Firmoille ja rikkaille tulossa jättimäinen verokaappaus

Alkuperäinen kirjoittaja: Thomas Micklin

Jo

Paavo Lipposen

(

sd.

) kaksi hallitusta alensivat kahdeksan
vuoden vallassaoloaikanaan lähes vuosittain valtion tuloveroasteikkoja
ja korottivat kunnallisverotuksen ansiotulovähennysoikeutta, seurauksena
yhteiskunnan saamien verotulojen merkittävä väheneminen.

Nyt on

Matti Vanhasen

(

kesk.

) hallitus päättänyt,
että myös firmat ja pääomatuloja saavat sekä yleensä
runsaasti varallisuutta omistavat ovat vuorossa saada roimia veronalennuksia.
Myös lähinnä suurituloisten tuloverotuksen kevennyslinja
toki jatkuu edelleenkin perintönä Lipposen hallitusten kaudelta.

Jo ennen viime kevättalven eduskuntavaaleja kaksikin työryhmää
pohti verotuksen "kehittämistä" Suomessa pitemmällä
tähtäimellä.

Toinen työryhmistä oli valtioneuvoston kanslian talousneuvoston
esityksestä asettama työryhmä puheenjohtajanaan talousneuvoston
pääsihteeri

Seppo Leppänen

,

Verotus kansainvälisessä
toimintaympäristössä

, ja toinen valtiovarainministeriön
asettama Tuloverotuksen kehittämistyöryhmä, joka esitti muistionsa
nimikkeellä

Kilpailukykyiseen verotukseen.

Tämän työryhmän
puheenjohtajana oli valtiovarainministeriön vero-osaston ylijohtaja

Lasse Arvela

.

Leppäsen työryhmä koostui ekonomisteista ja sen suositukset
ovat lähinnä periaatteellisia. Arvelan työryhmä koostui
juristeista, ja se esitti jo varsin konkreettisia suosituksia yhteisöjen
ja henkilöiden tuloverotuksen muuttamisesta.

Leppäsen työryhmä suositteli ensi sijassa tuloverotuksen
alentamista "kautta linjan painottaen pienituloisten veronkevennyksiä".

Tätä linjaa perusteltiin lähinnä työllisyyden
edistämisellä. Lisäksi työryhmä oli huolestunut
kansainvälisestä verokilpailusta ja esitti harkittavaksi alkoholin
ja tupakan verotuksen alentamista, yritysverotuksen keventämistä
sekä veroprogression alentamista "osaavan työvoiman saatavuuden
turvaamiseksi".

Uutena ajatuksena, jota aikaisemmin Suomessa ei ollut virallisella tasolla
esitetty, muistioon sisältyi esitys matalapalkkaisten työnantajamaksujen
alentamisesta.

Leppäsen työryhmän linja perustuu melko yksioikoiseen käsitykseen
siitä, että palkkaverotuksen alentaminen lisää työllisyyttä:
"korkea työn verotus nostaa työn hintaa ja vähentää
työn kysyntää" (

s. 84

); "mitä parempi
on palkkamaltti, sitä suurempia myönteisiä työllisyysvaikutuksia
veronalennuksilla voidaan saada aikaan" (

s. 150

), kuuluvat muutama
kuvaava sitaatti raportista. Eli veronalennusten on määrä
lisätä "palkkamalttia", minkä taasen uskotaan parantavan
työllisyyttä.

Työllisyyteen vedoten esitetään etenkin pienituloisten
verotuksen keventämistä. Kansainväliseen verokilpailuun vedoten
taasen vaaditaan verohelpotuksia suurituloisille ja yhtiöille. Lopputuloksena
on tuloverotuksen alentuminen kautta linjan.

Työryhmä ei kuitenkaan lupaa, että tuloverohelpotukset
rahoittaisivat itsensä: "huomattavat työ- ja yritysverotuksen
kevennykset johtaisivat julkisen talouden alijäämään,
koska ne eivät rahoita itseään täysimääräisesti"
(

s. 9

).

Jotta julkinen talous pysyisi tasapainossa, vastapainoksi pitäisi
korottaa arvonlisäveroa ja kiinteistöveroa. Myös osinkoverotusjärjestelmän
muuttaminen on työryhmän listalla. Viimemainitussa tosin on eniten
kyse vain siitä, että halutaan harmonisoida se teknisesti samankaltaiseksi
kuin useimmissa muissa kilpailijamaissa.

