtä moraaliton ja epäoikeutettu
kuin Pentagonin omin päin aloittama sotakin, koska kyse olisi samasta
sodasta. "Ali on oikeassa. Moraaliton ja epäoikeutettu sota ei
ole vähemmän sellainen sen vuoksi, että turvallisuusneuvosto
taipuu USA:n painostukseen ja valtuuttaa sen."

Mandelin mukaan tämä ei kuitenkaan merkitse, että turvallisuusneuvoston
valtuutus on yhdentekevä. Moraaliton ja epäoikeutettu sota, jota
käydään turvallisuusneuvoston valtuutuksella, täyttäisi
edelleen Nürnbergin oikeudenkäynnissä määritellyn
"suurimman kansainvälisen rikoksen" tunnusmerkit, mutta se
olisi siinä tapauksessa kiedottu väärän laillisuuden
kaapuun, mikä siltä muuten puuttuisi. Turvallisuusneuvoston valtuutus
antaisi ihmisille väärän vaikutelman, että maailma on
sodan takana ja jopa että se on laillinen.

Juuri siksi kaikki mielipidetiedustelut antavat Mandelin mukaan niin
radikaalisti erilaisia tuloksia riippuen siitä, olisiko "samalla
sodalla" YK:n hyväksyntä vai ei. Ja siksi on välttämätöntä
vaatia, että tämä sota ei saa YK:n hyväksyntää.

Mandel muistuttaa, että päätöslauselma 1441 esittää
paljon vaatimuksia Irakille, monet niistä täysin kohtuuttomia,
mutta se ei sano tai edes vihjaa, että jokin valtio tai valtioryhmä
voi hyökätä maahan, joka ei ole pystynyt täyttämään
noita vaatimuksia. Se sanoo, että turvallisuusneuvoston vastuu on päättää,
onko ja missä määrin ollut vaatimusten noudattamista ja mitä
tehdä sen johdosta. Ja turvallisuusneuvosto voi toimia laillisesti
vain, kun yhdeksän sen 15 jäsenestä äänestää
puolesta eikä kukaan viidestä pysyvästä jäsenestä
käytä veto-oikeuttaan.

Jos halutaan tietää, miltä turvallisuusneuvoston antama
erityinen valtuutus sotaan näyttää, kannattaa Mandelin mukaan
katsoa Persianlahden sodan laukaissutta päätöslauselmaa 678,
jossa tarkkaan sanottiin, että se "valtuuttaa jäsenvaltiot
käyttämään kaikkia tarpeellisia keinoja" neuvoston
Kuwaitia koskevien päätöslauselmien voimaan saattamiseksi.

Mandelin mukaan tämä sisältö päätöslauselma
1441:ltä ja uusimmalta päätöslauselmaluonnokselta puuttuu.
Uusimman luonnoksen taka-ajatus on selvä: saada sen taakse mahdollisimman
monta ääntä tekemällä jäsenille helpommaksi
äänestää sen puolesta ja vaikeammaksi äänestää
sitä vastaan. Sen jälkeen hyökkäystä suunnittelevat
aikovat tulkita näin läpi ajetun päätöslauselman
sodan oikeuttavaksi.

USA:lla ei ole mitään laillista tai moraalista oikeutta aloittaa
sotaa, Mandel sanoo. Hän muistuttaa kuitenkin, että jos turvallisuusneuvosto
antaisi siihen valtuutuksen, sellainen valtuutus merkitsisi YK:n peruskirjan
niin pahaa rikkomista, että se olisi turvallisuusneuvoston loppu arvovaltaisena
elimenä.