Jussi-työ parantaa väkivaltaisen miehen
Tutkimuksen mukaan jopa 90.000 naista kokee vuosittain ruumiillista väkivaltaa
parisuhteessa (Heiskanen&Piispa: Usko, toivo ja hakkaus; Til.keskus
1998 ). Joka kolmas suomalainen nainen on joutunut elämänsä
aikana miehen fyysisen väkivallan uhriksi.
Turun Ensi- ja Turvakodissa Jussi-työtä tekevä diakoni
Matti Pennanen ei ole sen paremmin tilasto- kuin tiedemieskään,
eikä kommentoi lukuja. Hänen mukaansa kuitenkin " me kaikki
olemme jossain elämämme vaiheessa olleet tekemisissä perheväkivallan
kanssa. Tekijöinä, uhreina, tai niin, että lähipiirissämme
on perheväkivaltaa harjoittava mies." Siksi yleistä perheväkivalta
on. Miehen väkivallasta perhettään, naisia ja lapsia kohtaan
Jussi-työssäkin on kyse.
"Jokaisessa perheessä mies vittuilee joskus ja nainen nalkuttaa",
tärskäyttää Pennanen värikkäästi. "Väkivallasta
kyse on kuitenkin vasta sitten, kun parisuhteen toinen osapuoli tai perheenjäsen
pelkää", jatkaa hän. Silloin tarvitaan apua.
Jussi-projektista Jussi-työksi
Vuonna 1994 startannut Jussi-projekti muuttui muutaman vuoden projektimaisuuden
jälkeen vakinaisemmaksi Jussi-työksi, jota koordinoi Ensi- ja
Turvakotien liitto. Toimintaa on Turun lisäksi Lahdessa, Helsingissä,
Vantaalla ja Oulussa. Jussi-toiminta on tukea miehiltä miehille perheväkivaltakierteen
katkaisemiseksi. Työllä on tarkoitus auttaa paitsi uhreja, naisia
ja lapsia, myös miehiä itseään. Hekin kun ovat uhreja.
Matti Pennanen painottaa kuitenkin työn lapsia suojelevaa luonnetta.
Onhan hänen oma työnantajansa Turun Ensi- ja Turvakoti nimenomaan
lastensuojelutyötä tekevä järjestö. Turussa etsitään
parhaillaan toista työntekijää Pennasen aisapariksi Jussi-työhön.
Keitä asiakkaina?
Jo liki viisisataa väkivaltaista miestä on Turussa hakenut
apua ongelmaansa. Määrä on vuosittain ollut kasvussa. Pennasen
mielestä avun hakemisen kynnys on selvästi madaltunut. Perheväkivalta
ei ole enää tabu, josta ei uskalleta puhua. Hän kiittää
lehdistön roolia keskustelun avaajana.
Pennasen luo hakeudutaan monia teitä. Joskus suosittajana ovat
viranomaiset, mutta useimmiten kuitenkin oma perhe, vaimo ja joskus aikuistuva
perheen nuori. Joka tapauksessa hoitoon tuleminen on vapaaehtoista ja lähtee
miehestä itsestään.
Kun lama oli pahimmillaan 1990-luvun alussa, oli Pennasen asiakaskunnassa
paljon työttömiä. Tilanne on vähitellen tasoittunut
ja nyt asiakkailla on yleensä työpaikka. Edelleen kuitenkin on
mukana työttömiä, aivan tavallisia työmiehiä ja
tietysti myös johtavassa asemassa olevia. "Sinäkin voisit
olla asiakkaani", sanoo Pennanen yhtäkkiä ja saa minut säpsähtämään.
Itse asiassa kuka tahansa!
On olemassa vain kaksi ryhmää, joita ei diakoni Pennasen porukoissa
näy.
"Julkkiksille tänne tulo on vaikeaa. Saatetaan soittaa ja
kysyä neuvoa, kun nyrkki on puhunut, mutta paikalle ei tulla. Myöskään
ns. laitapuolen kulkijat, miehet siltojen alta eivät käy. Heille
tämän kaltaiset ongelmat ovat aivan liian pieniä suurempien
murheiden lisänä."
Miksi Jussi lyö?
