Hallituksen kuntauudistus on suuri markkina-alueuudistus

29.11.2011 - 13:34
(updated: 16.10.2015 - 10:39)
– Rakenneuudistus vaatii ainakin kolmen lain muuttamista. Kuntakapinan ja vaalipelon takia se ei ole läpihuutojuttu, sanoo Jari Heinonen. / Hannu Oittinen |

Eduskuntavaalien jälkeen palatsivallankaappauksen tehnyt kuuden hävinneen puolueen hallitus ajaa kuntarakenneuudistusta läpi pikavauhtia. Uudistuksen on määrä olla valmis tämän vaalikauden aikana, vuoden 2014 loppuun mennessä. Nykyisten 336 kunnan tilalle tavoitteena on 38 olemassa olevan työssäkäyntialueen kokoista kuntaa ja 102 niiden ulkopuolelle jäävää kuntaa, pääosin pieniä mutta mukana on myös Lapin suuria kuntia.

Mikä on kiireen ja koko uudistuksen taustalla, Tampereen kaupunginvaltuutettu Jari Heinonen (SKP)?

– On selvää, että tässä haetaan suuria yksiköitä. Mutta mihin sellaisia tarvitaan? Ei suinkaan palvelujen turvaamisen, kuntatalouden tai vaikutusmahdollisuuksien takia, vaan suurempien yksiköiden luomiseksi kasvavia palvelumarkkinoita varten. Hankkeen yhteydessä pitäisikin puhua työssäkäyntialueiden sijaan palvelumarkkina-alueista, Jari Heinonen sanoo.

Kun hallituksen kuntarakenneuudistuksessa työssäkäyntialueiden ulkopuolelle jäisi reilut sata kuntaa, merkitsee malli Heinosen mukaan kahden kerroksen kuntarakennetta.

– Näitä pienkuntia on ympäri maata, mutta tähän alueeseen kuuluu myös koko Lappi pinta-alaltaan suurine kuntineen. Miten näiden alueiden palvelut aiotaan järjestää, siitä ei ole juuri puhuttu. Ehkä tulevat suurkunnat on ajateltu palvelutuotannossa isäntäkunniksi.

Markkinauudistus myös sixpackin taustalla

Elävä elämä on Heinosen mukaan osoittanut, että optimaalinen kuntakoko Suomessa on 20–30 tuhannen asukkaan kunta. Vähemmälläkin pärjää, mutta jo nykyisten suurkuntien kanssa on ongelmia.

– Siksi esimerkiksi Tampereen ympäryskunnat vastustavat 400000 asukkaan Suur-Tamperetta. Ne pystyvät tuottamaan palvelunsa Tamperetta paremmin ja kohtuullinen koko takaa myös asukkaiden äänen paremman kuuluvuuden eli kunnallisen demokratian.

Heinonen toteaa, että järkevä ylikunnallinen yhteistyö on mahdollista jo nyt, eikä mikään estä kehittämästä uusia toimintamuotoja kuntien todellisten tarpeiden mukaan. Samalta pohjalta voidaan toteuttaa myös vapaaehtoisia kuntaliitoksia.

– Ei ole sattumaa, että kokoomus ja sosialidemokraatit ajavat suurkuntamallia, sillä niiden kannatuspohja on näillä alueilla. Keskusta taas on vahvoilla pienkunnissa ja syrjäseuduilla. Mallin vastustuksessa ei kuitenkaan ole kyse pelkästä hallitus-oppositio vastakkainasettelusta, vaikka oppositio tietenkin käyttää hallituksen tarjoamaa tilaisuutta hyväkseen.

Heinonen veikkaa, että ensi vuoden kuntavaaleissa perussuomalaiset saavat uuden jytkypotin juuri kuntarakenneuudistusta vastustamalla. Jytkyä helpottaa se, että vasemmistoliitto käänsi kuntatakkinsa hallitusratkaisun yhteydessä.

– Kuntarakenneuudistus on yksi syy, miksi tarvittiin ylileveä hallituspohja. Kentän kapina yritetään panna vain keskustan ja perussuomalaisten junttiuden piikkiin. Tosin se ei taida onnistua, sillä laajassa ja spontaanissa kuntakapinassa on väkeä poliittisesti laidasta laitaan, aina merkittäviä demaripoliitikkoja ja kokoomuslaisia kunnanjohtajia myöten.

Vastarinnan näkymät ovat kasvussa

Kuntakentän leväyttämistä täysin markkinoiden armoille rakenneuudistuksen nimissä vaikeuttavat kuitenkin monet seikat. Yksi niistä on jo mainittu kuntakapina, toinen ”uudistuksen” vaatima mittava lakipaketti ja kolmas sixpack-koalition kokema poliittinen pelko tulevissa vaaleissa. Jari Heinosen mukaan kommunistien on oltava mukana kamppailussa koko rintamalla.

– Rakenneuudistus vaatii ainakin kolmen lain muuttamista. Kapinan ja vaalipelon takia se ei ole läpihuutojuttu. Rakennelailla säädetään kuntaliitoksista, kuntalain uudistamisella säädetään paikallishallinnon järjestämisen yksityiskohdista ja valtionosuuslain muutoksella kuntarahoituksen muuttamisesta. Mitä paremmin pystytään osoittamaan hankkeen markkinahenkisyys, sitä vaikeampaa lakipaketin runnominen on.

Heinonen arvioi, että toteutuessaan muutos avaa eritoten hyvinvointipalvelut lähes rajoituksetta kotimaisille ja kansainvälisille markkinoille, samalla perinteisen pohjoismaisen hyvinvointimallin murentaen.

– Vain koulutus voi jäädä tämän myllerryksen ulkopuolelle, sillä onneksi sitä on kovin vaikea muuttaa markkinahyödykkeeksi. Mutta kuntien budjeteissa liikkuvasta 40 miljardista eurosta jopa kolme neljäsosaa pystytään kapitalisoimaan. Se on iso potti, ja sen kohtalosta on käytävä kamppailuun joka ikisessä kunnassa.

Heinonen veikkaa, että uudistuksen myötä kuntien maa- ja kiinteistöomaisuus alkaa muuttaa omistajaa kiihtyvällä vauhdilla. Jos kuntien kiinteä omaisuutta merkittävästi myydään ja vajaan kymmenen miljardin euron palvelumarkkinapotti siirtyy markkinoiden hallintaan, ovat myös demokratian pelimerkit vähissä.

– Mutta onneksi samalla kasvavat vastarinnan mahdollisuudet. Ne on vain osattava käyttää oikein, kiteyttää Jari Heinonen.

Tekijä

Tilaa Tiedonantaja!

Piditkö lukemastasi? 
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!

 

 

 

 

Kotimaa