Hyvinvointivaltio pysyy, ellei sitä tahallaan tuhota

Alkuperäinen kirjoittaja: LUE LISÄÄ AIHEESTA TIEDONANTAJASTA 15/2005!

Yksi viime viikonvaihteessa Helsingissä järjestetyn Suomen sosiaalifoorumin keskeisiä teemoja oli hyvinvointivaltion tulevaisuus. Vaikka aihetta pohjustettiin pääasiassa tilastotieteilijäin näkökulmasta, ei tämän työväenliikkeen suursaavutuksen tuhoa povattu. Tuhon mahdollisuus tosin on, mutta se johtuu arvovalinnoista, ei välttämättömyyksistä. Käyrien ja käppyröidenkin takaa paistaa päivä.

Arvoja, valintoja ja

talouden raameja

Ensimmäisen puheenvuoron käyttänyt näytelmäkirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundan pohti hyvinvoinnin kritiikkiä, paradokseja ja vastavoimia.

– Oikeistolainen kritiikki sanoo hyvinvointivaltiota nostalgiseksi ja aikansa eläneeksi, holhoavaksi, laiskuutta suosivaksi ja yrittämistä karttavaksi. Kansalaisten näkemykset ja arvot ovat monien tutkimusten mukaan kuitenkin toiset. Ihmisten arvomaailma ja bisnes-logiikka ovat ristiriidassa keskenään, sanoi Reko Lundan.

Hän näki hyvinvoinnin ylläpidon myös paradoksaalisena, keskenään ristiriitaisia tekijöitä sisältävänä. Koska hyvinvointivaltio edellyttää lisääntyvää tehokkuutta ja kiihtyvää talouskasvua, tuo se väistämättä mukanaan pahoinvointia. Tämä pätee Lundanin mukaan myös globaalilla tasolla.

– Nykyisellä länsimaiden elintasolla hyvinvointi tuhoaa maapallon, ekologia ei kestä Kiinan ja Intian väestömäärälle länsimaista elintasoa, sanoi Lundan pohtien voiko taloudellinen hyvinvointi toteutua sopusoinnussa ihmisen ja luonnon kanssa, sosiaalisessa ja ekologisessa tasapainossa.

– Mitkä ovat pakkoja, mitkä poliittisia valintoja, hän kysyi.

Suositun Ihmisiä hyvinvointivaltiossa -näytelmän kirjoittaja heitti keskusteluun joukon kysymyksiä.

– Lisääkö EU:n itälaajentuminen markkinoiden ylivaltaa? Vastavoimaa se ei ainakaan näytä tuovan. Mitkä ovat kuluttajaliikkeen tai erilaisten kansalaisjärjestöjen mahdollisuudet vastustaa hyvinvoinnin taloudellisen pohjan tuomia kielteisiä ilmiöitä? Mitä on se kulutus, johon veronkevennyksiä tarvitaan?

Reko Lundanin mukaan idealismia pitää olla, mutta onko se vaarassa jäädä piipitykseksi peränurkasta, kun pitäisi kyetä vaikuttamaan talouden rakenteisiin.

Kansa kannattaa,

eliitti murentaa

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n tutkija Jaakko Kiander vakuutti, että kaikesta tähänastisesta nakertamisesta huolimatta hyvinvointivaltiossa ei ole kriisin tunnusmerkkejä, ei meillä eikä muualla. Pyrkimystä siihen toki on, mutta kansan vahva tuki hyvinvointivaltiolle on kestänyt nakerruksen.

– Taloudellisen eliitin ohella johtava journalistikunta tekee työtä murentaakseen asteittain hyvinvointivaltion ideaa ja käytäntöä. Tavoitetta ei aina esitetä suoraan, vaan jopa hyvin erikoisin tavoin. Väitetään esimerkiksi, että hyvinvointivaltiota täytyy purkaa, että se voitaisiin säilyttää, totesi Kiander.

Hyvinvointivaltio ei ole työttömyyden aiheuttaja, vaikka Kianderin mainitsema eliitti niin väittää. Suomen työttömyys on poikkeuksellisen suurta verrattuna muihin samankaltaisen hyvinvointivaltion maihin, kuten muihin Pohjoismaihin ja Keski-Euroopan pieniin maihin. Työttömyyden syyt ovat siis vallan muualla.

Myös verokilpailun uhkaa on Kianderin mukaan liioiteltu, sillä vallankin Suomi ja Ruotsi näyttävät kestäneen hyvin 15 vuotta jatkuneen palkkaveroalen. Kovan hinnan siitä kansalaiset ovat kuitenkin maksaneet, etenkin vähätuloiset.

– On totta, että palkansaajat ovat rahoittaneet hyvinvointivaltion lähes kokonaan. Palkkaveron lisäksi se on tapahtunut kulutusverojen ja palvelumaksujen kautta. Ja palkansaajilta voi aina ottaa, sillä toisin kuin yritykset, he eivät edes uhkaa muuttaa pois maasta, huomautti tutkija Jaakko Kiander.

Perusturvalle kyllä,

talousahneudelle ei

Paljon on kuitenkin murennettu, ja se tuntuu kaikkien heikoimmin toimeentulevien arkipäivässä. Kelan tutkimuspäällikön Jouko Kajanojan mukaan sosiaalietuuksista on otettu pois neljännes, mikä on Kajanojan sanoin "aika iso potti".

Jaakko Kiander jatkoi tähän, että 100–200 miljoonaa euroa on summa, jolla voitaisiin hoitaa kuntoon kaikkien köyhimpien asiat. Kianderin mukaan se on valtiontaloudessa tosi pieni summa. Vertailukohdaksi sopinee lakkautettu varallisuusvero, jonka vuotuinen tuotto valtiolle oli 145 miljoonaa euroa.

Kajanojan esittelemä Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n tutkimus kansalaisten onnellisuudesta on teettäjälleen ja muulle eliitille varsin kiusallinen, sillä se vahvistaa monien aiempien tutkimusten kansalaisnäkemyksiä ja lyö korville eliitin arvoja.

Mitattaessa onnellisuuden osatekijöitä 14-kohtaisella asteikolla neljäntenä oli turvattu perustoimeentulo, kuudentena pysyvä työpaikka. Kärjessä olivat perheen ja henkisen hyvinvoinnin arvot, myös suhde luontoon ja sen hyvinvointiin ohittaa kirkkaasti eliitin arvot eli korkeat tulot, varakkuuden ja arvostetun aseman.

– Tulos tukee teoriaa, että perustarpeiden tyydyttymisen jälkeen tulojen kasvu ei paljoa lisää hyvinvointia, vaan saattaa tietyn rajan jälkeen jopa heikentää elämisen laatua ja ainakin kestävää kehitystä, päätteli Kajanoja.

Hyvinvointivaltion ideaan kuuluva perustarpeiden turvaaminen saa siis kansalaisten tuen, loputon talouskasvu ja ahneus sen sijaan tyrmätään.

HANNU OITTINEN