"Aiemmin luulin, että jos mustasukkaisuus maailmasta poistuisi,
loppuisi myös miehen harjoittama väkivalta läheistään
kohtaan. Siinä olin kuitenkin väärässä,"
aloittaa Pennanen vastauksensa väkivallan syistä. Mustasukkaisuus
on kuitenkin hänen mukaansa vahvasti mukana, mutta sitäkin tärkeämpänä
väkivaltaisuuden syynä hän pitää miehen kunniaa
ja toisaalta tämän kokemaa häpeäntunnetta.
Pennanen kertoo lapselliseltakin tuntuvan esimerkin: "Jos istutaan
iltaa seurassa jossa mies kertoo vitsin jolle kaikki nauravat, paitsi oma
vaimo, saattaa jo näin pieni miehen epäonnistuminen ja nolatuksi
tuleminen laukaista väkivaltaisen reaktion."
"Miestä ei tule saattaa naurunalaiseksi, sillä hän
odottaa kunnioitusta ja hyväksyntää. Myös epäonnistuminen
työelämässä ja työttömyys käyvät
miehen itsetunnon päälle. Lähes jokaisella lyövällä
miehellä on heikko itsetunto. Toki on myös niin, että ylikorostunut
itsetunto voi johtaa väkivaltaiseen käytökseen," toteaa
Pennanen.
Myös alkoholia hän pitää merkittävänä
väkivaltaa laukaisevana tekijänä. Ei kuitenkaan yksin, sillä
vaikka alkoholi jäisi pois, saattaa miehen väkivaltainen käytös
silti ryöpsähtää arvaamatta.
Kodista saatuja malleja Pennanen pitää niin ikään
valitettavan merkittävänä syynä miesten väkivaltaan.
Jos pojan kodista on puuttunut hyvä miehen malli, ja jos oma isä
on hakannut perhettään, on todennäköistä, että
tällaisessa kodissa varttunut poika lyö aikuisena vaimoaan ja
mahdollisesti muutakin perhettään. "Kaikkein vaarallisinta
on jos perheessä ei ole mitään hyvää miesmallia.
Tällaisesta hyvästä mieskuvasta voisi käydä myös
lyömätön isoveli. Jo se auttaisi varttuvaa lasta, vaikka
isä löisikin."
Mies tekee työn
Kun väkivaltainen mies oma-aloitteisesti saapuu Pennasen luo, on
puoli voittoa jo saavutettu. On pötypuhetta ettei suomalainen mies
puhu. "Kyllä hän puhuu, etenkin kun hän kokee olevansa
puolueettomalla turvallisella maaperällä. Ensimmäisellä
käyntikerralla vain juttelemme, tutustumme toisiimme ja haemme luottamusta",
kertoo hän. Muutos lähtee aina miehestä. Hänen on
tunnustettava tehneensä väärin. Ensimmäisen kerran
jälkeen alkaa sitten tosi työ. Jos mies on halukas jatkamaan
ja tekemään analyysiä tekemisistään, on hänen
sitouduttava vähintään 10 käyntikertaan. Myöhemmin
tulee kuvaan myös tapaaminen toisen osapuolen kanssa, mahdollisesti
koko perheenkin kanssa.
Matti Pennanen naurahtaa, kun ehdotan hänelle nimitystä "onnen
kauppamies". Hän pitää itseään pikemminkin
"karhun kynsipuuna", puuna johon on hyvä purkaa paha olo.
Hänen tehtävänsä on kuunnella, antaa eväitä
omaehtoiseen muuttumiseen.
Pennanen kertoo pystyvänsä pitämään työasiat
työpaikalla. Surullisinta työssä hänen mukaansa on
se, kun joku tuttu asiakas on tehnyt oman ratkaisunsa ja surmannut itsensä.
Sitäkin joskus voi sattua.
Itsenäisen ja samalla yksinäisen työn parasta palautetta
on se kun joku vuosien päästä soittaa ja kertoo olevansa
edelleen lyömättömällä linjalla. Monista asiakkaistaan
Pennanen kertoo saaneensa hyviä henkilökohtaisia ystäviä.
Jokainen väkivaltainen Jussi voi parantua! Se on jotakin jonka
puolesta kannattaa yrittää.