Intiaanien lapseton madonna

Alkuperäinen kirjoittaja: SEIJA VÄÄRÄNEN

Joulukuussa vietetään Meksikon kansallispyhimyksen ja Latinalaisen Amerikan suojelupyhimyksen Guadalupen madonnan ilmestymisen vuosipäivää. Guadalupen esitystapa poikkeaa perinteisestä madonna- ja lapsiaiheesta. Hän on tummaihoinen ja muistuttaa intiaania. Hän hän on yksin, ilman lasta kuunsirppi jalkojensa juuressa. Guadalupen voi nähdä kaikkialla Meksikossa. Hänet on kuvattu olut- ja viinapulloissa, T-paidoissa, rintamerkeissä, hänelle on rakennettu alttari koteihin ja kouluihin

Guadalupessa yhdistyy mayojen ja asteekkien ikivanha Tonantsi, Maan ja Kuun jumalatar espanjalaisten valloittajien Neitsyt Mariaan. Näin symboli toimi ja toimii alkuperäisväestön etnistä identiteettiä vahvistavana voimana. Mutta samalla maahantunkeutujien vallankäytön välineenä.

Legenda kertoo kuinka joulukuussa vuonna 1531 nahuatlia, Meksikon laakson intiaanikieltä, puhuva neitsyt ilmestyi köyhälle intiaanille Juan Diegolle Tepeyacin kukkulalla, lähellä nykyistä Meksiko Cityä. Nainen pyysi intiaania välittämään viestin katoliselle piispalle, että haluaa itselleen rakennettavan kappelin tälle kukkulalle, koska haluaa olla lähellä omaa kansaansa. Paikka oli aiemmin toiminut Tonantsin palvontapaikkana. Diego toimitti viestin piispalle, joka ei aluksi uskonut vaatimatonta sanan tuojaa.

Vastaavat tarinat olivat yleisiä keskiajalla Euroopassa, etenkin Espanjassa ja liittyvät Musta Madonna -kulttiin. Näissä legendoissa joku vähäosainen: paimen tai lapsi, välittää viestin valtaapitävälle kirkolle. Legendan lopulla Neitsyt suorittaa ihmeteon. Nyt kirkko tunnustaa ja pyhittää madonnan. Köyhien, sairaiden , naisten ja vähäosaisten puolustajan ja suojelijan, joka on tummaihoinen. Näin tapahtui myös Meksikossa.

Guadalupen kultti levisi nopeasti sekä espanjalaisten että intiaanien keskuudessa. Diego oli kutsunut ilmestystään nimellä "Coatlaopeu", mikä kuulostaa espanjaksi samalta kuin Guadalupe. Monet valloittajista tulivat Länsi-Espanjasta, alueelta, jonka suojelupyhimys oli Guadalupen Musta Madonna. Intiaanit puolestaan samastivat Guadalupen neitsyen muinaiseen Tonantsiin, jonka kulttipaikalla tummaihoinen nainen oli ilmestynyt puhuen intiaanikieltä.

Näin Neitsyt toimi samanaikaisesti alkuperäisväestön identiteetin vahvistajana ja vallanpitäjien ikonina. Yhdistäen toisilleen täysin vastakkaisia kulttuureita ja maailmankuvia. Intiaaneille oli ominaista luonnon ja yhteisön kunnioittamine mutta espanjalaiset ymmärsivät ne vallan ja alistamisen, hyväksikäytön kohteina.

Guadalupen neitsyen merkitys Meksikon historiassa on ainutlaatuinen. Ikoni on toiminut itsenäistymistaistelujen symbolina 1800-luvun alussa, erityisesti isä Hidalgon johtamassa intiaanikapinassa ja 100 vuotta myöhemmin maan vallankumouksien ensimmäisinä vuosikymmeninä.

Neitsyt oli kuvattuna muun muuassa Emiliano Zapatan johtamien pientalonpoikien ja intiaanimaatyöläisten joukkojen lipuissa. Zapatan joukkoihin osallistui myös naistaistelijoita, vähäosaisista vähäosaisimpia. Guadalupen Neitsyen kuvia on nähty meksikolaisten rypäleenpoimijoitten lakkomarsseilla 1960-luvulla Kaliforniassa.

Tänään guadalupismi elää vahvana USA:han muuttaneiden meksikolaisten keskuudessa vahvistaen näiden itsetuntoa vieraassa kulttuurissa. Guadalupen neitsyen selitetään myös eheyttävän meksikolaisen mielen kollektiivista neuroosia. Sitä ristiriitaista yhdistelmää joka on syntynyt alistetusta ja alistajasta, toisesta ja vallasta, intiaanista ja espanjalaisesta.

Tällä hetkellä Meksikossa elää noin 200 miljoonaa asukasta, maasta virtaa jatkuvasti laillisia tai laittomia siirtolaisia USA:han, lähinnä Floridaan ja Kaliforniaan. Monet tutkijat arvioivatkin, että vuonna 2050 joka neljäs amerikkalainen on latinalaisamerikkalaista alkuperää. Eteläisissä osavaltioissa, äskettäisissä presidentinvaaleissa Kerryä äänestäneillä alueilla on suuria espanjankielisiä vähemmistöjä, joista nopeasti on tulossa enemmistöjä.

Tänään on tärkeää tunnistaa Guadalupen neitsyen rakentava voima globalisoituvassa maailmassa, jossa etniset vähemmistöt ja köyhät kansanosat nousevat vaatimaan oikeuksiaan niin Latinalaisessa Amerikassa kuin USA:ssa. Guadalupen kultti elää vahvana puolustaen köyhien ihmisten ja alkuperäis-kansojen oikeuksia omaan maahan, sen luonnonvaroihin, vapauteen, koulutukseen ja ihmisarvoiseen elämään.