Arvelan työryhmältä tuli jo varsin konkreettisia esityksiä,
joista tärkeimmät ovat:

- Ansiotulojen verotuksen alentaminen vuosina 2004-2007 siten, että
korkein marginaaliveroaste alenee 50 prosenttiin;

- Yhteisöverokannan alentaminen 29 prosentista 25 prosenttiin;

- Pääomatulojen veron ja korkotulojen lähdeveron alentaminen
29 prosentista 25 prosenttiin;

- Varallisuusveron poistaminen;

- Osinkotulojen muuttaminen veronalaisiksi siten, että niistä
maksetaan 25 prosentin pääomatulovero;

- Yritysten poisto-oikeuksien rajoittaminen;

- Luovutusvoittojen verotuksen kiristäminen ns. hankintameno-olettamaa
muuttamalla;

- Vapaaehtoisten eläkevakuutusten verotuksen muuttaminen (vähennysoikeuden
rajoittaminen ja nostettujen eläkkeiden muuttaminen pääomatuloksi);

- Varallisuusverotuksen poistamista kompensoitaisiin kiinteistöveron
korotuksella;

- Yhteisöveron tuoton ohjaaminen kokonaan valtiolle; kuntien menetys
kompensoitaisiin valtionosuuksia korottamalla.

Verotusta vähentävät toimet ovat Arvelan paketissa paljon
merkittävämpiä kuin ehdotetut verotusta lisäävät
toimet. Työryhmä itse esittää seuraavia arvioita:

- Valtion tuloveroasteikon ylimmän portaan poistaminen siten, että
korkein marginaalivero alenee 29 prosenttiin (ja yhteenlaskettu marginaalivero
alenisi 50 prosenttiin) maksaisi 196 miljoonaa euroa;

- Yhteisöverokannan alentaminen alentaisi veron tuottoa 800 miljoonaa
euroa;

- Pääomatulojen verokannan alentaminen vähentäisi
veroja 120 miljoonaa euroa;

- Varallisuusveron poistaminen vähentäisi veroja 100 miljoonaa
euroa;

- Osinkojen verollepano 25 prosentin verokannalla lisäisi veroja
400 miljoonaa euroa;

- Luovutusvoittojen verotuksen kiristäminen lisäisi verotuloja
30 miljoonaa euroa;

- Vapaaehtoisten eläkevakuutusmaksujen vähennyskelpoisuuden
rajoittaminen lisäisi verotuloja 80 miljoonaa euroa;

- Poistojärjestelmän uudistus lisäisi veroja 100-150 miljoonaa
euroa.

Pääomatuloja ja yhteisöjä koskevat Arvelan verotyöryhmän
esitykset alentavat verotuottoja yhteensä noin 300 miljoonaa euroa.
Lisäksi ylimmän marginaaliveroprosentin alentaminen vähentää
verotuottoja ainakin 200 miljoonaa euroa. Vertailukohdaksi voidaan ottaa
esimerkiksi lapsilisät, joihin on ensi vuoden budjetissa varattu 1
350 miljoonaa euroa.

Raporttiaineistoista käy silti ilmi, että suomalainen yhtiö-
ja pääomatulojen verojärjestelmä on jo nykyisin kansainvälisesti
katsoen varsin edullinen.

Suomi on ilmeisesti ainoa maa, jossa on vielä käytössä
täydellinen yhtiöveron hyvitys. Muissa maissa siitä on luovuttu,
tyydytty osittaiseen hyvitykseen tai siirrytty muunlaisiin osinkoverohelpotuksiin.

Leppäsen työryhmä myöntää myös: "Kansainvälisesti
Suomen pääomatuloveromalli on melko poikkeuksellinen, sillä
eriytetty tulovero on näin pelkistetysti voimassa vain Suomessa"
(

s. 72

).

Joka tapauksessa kevään eduskuntavaalien jälkeen muodostettu
uusi hallitus sisällytti hallitusohjelmaansa verotuksen "uudistamisen"
ja "kehittämisen" varsin pitkälti juuri edellä
esiteltyjen kahden työryhmäraportin mukaisesti.

Hallituksen selvittyä kevään pääministerisotkuista
ja kesän lomakaudesta, se heti syksyllä laittoi vauhtia "verouudistuksen"
valmisteluihin. Aikataulun piti olla se, että kuluvan marraskuun loppuun
mennessä veropaketti oli tarkoitus esitellä, ja muutokset tulisivat
voimaan vuoden 2005 alusta.

Hallituksen ns. kolmen verokopla eli pääministeri Matti Vanhanen,
valtiovarainministeri

Antti Kalliomäki

(

sd.

) ja ympäristöministeri

Jan-Erik Enestam

(

rkp.

) saivat matalalla profiililla käymänsä
neuvottelut veropaketista yllättäen valmiiksi jo myöhään
keskiviikkoiltana eli yli kaksi viikkoa ennen määräaikaa.

Lopullisen esityksen mukaan yhtiöiden veroprosentti alennetaan 26:een,
ja pääomaverokanta eriytetään yhteisöverokannasta
siten, että se alenee 28 prosenttiin.

Osinkoverotus muuttuu siten, että pörssiyhtiöiden osingoille
tulee 70-prosenttisesti 28 prosentin pääomavero. Yhtiöveron
ns. hyvitysjärjestelmä poistuu.

Pörssin ulkopuolisten yhtiöiden osakkeenomistajat saavat verovapaan
osuuden, joka on yhdeksän prosenttia yrityksen nettovarallisuudesta.